Osallistuttiin Zeldan kanssa Siipiveikon epäviralliseen harjoitusnomekokeeseen, joka järjestettiin Kangasalla. Olin saanut Zeldan juuri takaisin reissusta, joten mietiskelin että kuinkahan se jaksaa työskennellä. Koe oli kaikenkaikkiaan juuri niinkuin oikeakin koe, joten se oli erinomainen paikka katsoa, kuinka koira toimii koemaisessa tilanteessa.
Koepaikka oli todella kiva suolampi ja ilma ihanan aurinkoinen. Luokkamme oli helpotettu alokasluokka ja kaikki tehtävät räätälöitiin niin, että ne olisivat koirakolle sopivan tasoisia. Starttasimme Zeldan kanssa luokkamme kolmansina ja sopivasti ehdinkin käydä katsomassa ensimmäisen koirakon (Nalli) suorituksen ennen omaa vuoroamme.
Koe alkoi kakkosmarkkeerauksella veteen. Zelda ei ihan keskittynyt heittoihin, mutta tehtävä kuitenkin onnistui. Markkeerauksien jälkeen jatkettiin hakuun, josta otettiin ylös pari riistaa. Zelda teki hyvää hakua ja sai riistat ylös. Seuraavana oli ohjaus, joka jännitti minua eniten. Tehtävä oli rantaviivan suuntaisesti ja matka oli suht lyhyt. Zelda otti kuitenkin hyvin suuntaa, mutta veti kuitenkin sorsasta ohi. Kutsuin sitä luokse, mutta se ei oikein reagoinut pilliin ja lopulta sai sorsan ylös lähinnä metsästämällä. Tässä meillä siis riittää treenaamista, erityisesti minulla, koska minun pitäisi puuttua koiran tekemisiin huomattavasti nopeammin.
Ohjauksen jälkeen jatkoimme takaisin hakuun. Zelda lähti hakuun innokkaasti ja ensimmäinen riista, jonka se löysi oli korppi. Korppia Z ei ollut aikaisemmin nähnyt ja se ei noussut spontaanisti. Menin auttamaan koiraa ja sain sen lopulta kantamaan korppia, mutta mikään mieluinen se ei koiralle ollut. Korpin jälkeen homma vähän levisi. Seuraavaksi hakuruudusta löytyi iso kani, jota Zelda ei meinannut millään saada nostettua. Saimmekin sitten kotiläksyksi harjoitella isoilla riistoilla, koska niiden kantaminen on koiralla vielä hakusessa. Oli loppuhaussa kyllä jotain hyvääkin, sillä koira liikkui tosi hyvin vesialueella ja lähti jopa uimaan alueelta pois hakien lokin, jonka tuuli oli kuljettanut kauaksi alkuperäiseltä paikaltaan.
Kuvat: Jenni Kukkola. Kiitos!
Eli vähän ristiriitaiset fiilikset; kokeessa oli paljon sekä hyvää että huonoa. Tosin sitä vartenhan tällaiset tilanteet ovat, jotta tietää sitten mitä asioita pitää vielä hioa ennen virallista koetta. Zelda oli tosi rauhallinen ja hiljainen koko kokeen ajan, joten siihen täytyy kyllä olla tyytyväinen.
Loppupäivästä toimin heittäjänä ja oli kyllä todella hienoa nähdä hienoja suorituksia aitiopaikalta. Kiitos paljon kasvattajille kokeen järjestelyistä, nyt Zelda saa levätä ilman harrastuksia ainakin kaksi viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti