Koska Reiltä puuttuu enää yksi VOI1 -tulos valionarvoon, halusin heti alkukaudesta päästä starttaamaan sen kanssa. Toukokuussa mahduttiin kahteen kokeeseen, Hollolaan ja Maaningalle. Tein sille yhden harkkajäljen ja se meni niin hyvin, että tyytyväisin mielin odottelin tulevia koestartteja.
Hollolassa keli oli kuuma ja Reillä oli päivän viimeinen jälki. Maasto oli tosi kiva, vaikkakin aika kuivaa. Rei lähti heti alusta asti pyörimään minne sattuu ja näin jälkikäteen ajateltuna minun olisi pitänyt ohjata sitä paremmin alkumakaukselta sallitun matkan. Lähdön merkitystä eivät tuomarit turhaan korosta usein alkupuhettelussa. Kaikki osuudet mentiin nenä ylhäällä laajoilla lenkeillä, oikeastaan ekaa kertaa tuon koiran kanssa tuntui siltä, että emme olleet jäljellä hetkeäkään. Oltiin vähän niinkuin pitkällä metsälenkillä, jossa koira nyt sattui välillä eksymään jäljellekin...
Päästiin kuitenkin ihmeen kautta kaadolle asti, vaikka koira ei käytännössä jäljestänyt hetkeäkään. Kaksi lenkeistä oli niin laajoja, että niistä tuli hukat ja aikaa meni niin paljon, että tuloksena oli tällä kertaa VOI0.
Maaningan koe oli vielä samalla viikolla kolmen päivän kuluttua, joten juuri mitään ei ollut tehtävissä. Tiesin kuitenkin, että koira kyllä osaa jäljestää, jos sitä vaan sattuu työnteko sinä päivänä kiinnostamaan. Maaningallakin sää oli helteinen. Jälkien tekoon sain oikein kiva aloittelevan parin ja vaikka meillä menikin metsässä paljon aikaa, niin se sujui rattoisasti :) Lisäksi oli luksusta, kun kerrankin koepaikalle oli lyhyt matka, sillä äitini asuu vain 15 kilometrin päässä kokeen tukikohdasta.
Maaningan koe meni jo paremmin. Tällä kertaa todella hyödynsin jäljen alun ja sanoin Reille painokkaasti, että nyt tehdään töitä. Ensimmäinen osuus meni tosi kivasti ja koira oli tänään ihan oikeasti jäljestämässä, ei vain haahuilemassa metsässä. Ensimmäinen kulma oli rinteen kupeessa ja se aiheutti pikkukoiralle sen verran töitä, että edettiin rinteen alle, josta Rei ei sitten saanutkaan enää jäljestä kiinni ja tuomittiin hukka. Toinen osuus oli raivaushakkuun jäljiltä vaikeakulkuista maastoa, mutta Reitä se ei haitannut, meitä ihmisiä ehkä hieman hidasti.
Katko oli toisella kulmalla ja sen Rei selvitti ilmavainulla, mutta kolmannen osuuden alussa homma lässähti totaalisesti. Rei alkoi kuikuilla ja pysähdellä ja tekemään lenkkejä ympäriinsä. Vauhti oli hidasta, sanoisin jopa tuskallisen hidasta ja minun piti kehotella sitä useaan kertaan. Päästiin vaivoin kuitenkin kaadolle asti ja arvasin, että aikaa oli taas mennyt liian paljon.
Saatiin kuitenkin VOI3 ja 26 pistettä. Suunta siis ylöspäin. Positiivista oli kuitenkin se, että Maaningalla Reillä oli edes yritystä. Lisäksi se merkkasi kaikki makaukset. Jotenkin tulee väkisinkin mieleen viime vuoden alkukauden kokeet, joten jospa tämä tästä. Lisäksi omallla jäljelläni ollut koira sai 48 pistettä ja oli koko kokeen paras, joten se jos mikä lämmittää jäljentekijän mieltä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti