maanantai 22. huhtikuuta 2013

Alkanut nomeinnostus on takuunvarma keväänmerkki

Talvella ollaan treenailtu noutojuttuja luvattoman vähän. Oikeastaan Mäntän Nuuskujen järjestämän koulutusviikonlopun (marraskuussa) jälkeen tehdyt treenit on laskettu yhden käden sormin. Helmikuussa treenailtiin Zeldan sisarusten kanssa pariin otteeseen jäällä ja kerran oltiin Päivikin luona Köyliössä tekemässä riistatreeniä. Se menikin oikein hienosti Zeldan osalta, kun hakuruudusta löytyivät ongelmitta varis, lokki, kani, sorsa, fasaani ja harakka. 
Aika vähäisellä treenillä starttasimme sitten Mäntän talvinomessa maaliskuun puolivälissä. Kyseessä oli tänä vuonna todellakin TALVInome kun pakkasta aamulla oli yli 20 astetta! Oltiin kyllä Zeldan kanssa talviterässä molemmat ja suorituksestamme ei juuri positiivista kerrottavaa jälkipolville jäänyt... Haussa ei keskitytty ja markkeerauksissa metsässä olleet heittäjät ihmetyttivät pikkukoiraa. Mutta jos ei muuta, niin jotain tuli todellakin opittu, ainakin omasta käytöksestäni. Onneksi talvinomen jälkeisellä viikolla käytiin Riitan, Jannen ja Minnan kanssa treenaamassa samassa paikassa ja siellä saatiin onnistumisia. Erityisesti olin tyytyväinen siihen, että haussa koira irtautui todella kauas minusta. Ihan selvästi huomaa, että Zeldan pää on tässä talven aikana kasvanut aika paljon. 
Nomekauden 2013 voisi sanoa avanneen Siipiveikon kenneltreffit, jotka järjestettiin huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna. Lauantaina käytiin Pirkan Dameissa opiskelemassa aamupäivä ja iltapäivälle kasvattajat olivat järkkäilleet meille WT-kokeen. Rasteina haku, ohjaus, markkeeraus ja lopuksi walk-up finaali. Muut rastit menivät mielestäni ihan mallikkaasti, mutta ohjaus oli vielä koiralle liian vaikea. Nyt ollaankin keskitetty tosissaan treenailemaan niitä ohjauksia, samoin lähihakua ja pillipysäytystä.
Sunnuntaina meitä saapui kouluttamaan Rantasen Sanna, kokeneempia Maarit Nikkanen. Aamulla kuunneltiin ensin Maaritin teoria ja sitten treenattiin yksitellen Sannan opastuksella. Zeldan kanssa mentiin harjoittelemaan ohjauksia samalle paikalle, jossa lauantaina oltiin epäonnistuttu. Saatiin oikein kivoja onnistumisia Zeldan kanssa ja ehkä päällimmäiseksi ajatukseksi jäi se, että koira kyllä menee linjaa tuttuun paikkaan, mutta ei vielä luota käskyyn riittävästi, jotta menisi myös sokkolinjaa.
Oli ihanaa nähdä taas kaikki Siipiveikkoja, erityisesti Sussieta ja Visaa, jotka tulivat taas paikanpäälle Ruotsista asti! Saatiin vaihdettua kuulumisia ja suku vähän ehti poseeratakin :) Kuvassa Zeldan perhe eli vasemmalta äiti Kiia, Zelda, Visa, Pippa ja Voima.
Kuva Anssi Koliini, kiitos!
Eilen koulutukset jatkuivat Paraisilla tollerikerhon järjestämässä WT-koulutuksessa. Matka koulutukseen oli pitkä, mutta onneksi saatiin yhdisteltyä kyydit Rantasen Sannan  kanssa, joten matkat menivät nopeasti hyvässä seurassa :) Koulutus oli myös tollerikerhon nome-valmennusringin ensimmäinen koulutus. Olemme ringissä Zeldan kanssa varakoirakkona.
Kouluttajana meillä toimi Anu Mikkola ja koulutus oli WT-henkinen. Sää oli ihanan aurinkoinen ja lämmin ja pellotkin jo lähes kuivuneet. Ei voi paljoa enempää keväältä toivoa! Aloitimme ryhmässä walk-upilla ja kävimme täyttämässä koirien kanssa kolme eri muistipaikkaa. Vuorotelleen koirat ottivat dameja ylös tehdyistä muistipaikoista. Parin kierroksen jälkeen treeniin yhdistettiin markkeeraus, jonka koira sai hakea vasta kun oli ottanut ensin linjan muistipaikkaan. 
Iltapäivällä tehtiin parettain walk-upia. Minun ja Zeldan parina olivat Sanna ja Koho ja jatkoimme treeniä hyödyntäen samoja muistipaikkoja. Lisäksi kävellessämme tuli laukauksia ja markkeerauksia. Olin todella tyytyväinen Zeldaan, sillä se oli rauhallinen ja hiljainen, mutta silti tarkkaavainen ja yhtään markkeerausta se ei pummannut! Ihan selvästi ollaan menty eteenpäin, koska vielä syksyllä moni markkeeraus oli varmasti tullut missattua.
Anun loppupalautteessa hän sanoi Zeldasta että se oli varsinkin iltapäivän walk-up osiossa juuri oikeassa mielentilassa ja koirasta näki, että se alkaa ymmärtämään walk-upin idean. Se on myös nopea ja suoraviivainen koira ja se on ominaisuus tulee vaalia. Ehkä itselle jäi johtoajatuksena se, että nuoren koiran kanssa täytyy edetä riittävän maltillisesti, jotta nuo hyvät ominaisuudet siinä säilyvät jatkossakin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti