Kävimme torstaina sekä Islan että Rein kanssa eläinlääkärissä. Syynä Rein pidempään jatkunut tyhjän vatsan oksentelu ja Islan sydänkontrolli. Lääkärinä meillä oli Anni Hakanen, meidän vakkarilääkäri :)
Reille on tosiaan ollut tyhjän vatsan oksentelu jo jonkin aikaa. Aluksi sitä oli lähinnä illalla, kun iltaruoka meni liian myöhäiseksi. En ajatellut sen olevan vakavaa ja siihen auttoi, kun jain ruuan kolmeen kertaa päivässä. Kuitenkin viimeisten parin viikon aikana oksentelu pahentui ja oli päivittäistä; aamulla Rei herätti kuuden maissa, että pihalle olisi päästävä ja menikin sinne heiniä syömään ja oksentamaan. Samoin kun Ville tuli töistä ja päästi koirat pihalle, niin heti ensimmäisenä Rei oksensi. Ruokahalu oli myös aika mitätön, mutta Reihän on ollut aina vähän huono syöjä. Ruuan jälkeen esiintyi röyhtäilyä.
Eläinlääkäri epäili, että todennäköisesti kyse on juuri tyhjästä vatsasta oksentelua, jonka tarkkaa syytä ei tiedetä. On myös mahdollista, että kyseessä on lievä pitkään jatkunut gastriitti, joka on nyt akutisoitunut. Rei sai lääkitykseksi happosalpaajaa (Losec) ja vatsansuojalääkettä (Antepsin) 2 viikon kuurina ja nyt seuraillaan tilannetta. Ainakin hyvällä näyttäisi, sillä Rei ei ole oksentanut perjantain jälkeen ja olemme ruokkineet sen nyt kahdesti päivässä.
Isla oli tosiaan sydänkontrollissa ja siellä onneksi oli kaikki ennallaan. Islalla kuului edelleen vasemmanpuoleinen sivuääni. Vasen eteinen oli lievästi laajentunut, mutta muutoksia edelliseen kertaan ei ollut. Sydämen VHS (Vertebra Heart Size) oli 11 eli lievästi yli ylärajan, joka on koirilla 10.5. Eläinlääkäri kuitenkin sanoi, että koska koira oli nukutettuna kuvauksen ajan, voi sekin hieman vaikuttaa sydämen kokoon. Vajaatoiminnan oireita ei Islalla ole, joten vuoden päähän siirtyi taas seuraava kontrolli. Isla onkin sitten jo reilu 10 vuotta, hui!
Islalta poistettiin myös hammaskiveä ja tutkittiin sen vasemman takajalan tassua. Tuo vasen takajalkahan on kiusannut koiraa jo vuodesta 2008 eli 5 vuotta! Sitä on tutkittu ja tutkittu ja välillä epäilty lonkkaa ja välillä tassua. Välillä lihasperäistä vaivaa. Ja kuitenkaan koskaan ei mitään varmaa tietoa, vain sarja erilaisia hoitokokeiluja.
Nyt kuitenkin Islan hieroja Jutta huomasi selvää jäykkyyttä Islan vasemman takajalan varpaissa edellisen hieronnan yhteydessä. Ero oli ominkin käsin tunnusteltuna selvä ja mainitsin asiasta eläinlääkärille. Päätettiin kuvata tassu vielä kerran. Suureksi ihmetykseksi röntgenkuvassa näkyi irtopala metakarpaaliluun ja 1. varvasluun välisessä nivelessä. Alueella oli myös nivelrikkomuutoksia. Todennäköisesti irtopala on peräisin murtuneesta muljuluusta. Rötgenkuvat laitettiin vielä ortopedille tutkittavaksi.
Olo on vieläkin hieman hämmentynyt, mutta ennen kaikkea toiveikas. Jospa Islan jalka saataisiin VIHDOINKIN kuntoon?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti