5 + 1

Rein ja Metkan pennut syntyivät aamuyöstä, saldona 5 narttua ja 1 uros. Synnytys meni hyvin ja Rei hoitaa pentujaan todella innokkaasti :) Myös synnytyksen aikana Rei oli ollut koko ajan pirteä ja hyvävointinen.

Myös pennut voivat hyvin. Kolmella nartulla on samanlaiset sukat kuin Reillä ja kaikilla on valkeat hännänpäät. Pennuilla on muutenkin kivasti valkoisia merkkejä. Yhdellä pennulla on pieni valkea pilkku niskassa, mutta pennun kasvaessa se jäänee niin pieneksi, ettei siitä ole haittaa. 

Tollerinome ja Tollershow 2013

Viime viikonloppuna vietettiin yhtä tollerivuoden mukavimmista viikonlopuista; oli Tollerinomen ja TollerShown vuoro! Olin valitettavasti viikonloppuna kipeänä, mutta hyvillä fiiliksillä, hyvällä seuralla ja hyvillä lääkkeillä pääsi pitkälle. Lähdettiin reissuun jo perjantaina Zeldan ja Riikan kanssa ja yövyttiin kurssikeskus Lepolassa. Meillä on kämppiksenä myös Mari, oli kiva tutustua! 

Lauantaina olin nomessa töissä. Jahkailin Zeldan ilmoittamista ihan viime metreille saakka, mutta loppujen lopuksi oli varmaan ihan hyvä, etten Zeldaa ilmoittaunut. Ei se olisi ollut vielä valmis. Alokasluokassa, jossa olin töissä sihteerinä, oli tuomarina Jyry Tuominen ja tollereita ilmoitettu ruhtinaaliset 12 kappaletta. Koe oli oikein mukava; tehtävinä olivat vesiohjaus, kolmeen osaan jaettu haku sekä kakkosmarkkeeraukset veneestä vesialueelle. Päivä oli ihanan aurinkoinen ja meni nopeasti tollereiden suorituksia ihaillessa. Kaksi ALO1 -tulosta saatiin, hurjasti onnea Marianne ja Olli sekä Hanna ja Simo! Mukaan mahtui myös muita todella hyviä suorituksia ja kivoja koirakoita.

Muita luokkia en itse nähnyt, mutta avoimessa ahkeroi myös viisi tolleria. Voittajassa ei valitettavasti tänä vuonna yhtään, mutta ensi vuonna uskoisin sielläkin olevan tolleriedustusta. NOME-mestariksi ylsi tänä vuonna Anniina ja Naatti, onnea! 

Sunnuntaina jatkettiin TollerShowlla. Valitettavasti sää ei tällä kertaa suosinut, sillä vettä tuli aika reippaasti pitkin päivää. Onneksi sain Zeldan häkin Hannan telttaan, iso kiitos vielä kerran! Zelda esiintyi käyttöluokassa luottohandlerinsa Emilian kanssa ja hienosti esiintyikin! Tuloksena KÄY ERI + SA ja käyttöluokan kolmas! Tuomarina käyttöluokassa oli Jaana Hartus. PN-kehään ei tällä kertaa päästy, sillä päätuomari Sven Slettedal ei vahvistanut Zeldan SA:ta.

Lisäksi Zelda esiintyi Siipiveikon kasvattajaryhmässä ja Kiian jälkeläisryhmässä. Menestystä ei tällä kertaa tullut, mutta mukavaa oli saada ryhmät kasaan. Muutenkin oli ihan tosi kiva päivä, kiitos kaikille hyvästä seurasta :) Tuli ihan sellainen olo, että tekisi mieli käydä näyttelyissä useamminkin!

Kuvassa Zelda poseeraa näyttelyn jälkeen. Olen todella iloinen, kun vihdoin sain itselleni sijoitusruusukkeen; suunnittelin ne TollerShowhun 2009, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun itse sain sellaisen! Hienoa, kun ne ovat jääneet elämään.

Rein tiineyskuulumisia

Rein tiineys on edennyt oikein hyvin. Kolmannella viikolla oli hieman syömättömyyttä, mutta muuten koiran ruokahalu on ollut hyvä ja vointi virkeä. Ollaan lenkkeilty ihan normaaliin tapaan ja treenattu maltillisesti. Paino lähti tasaiseen nousuun n. 40 vuorokauden kohdalla ja vyötärökin kasvoi 9 cm ennen kasvattajille lähtöä.

Viime sunnuntaina Rein kasvattajat hakivat Rein ja oikein mielellään se lähti mukaan ja oli iloinen heidät nähdessään. Kasvattajan luona Rei on kuulemma ollut kuin kotonaan ja nukkunut pentulaatikossa. Nyt eletäänkin jänniä hetkiä, sillä pentujen syntymään ei ole kuin muutama päivä! Tuskin mikään jättipentue on tulossa, mutta toivotaan, että enemmän kuin muutama, sillä olisi niin mukavia koteja tiedossa pennuille :)

Rei 43 vrk

Rei 54 vrk

Rei sydän Metka

Rein juoksut alkoivat yllättäen juhannussunnuntaina. Väliä oli edellisiin juoksuihin vain 6.5 kuukautta eli kyseessä oli koiran lyhin juoksuväli tähän asti. Epäilen, että koska Isla aloitti juoksunsa toukokuussa (yleensä se aloittaa juoksunsa aina Rein jälkeen) niin se nyt jotenkin sotki rytmiä.

Urokseksi yhdistelmään kasvattajat ovat valinneet komean Metkan, viralliselta nimeltään FI MVA TKI1 Nauruparran Storm Breaker Metka. Metkalla on A/A lonkat (lonkkaindeksi 115) ja 0/0 kyynärät. Silmät on peilattu terveiksi ja PRA ja CEA statukseltaan Metka on A. Metka on läpäissyt noutajien taipumuskokeen ensimmäisellä yrittämällään 1 v 1kk iässä. Lisäksi Metkalla on tuloksia tokosta ( 3xALO1 = TK1 ja 4xAVO2) ja rally-tokosta (RTK1 ja RTK2), vepen soveltuvuuskoe suoritettuna (=SOVE1) ja lisäksi Metka on MH-kuvattu (laukaus 3). Näyttelyissä Metka on menestynyt erinomaisesti ja se on Suomen Muotovalio, saanut 3xSERT, 2xVASERT ja ollut kaksi kertaa ROP.

Metkan kuvat: Carita Nurminen

Alunperin Reille oli suunniteilla toinen uros, mutta valitettavasti tämä uros sairastui. Metka oli kuitenkin ollut vaihtoehtona ihan loppumetreille asti ja sen sukutaulussa on paljon samaa, joten niinpä vaihdos oli helppo toteuttaa.

Reiltä käytiin ottamassa proge torstaina 4.7. (juoksujen 12. päivä) ja ja se oli vasta 0.57. Astutuspäiväksi kaavailtiin tämän perusteella tiistaita 9.7. (juoksujen 17. päivä). 

Koirat olivat saaneet tutustua aidatulla pihalla ja leikkineet yhdessä päivällä. Ilma oli todella kuuma, joten oli pidetty pieni tauko ja jatkettu illalla, kun oli viileämpää. Illalla olikin tärpännyt ja astutus oli onnistunut luonnollisesti koirien ollessa kahdestaan pihalla. Kiinni koirat olivat olleet 17 minuuttia.

Seuraavana päivänä eli 10.7. jatkettiin (eli juoksun 18. päivänä). Astutus onnistui taas hyvin, kun koirat saivat olla keskenään rauhassa pihalla ja katsoimme ikkunasta kun ne jäivät kiinni ja menimme niitä varmuuden vuoksi pitämään. Taas koirat olivat kiinni suurinpiirtein saman aikaa, eli n. 17 minuuttia. 

Kuva: Carita Nurminen

Nyt sitten toivotaan, että pullat on Reillä uunissa ja alkusyksystä saamme maailmaan pieniä tollerinalkuja :)

Rein kesäkuun mejäilyt

Rein kanssa ahkeroitiin kesäkuussa kahdessä kokeessa. Ensimmäinen kokeista oli Keuruulla ja täytyy sanoa, että toivottavasti tästä kokeesta muodostuu meille perinne! Kahtena kesänä ollaan siellä oltu ja aina on ollut niin mukavaa! Kiitos Keuruun Seudun Kennelkerholle erinomaisista järjestelyistä! Parikseni sain jälkiä tekemään aloittelevan parin ja lauantai sujui rattoisasti metsässä erinomaisessa säässä. Tällä kertaa tulimme metsästä toiseksi viimeisenä parina, emme viimeisinä, joten siinä oli vähän tuulettelun aihetta :D

Sunnuntaina Reille arvottiin päivän viimeinen jälki, kuten meille on nyt ollut useammassakin kokeessa. Oma opastus meni hyvin ja Rein kanssa lähdin jäljelle suht luottavaisin mielin. Rein jäljestys oli tänäänkin kovin ilmavainuista ja lenkkejä tehtiin PALJON. Loppua kohti Rein jäljestys kuitenkin parani ja lenkit vähenivät. Katko teetti tänään tosi paljon töitä, samoin kulmat. Ilokseni kaikki makaukset merkattiin ja kaadolle päästiin ilman hukkia. Olin tosi iloinen, vaikkakin aika varma, että 45 minuuttia ei tänään(kään) meille riittänyt.

Ja eihän se riittänyt. Tuloksena meille VOI2, aika pudotti palkintosijaa. Tavallaan harmihan se oli, mutta toisaalta kuitenkin mentiin ekaa kertaa tänä kesänä ilman hukkia kaadolle asti. Lisäksi olin tosi iloinen, kun opastamani jälki palkittiin kokeessa, kiitokset myös jälkientekoparilleni Sarille!

Toinen kokeemme oli Hollolassa. Jälleen kerran nostin meille päivän viimeisen jäljen, uskomatonta! Jäljelle Rei lähti innokkaasti, jopa yllättävän innokkaasti! Tänään oli jostain syystä pikkukoirassa vauhtia vähän liikaakin. Se juoksi ihan hulluna ympäri metsää ja minä tietenkin perässä. Ilmeisesti metsässä oli Rein mielestä jotakin todella kivaa, sillä se otti kolme hukkaa riistanjäljille! Ensimmäinen kerta tämäkin, sillä yleensä meidän hukat ovat tulleet lenkittelyn seurauksena, nyt Rei poistui jäljeltä suoraviivaisesti. Aika lähelle kaatoa päästiin, sillä viimeinen hukka tuli viimeisellä osuudella. 

Tuomarin mukaan Reillä oli tänään koko kokeen paras katkokulman selvitys ja makauksien merkkaukset, mutta tuloksena siis kolmen hukan jälkeen VOI0. Tänään olisi vauhtikin varmasti riittänyt, jos vain verijälki olisi kiinnostanut tarpeeksi.

Kylläpä se valioituminen on nyt tiukassa!

Rakas Zelda 2 vuotta!

Tänään juhlittiin rakkaan Zeldani syntymäpäivää! Kiitos Anna ja Ville tästä koirasta, en olisi koskaan voinut kuvitellakaan saavani näin hienoa koiraa!

 Ps. Älkää välittäkö noista sotkukorvista, yritän trimmata ne pian!

Tollerileiri 2013

Yksi vuoden kohokohdista, tollerileiri, vietettiin taas Himoksella helteisessä säässä. Pitkästä aikaa leireilin oikein kunnolla, sillä monena vuonna olen ollut leirillä vain päiväseltään. Se ei kuitenkaan ole fiiliksen kannalta yhtään sama juttu, joten tänä vuonna varattiin mökki Zeldan siskojen omistajien kanssa. Eli mökissämme oli Riikka ja Pippa sekä Ruotsista asti saapunut Sussie ja Visa! Mahtavaa, että he jaksoivat tulla leireilemään noin pitkästä matkasta!

Perjantaina satoi kaatamalla ja olimme illalla kuuntelmassa etsijäkoira -ryhmän luentoa Riikan kanssa, joka treenasi leirin tässä ryhmässä. Todella mielenkiintoisen oloinen harrastus ja kaikki asiat olivat minulle ihan uusia.

Lauantaiaamuna Riikka herätti minut sanomalla, että ulkona sataa kaatamalla. Onneksi ilma oli kuitenkin aurinkoinen ja tämä oli vain Riikan taktiikka saada minut heräämään (ja se onnistui) ;) Olimme Zeldan, Sussien ja Visan kanssa Rantasen Sannan vetämässä WT-ryhmässä. Treenasimme aamupäivän kahdessa kolmen koirakon pienryhmässä, joten pääsin hyvin näkemään Sussien ja Visan suoritukset ollessamme eri pienryhmissä. 

Aamupäivän teemana olivat ohjaukset, joita olinkin henkilökohtaisesti toivonut. Alkuun teimme malttiharjoituksia, jotka olivat Zeldan mielestä aika tylsiä ja se olikin vähän perässä vedettävä malli niissä. Sitten kun rupesimme tekemään noutoja, se oli paljon kivempi myös esim. walk-upissa. Ohjauksia treenasimme niin, että kävimme koirien katsoessa hajustamassa muistipaikan ja jokainen vei sinne kaksi damia. Lähdimme etenemään vastakkaiseen suuntaan walk-upilla ja koirat saivat vuorotellen ottaa damin ylös sopivasta etäisyydestä. 

Zelda oli tosi huippu! Se oli tosi varman oloinen ja eteni linja suoraviivaisesti jokaisella kerralla. Huomasin, että se on oikeasti mennyt nyt parissa kuukaudessa huimasti eteenpäin! Matka taisi olla pisimmillään 80 metriä ja olin tosi tyytyväinen siihen, koska vaikka paikka oli motivoitu, niin viivettä lähetyksiin tuli reippaasti.

Jatkoimme samaa harjoitusta, mutta kävimme nyt motivoimassa ei paikan. Se oli 90 asteen kulmassa vanhasta alueesta, joten koirat joutuivat mennessään ylittämään vanhat urat. Uusi juttu mulle oli myös se, että milloin kannattaa motivoidessaan viedä damit koiran kanssa ja milloin jättää koira istumaan ja katsomaan. Jos haluat että koira muistaa alueen (target) kannattaa koira jättää istumaan ja katsomaan, kun viet damit itse. Jos taas haluat koiran etenevät suoraan esim. hankalassa maastossa, sinun kannattaa viedä damit yhdessä koiran kanssa, jolloin näytät koiralle sen reitin, jota sen tulisi edetä. Tämäkin harjoitus onnistui Zeldalta hyvin; se lähti etenemään alueelle tosi määrätietoisesti ja suoraan ilman ongelmia ja sai damit ylös helposti.

Levättiin Zeldan kanssa pari tuntia ja iltapäivällä jatkettiin koirakko kerrallaan sivusuuntien harjoittelua Himoksen huipulla. Oli aika mahtavat maisemat treenailla :) Zeldan kanssa sivusuuntia ollaan tehty tosi vähän ja aloitettiin ihan perinteisellä ristikolla. Zelda tajusi idean nopeasti ja pikkuhiljaa vaikeutettiin tehtävää laittaen koiraa välillä oikealle ja välillä vasemmalle ja välillä kutsuen luokse. Yllättäen luoksutulo oli kaikista vaikein, sillä Z ei meinannut tulla pillistä luokse, istui vain paikallaan. Sain sen kuitenkin lähtemään vauhdikkaasti, kun rohkaisin sitä vähän sanallisesti. Zelda on tosi kuuliainen koira ja istuminen on sille tosi vahva käsky, joten jos se on vähänkin epävarma mitä sen pitää tehdä, niin se mielellään istuu. Silloin se mielestään minimoi epäonnistumiset, koska se ei halua ikinä epäonnistua. Pitääkin siis treenata tätä jatkossa, että koiran mielestä myös istumasta voi ja saa tulla luokse.

Treenien jälkeen käytiin suihkussa ja syötiin ja sitten lähdettiinkin tsekkaamaan iltaohjelmaa. Minä, Riikka, Sussie ja Sara (Voiman omistaja) osallistuttiin Viis -joukkueella leirin tietokilpailuun ja joukkueemme nimi oli Viis tietokilpailusta. Tieto jakaantui kivasti joukkueen sisällä ja Riikka loisti viimeisessä osiossa, jossa piti silmät sidottuina tunnistaa leiripäällikkö. Tuloksena kilpailun jaettu 1. sija Mummun kesäkissojen kanssa ja munkit saatiin :) Tuli valvottua aika pitkään ja vaihdeltua kuulumisia tuttujen kanssa.

Ihanat leiritytöt ikuisti Riikka Pöyhönen, kiitos!

Sunnuntaiaamuna vielä jatkettiin pellolla markkeerauksilla. Pelto oli aika haastava, koska se oli suht pitkässä heinässä ja varsinkin pienien koirien oli vaikeaa nähdä markkeerauksia. Lisäksi koirilla ei juuri ollut kiintopisteitä ja heinikkoon uponnutta damia on vaikea löytää. Hajustimme siis koirilla alueen, johon markkeeraus aina putosi samaan paikkaan ja hyödynsimme samaa aluetta eri puolilta lähettäessä. Zelda teki oikein hyvät markkeeraukset ja saatiin matkaakin kasvatettua kivasti. Lopuksi tehtiin vielä vähän lisää koirille päänvaivaa, kun heittäjä vaihtoi heiton jälkeen paikkaa. Zelda suoritti kaikki tehtävät ongelmitta ja oli todella rauhallinen ja hiljainen. 

Harvoin on koulutuksen jälkeen niin iloinen mieli, kuin tämän viikonlopun. Zelda teki todella hyvää työtä. Voisimme oikeastaan jo startata WT-kokeissa, vaikka ajatuksena se on vielä minulla aika hui. Oli myös hienoa nähdä Visan työskentelyä, se on siskonsa tapaan rauhallinen ja hiljainen koira. Kaiken kaikkiaan meillä oli tosi hyviä koiria ryhmässämme, joten oli ilo treenata heidän kanssaan.

Viikonloppu meni todella nopeasti ja hauskaa oli jälleen kerran! Kyllä tollerileiri vaan toimii vuosi vuoden jälkeen. Iso kiitos järjestäjille hienosta leiristä ja erityisesti Sannalle tosi hyvistä treeneistä ja hyvistä vinkeistä jatkoon! Ensi vuonna taas uudestaan samalla porukalla :)

Siipiveikon nomekoe

Osallistuttiin Zeldan kanssa Siipiveikon epäviralliseen harjoitusnomekokeeseen, joka järjestettiin Kangasalla. Olin saanut Zeldan juuri takaisin reissusta, joten mietiskelin että kuinkahan se jaksaa työskennellä. Koe oli kaikenkaikkiaan juuri niinkuin oikeakin koe, joten se oli erinomainen paikka katsoa, kuinka koira toimii koemaisessa tilanteessa.

Koepaikka oli todella kiva suolampi ja ilma ihanan aurinkoinen. Luokkamme oli helpotettu alokasluokka ja kaikki tehtävät räätälöitiin niin, että ne olisivat koirakolle sopivan tasoisia. Starttasimme Zeldan kanssa luokkamme kolmansina ja sopivasti ehdinkin käydä katsomassa ensimmäisen koirakon (Nalli) suorituksen ennen omaa vuoroamme.

Koe alkoi kakkosmarkkeerauksella veteen. Zelda ei ihan keskittynyt heittoihin, mutta tehtävä kuitenkin onnistui. Markkeerauksien jälkeen jatkettiin hakuun, josta otettiin ylös pari riistaa. Zelda teki hyvää hakua ja sai riistat ylös. Seuraavana oli ohjaus, joka jännitti minua eniten. Tehtävä oli rantaviivan suuntaisesti ja matka oli suht lyhyt. Zelda otti kuitenkin hyvin suuntaa, mutta veti kuitenkin sorsasta ohi. Kutsuin sitä luokse, mutta se ei oikein reagoinut pilliin ja lopulta sai sorsan ylös lähinnä metsästämällä. Tässä meillä siis riittää treenaamista, erityisesti minulla, koska minun pitäisi puuttua koiran tekemisiin huomattavasti nopeammin. 

Ohjauksen jälkeen jatkoimme takaisin hakuun. Zelda lähti hakuun innokkaasti ja ensimmäinen riista, jonka se löysi oli korppi. Korppia Z ei ollut aikaisemmin nähnyt ja se ei noussut spontaanisti. Menin auttamaan koiraa ja sain sen lopulta kantamaan korppia, mutta mikään mieluinen se ei koiralle ollut. Korpin jälkeen homma vähän levisi. Seuraavaksi hakuruudusta löytyi iso kani, jota Zelda ei meinannut millään saada nostettua. Saimmekin sitten kotiläksyksi harjoitella isoilla riistoilla, koska niiden kantaminen on koiralla vielä hakusessa. Oli loppuhaussa kyllä jotain hyvääkin, sillä koira liikkui tosi hyvin vesialueella ja lähti jopa uimaan alueelta pois hakien lokin, jonka tuuli oli kuljettanut kauaksi alkuperäiseltä paikaltaan.

Kuvat: Jenni Kukkola. Kiitos!

Eli vähän ristiriitaiset fiilikset; kokeessa oli paljon sekä hyvää että huonoa. Tosin sitä vartenhan tällaiset tilanteet ovat, jotta tietää sitten mitä asioita pitää vielä hioa ennen virallista koetta. Zelda oli tosi rauhallinen ja hiljainen koko kokeen ajan, joten siihen täytyy kyllä olla tyytyväinen.

Loppupäivästä toimin heittäjänä ja oli kyllä todella hienoa nähdä hienoja suorituksia aitiopaikalta. Kiitos paljon kasvattajille kokeen järjestelyistä, nyt Zelda saa levätä ilman harrastuksia ainakin kaksi viikkoa!

Zelda Möllerissä Annan kanssa

Koska olin itse Mölleriviikonloppuna Rein kanssa mejäkokeessa Maaningalla, ajattelin ensin, että Mölleri jää nyt tänä vuonna Zeldalta väliin. Rein koe oli tosin lauantaina ja Mölleri vasta sunnuntaina, mutta 500 kilometrin siirtymä Maaningalta Inkooseen joko mejäkokeen jälkeisenä lauantai-iltana tai sunnuntaiaamuna ennen Mölleristarttia tuntui sen verran rankalta ajatukselta, että jopa minä vedin rajan siihen, että ei onnistu. Anna kuitenkin kysyi, että voisiko hän mennä starttaamaan Zeldan kanssa ja vastaukseni oli tietenkin tottakai!

Anna kävi pari viikkoa ennen Mölleriä treenaamassa Zeldan kanssa ja heillä löytyi yhteinen sävel oikein kivasti. Se ei kyllä ollut minulle yllätys, koska Zelda tekee oikein mielellään töitä myös lainaohjaajan kanssa. Vein Zeldan Rantaloille jo keskiviikkona, jotta he saivat vielä tehtyä viimeistelytreenit ennen koetta. Hyvin oli kuulemma mennyt ja Zelda oli sopeutunut laumaan erinomaisesti. Erityisesti Muusa oli ottanut pikkusiskonsa omakseen. Zelda oli myös leikkinyt innoissaan lasten kanssa ja ollut muutenkin helppo koira kaikin puolin :) 

Möllerissä oli myös mennyt kivasti; Anna oli ollut oikein tyytyväinen Zeldaan ja se oli ehkä minulle se tärkein asia. Kaikki riistat olivat nousseet spontaanisti, paitsi hakuruudun ensimmäinen varis, jonka oli tuonut myöhemmin. Kakkosmarkkeeraus oli onnistunut, vaikka emme ole niitä vielä kovinkaan paljon treenanneet. Sokko-ohjaus oli myös onnistunut, vaikka ne ohjaukset ovatkin olleet meillä se heikoin lenkki. Ehdottomasti siis plussan puolelle mentiin! Kokeen loppua kohti Zelda oli kyllä väsähtänyt, mutta kuitenkin tehnyt kaikki tehtävät onnistuneesti -pitää siis alkaa tehdä myös pitkäkestoisempia treenejä. Selvästi tuo on henkisesti aika kakara vielä.

Tuloksena Zeldalle Mölleri 2 ja sijoitus luokassaan toinen! Vuoden Mölleriksi valittiin tänä vuonna Hannis ja Tyyne, onnea! Tyyne oli kuulemani mukaan tehnyt mm. todella näyttävää hakua. 

Sain Zeldan kotiin vasta seuraavan viikon lopulla (olin itse Maaningalla) ja aika rättipoikki se kyllä reissusta oli. Ehkä se oli myös hivenen aikuistunut. Kiitos kasvattajalle tästä hienosta mahdollisuudesta, tällaista on yhteistyö kasvattajan kanssa parhaimmillaan!

Rein alkukauden mejäilyt

Koska Reiltä puuttuu enää yksi VOI1 -tulos valionarvoon, halusin heti alkukaudesta päästä starttaamaan sen kanssa. Toukokuussa mahduttiin kahteen kokeeseen, Hollolaan ja Maaningalle. Tein sille yhden harkkajäljen ja se meni niin hyvin, että tyytyväisin mielin odottelin tulevia koestartteja.

Hollolassa keli oli kuuma ja Reillä oli päivän viimeinen jälki. Maasto oli tosi kiva, vaikkakin aika kuivaa. Rei lähti heti alusta asti pyörimään minne sattuu ja näin jälkikäteen ajateltuna minun olisi pitänyt ohjata sitä paremmin alkumakaukselta sallitun matkan. Lähdön merkitystä eivät tuomarit turhaan korosta usein alkupuhettelussa. Kaikki osuudet mentiin nenä ylhäällä laajoilla lenkeillä, oikeastaan ekaa kertaa tuon koiran kanssa tuntui siltä, että emme olleet jäljellä hetkeäkään. Oltiin vähän niinkuin pitkällä metsälenkillä, jossa koira nyt sattui välillä eksymään jäljellekin...

Päästiin kuitenkin ihmeen kautta kaadolle asti, vaikka koira ei käytännössä jäljestänyt hetkeäkään. Kaksi lenkeistä oli niin laajoja, että niistä tuli hukat ja aikaa meni niin paljon, että tuloksena oli tällä kertaa VOI0.

Maaningan koe oli vielä samalla viikolla kolmen päivän kuluttua, joten juuri mitään ei ollut tehtävissä. Tiesin kuitenkin, että koira kyllä osaa jäljestää, jos sitä vaan sattuu työnteko sinä päivänä kiinnostamaan. Maaningallakin sää oli helteinen. Jälkien tekoon sain oikein kiva aloittelevan parin ja vaikka meillä menikin metsässä paljon aikaa, niin se sujui rattoisasti :) Lisäksi oli luksusta, kun kerrankin koepaikalle oli lyhyt matka, sillä äitini asuu vain 15 kilometrin päässä kokeen tukikohdasta.

Maaningan koe meni jo paremmin. Tällä kertaa todella hyödynsin jäljen alun ja sanoin Reille painokkaasti, että nyt tehdään töitä. Ensimmäinen osuus meni tosi kivasti ja koira oli tänään ihan oikeasti jäljestämässä, ei vain haahuilemassa metsässä. Ensimmäinen kulma oli rinteen kupeessa ja se aiheutti pikkukoiralle sen verran töitä, että edettiin rinteen alle, josta Rei ei sitten saanutkaan enää jäljestä kiinni ja tuomittiin hukka. Toinen osuus oli raivaushakkuun jäljiltä vaikeakulkuista maastoa, mutta Reitä se ei haitannut, meitä ihmisiä ehkä hieman hidasti. 

Katko oli toisella kulmalla ja sen Rei selvitti ilmavainulla, mutta kolmannen osuuden alussa homma lässähti totaalisesti. Rei alkoi kuikuilla ja pysähdellä ja tekemään lenkkejä ympäriinsä. Vauhti oli hidasta, sanoisin jopa tuskallisen hidasta ja minun piti kehotella sitä useaan kertaan. Päästiin vaivoin kuitenkin kaadolle asti ja arvasin, että aikaa oli taas mennyt liian paljon. 

Saatiin kuitenkin VOI3 ja 26 pistettä. Suunta siis ylöspäin. Positiivista oli kuitenkin se, että Maaningalla Reillä oli edes yritystä. Lisäksi se merkkasi kaikki makaukset. Jotenkin tulee väkisinkin mieleen viime vuoden alkukauden kokeet, joten jospa tämä tästä. Lisäksi omallla jäljelläni ollut koira sai 48 pistettä ja oli koko kokeen paras, joten se jos mikä lämmittää jäljentekijän mieltä :)