Tokoa, tokoa, tokoa

Ollaan koko alkuvuosi kulutettu Längelmäen kana-areenan tokohallin mattoa ahkerasti Rein kanssa. Uskoisin, että jotain edistystäkin on tapahtunut ja oltaisiin valmiita starttaamaan AVO-luokassa. Uusia ideoita ollaan saatu valtavasti, kiitos taitavien treenikaverien ja kouluttajamme Mailiksen. 

Ehkä suurin ahaa-elämys on tullut takapalkan käytöstä. Sillä ollaan saatu sekä kaukot että luoksetulon pysäytys kuntoon. Kyllähän minä takapalkkaa olen jo käyttänyt Islan kanssa tokoillessa, mutta Rein kanssa se ei oikein ole ennen toiminut. Ongelma oli kuitenkin ollut siinä, että en ollut opettanut Reitä toimimaan takapalkan kanssa! Nyt kun koiralle on rakennettu päähän malli siitä, että suoritus = takapalkka niin luoksetulossakin koira tulee miljoonaa mun luo tietäen, että saa mennä takapalkalle, kun on ensin tullut luokse. Myös pysäytykset ovat olleet takapalkalla tosi täsmällisiä ja nopeita.

Helmikuussa tehtiin kokeenomaiset treenit ja AVO2 oltaisiin sillä suorituksella saatu. Liikkeestä seisominen meni nollille (Rei ei pysähtynyt) ja luoksetulo oli ihan kamala. Muut liikkeet menivät kutakuinkin mallikkaasti. Liikkeestä seisomista ollaankin sen jälkeen harjoiteltu nakkia koiran taakse heittämällä ja nyt seisahtumiset ovat olleet nättejä. 

Paikalla makuuta ollaan treenattu paljon ja se on ollut tosi varma; edelleenkään Rei ei ole ikinä karannut paikalla makuusta! Ollaan oltu hallilla sermin takana piilossa ja olen myös välillä poistunut hallilta kokonaan. Aika on vaihdellut tosi paljon, välillä ollaan tehty ylipitkää ja välillä lyhyempää. Tässä luotan kyllä koiraan sataprosenttisesti! Pientä haistelua on esiintynyt jossain vaiheissa, mutta ei mitään suurta siinäkään.

Meidän ikuinen ongelma, seuraaminen, on ollut ihan ok. Ei se varmaan koskaan tule olemaan täydellistä, mutta ainakin Rei on nyt siinä paremmalla asenteella mukana. Vähän se paikka tuppaa olemaan liian edessä ja tiiviimpääkin se saisi olla, mutta ainakin koira on nyt kontaktissa ja innokas! Parempi sekin, kuin perässä löntystelevä laama. 

Nouto ja hyppy ovat varmaan Rein suosikkiliikkeet ja niissä ei ole mitään ongelmaa ollut. Noudossa on tosi jonkin verran nytkymistä esim. liikkurin huutaessa käsky. Olenkin tehnyt sellaisen periaatepäätöksen, että Rei ei pääse koskaan noutamaan, jos se nytkyy tai muuten on levoton ennen varsinaista käskyä. Perusasentoon tuloa noutokapula suussa ollaan harjoiteltu aika paljon ja tekniikka on siinä parantunut huimasti.

Ylempie luokkien liikkeistä ollaan tehty jonkin verran ruutua kosketusalustalla ja metallikapulan noutoa. En ole vielä päättänyt, uskalletaanko me koskaan VOI-luokkaan mennä, mutta ainakin nuo ovat Reistä vallan kivoja juttuja harjoitella! Toisaalta voisin kuvitella, että juuri nuo ylempien luokkien toiminnalliset liikkeet sopisivat Reille paljon paremmin, kuin alempien luokkien seuraaminen, seuraaminen ja seuraaminen. Joka tapauksessa TK2 meillä on tavoitteena saavuttaa, en tiedä moneenko kokeeseen tänä keväänä mahdutaan, mutta toivotaan nyt että ainakin muutamaan. Huomenna onkin tarkoitus laittaa eka ilmo kokeeseen :)

Tokon tilannekatsaus

Ollaan tokoiltu Rein ja Zeldan kanssa aktiivisesti lokakuun alusta lähtien, mutta laiskuus on iskenyt allekirjoittaneelle ja treenikuulumisia en ole kirjannut muistiin. Meillä on maanantaisin Nuuskujen tokovuoro ja iloksemme olemme saaneet sinne kouluttajankin, vaikka alkuperäinen tarkoitus oli vain omatoimitokoilla. Lisäksi olemme vuokranneet hallia omalla porukalla n. kerran kuussa. Rein kanssa tavoitteena on AVO-luokan korkkaus (keväällä?) ja TK2 siintää tavoitteena. Zeldan kanssa taas olemme alkaneet opetella ALO-luokan juttuja ja kai senkin kanssa kokeeseen pitäisi mennä sitten joskus ;)

Vaikka luulin pitkään, että toko ei ole minun lajini, niin nyt olen siitä kovin innostunut. Se on oikein näppärä talviharrastus ja molempien tyttöjen kanssa se on huippukivaa! Koirat ovat kovin erilaisia, mutta molemmat oikein kelpo tokokoiria; Reissä tykkään kovasti sen innosta tehdä ja sille on todella helppoa opettaa uusia asioita. Haasteena Rein kanssa taas on sen tapa soveltaa oppimaansa, jolloin se keksii välillä uusia versioita opetetuista liikkeistä. Zeldalla taas voi mennä jonkun asian oppimiseen vähän kauemmin aikaa, mutta sitten kun se jonkun jutun oppii, niin se tekee sen tosi hyvin eikä sovella väliin omiaan. 

Mutta missä siis mennään?

Rei

Paikalla makaaminen: Pysyy varmasti paikoillaan ja on rauhallinen. Viimeksi tehtiin 5 min. piilossa ja hyvin meni. Ainut ongelma on kun palaan koiran luo, niin saattaa ennakoida nousemisen. On auttanut kun en katsoo koiraa ollenkaan kun kävelen sen viereen.

Seuraaminen taluttimetta: Seuraaminen on aina ollut meidän heikoin lenkki, mutta onneksi nyt näkyy valoa tunnelin päässä. Tänään treeneissä Rei teki varmaan elämänsä parhaat seuraamiset ja tunsin kuinka koira on kuulolla ja hakee aktiivisesti oikeaa paikkaa ja perusasentoa. Treenit jatkuvat.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: Pitäisi olla varma liike.

Luoksetulo: Tämän liikkeen opettaminen on ollut Reille vaikeaa, koska se alkaa niin helposti ennakoida pysähtymistä ja hiippailla. Tosi paljon läpijuoksuja tehtävä!

Seisominen seuraamisen yhteydessä: On ruennut tarjoamaan jostain syystä istumista ja maahanmenoa, pitää vielä hioa. 

Noutaminen: Itse liike menee hyvin, mutta vaarana on että takapuoli nousee heiton yhteydessä. Ollaan tehty nyt paljon vaan heittoja ja minä haen kapulaa.

Kauko-ohjaus: Osaa liikkeen tosi puhtaasti, mutta jos virtaa on liikaa, niin pomppaa helposti vähän eteenpäin, kun nousee istumaan. Onneksi kokeessa on loppupään liikkeitä.

Estehyppy: Pitäisi olla varma liike.


Zelda

Luoksepäästävyys: Ei olla treenattu. Olisi kyllä opetettava tämä Zeldalle temppuna, koska luultavasti pomppaa tuomarin syliin. Vaikka tuskin sekään kamalan vakavaa olisi :)

Paikalla makaaminen: Paikalla makaaminen on varma, mutta ei meinaa nousta käskystä perusasentoon. Eli tehtävä vielä maahan-perusasentoon-maahan -harjoituksia.

Seuraaminen kytkettynä: Hakee hyvin perusasentoa ja seuraa tiiviisti, mutta ollaan tehty vielä paljon nakin kanssa. 

Seuraaminen taluttimetta: Samaa kuin edellä. Zeldalla on kuitenkin seuraamisen perusteet mielestäni hyvällä mallilla, joten kaikki rahkeet hyvään seuraamiseen ovat olemassa.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: Menee hyvin maahan esim. kun peruutan ja Zelda kävelee mun edessä. Ollaan pikkuhiljaa ruettu tekemään myös niin että olen sivuttain. Seuraamisen yhteydessä vielä epävarmaa.

Luoksetulo: Aluksi oli kovin epävarma, että saako nyt ihan oikeasti lähteä tulemaan, mutta kun yhdistin käskyyn Zeldan nimen, niin lähtee reippaasti ja tulee kovaa. Perusasentoa lopussa pitää hioa.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: Samaa aika pitkälti kuin maahanmenossakin. On sisäistänyt hyvin seiso -käskyn, mutta sitä pitäisi alkaa yhdistämään seuraamiseen.

Estyhyppy: Ollaan tehty vielä nakilla esteen takana, en usko, että on vielä sisäistänyt hyppy -sanaa. Osaa kuitenkin jäädä hypyn jälkeen hyvin seisomaan esteen taakse (ja odottamaan lentävää nakkia).

Vuoden 2012 kertaus

Niin se taas vuosi vaihtui. Vuodenvaihteen vietimme ihan vain kotosalla täällä maaseudun rauhassa ja rauhallista tosiaan olikin; yhtään rakettia emme nähneet ja yhtään pamausta emme kuulleet. Tykkään :) Vuosi 2012 oli meille oikein hyvä vuosi harrastusrintamalla ja saavutimme asettamani tavoitteet. Virallisia koestartteja kertyi 13 ja näyttelykäyntejä 2. Tuntuu jotenkin pieneltä tuo määrä, vaikka varsinkin kesällä kiirettä tuntui pitävän.

Vuodelle 2012 asetin Reille tavoitteeksi: NOU1, MEJÄ VOI1, TOKO ALO1 

NOU1 saatiin Padasjoen taippareista syyskuussa hyvällä arvostelulla. Koko kesä väännettiin Rein kanssa yhteistyön kanssa ja meidän eka taipparistartti meni koiran lällätellessä mulle. Siitä sisuuntuneena treenattiin paljon, starttattiin välissä ja petyttiin taas, mutta lopulta NOU1 tulos saatiinkin sillä, että en treenannut koiran kanssa kolmeen viikkoon mitään ja menin kokeeseen sillä asenteella, että mennään nyt kun en kehtaa peruakaan. Yhtäkkiä Reitä sitten alkoikin yhteistyö kiinnostaa ja kaikki riistat sain käteen ja halutun kunniakirjan hyppysiini :)

Ensimmäinen MEJÄ VOI1 saatiin heinäkuussa Vieremältä pistein 46 ja toinen elokuussa tollerimejästä pistein 40. Alkukausi meni pipariksi nenäpunkin takia, mutta kun nenäpunkki oli häädetty, saimme loppukauden oikein kivoja jäljestyksiä. 

TOKO ALO1 saatiin meidän ekasta tokokokeesta helmikuussa pistein 167p. Ei se mitään täydellistä ollut, mutta tykkäsin Rein asenteesta tosi paljon! Käytiin vielä parissa muussa aloluokan kokeessa kevättalvella ja niistä tuli ALO2-tulokset, kun molemmissa yksi liike meni nollille. 

Näyttelyissä käytiin myös pari kertaa, vaikka niitä tavoitteisiin ei olekaan kirjattu, Rei sai 1 x ERI ja 1 x EH. Täytyy sanoa, että Rei on kehittynyt kropaltaan tosi hitaasti ja tämä oli ensimmäinen vuosi, kun se oikeesti alkoi näyttää aika kivalta :) Etujalkojen pitkiä sukkia lukuunottamatta siinä ei ole mitään suurempia virheitä, vaikka toki luustoa ja päätä on toivottu vahvemmaksi. 

Vuodelle 2012 asetin Zeldalle tavoitteeksi: ehkä NOU1 loppukesästä?

Zelda on kyllä ollut niin huippu koira, että ei voi kuin tykätä! Taippareihin treenaaminen oli vaivatonta ja suuri kiitos kuuluu Annalla ja Villelle, jotka katsoivat meidän perään koko kesän ja ohjasivat treeneissä oikeaan suuntaan. Zelda läpäisi taipparit syyskuussa helposti ensimmäisellä yrityksellään, ikää 1v 3 kk. Vuoden ainut tavoite NOU1 oli siis tosiasia.

Zelda kävi myös kasvattajan innoittamana ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään joulukuussa, tuloksena KÄY EH. Emilia toimi Zeldan handlerina ja olin todella tyytyväinen tulokseen, koska koira on aivan kesken kehityksen.

Vuodella 2012 asetin Islalle tavoitteeksi: muutamia näyttelyitä veteraaniluokassa

Eipä Islaa näyttelyissä nähty ja syykin on selvä; Islan ei liiku hyvin takaa, joten mielestäni on turha viedä kehään huonosti liikkuvaa koiraa. Lisäksi Islan luonne on sen verran arvaamaton, että en halua viedä sitä näyttelyihin, jossa se voisi haastaa riitaa toisten koirien kanssa. Eli Isla on nyt sitten eläkkeellä kaikista harrastuksista ja nauttii maalaiskoiran elämästä. Toki koiran mielenvirkistykseksi puuhataan kaikenlaista, mutta virallisissa koitoksissa Islaa ei enää nähdä.

Tavoitteet vuodelle 2013

Rei: MEJÄ JVA, TOKO AVO1
Zelda: NOME-B ALO (tulos)

Lyhyestä virsi kaunis? Zeldan kanssa olen kyllä miettinyt myös starttia tokon ALO-luokassa ja WT-starttistakin haaveilen, mutta kyllä pääpaino on saada tulos nimenomaan NOME-B:stä ensi kaudella. Sen eteen haluan tehdä kovasti töitä.

Ei pentuja Reille

Voi harmituksen harmitus. Reille ei ole tulossa pentuja ensi keväälle. 

Rein juoksut alkoivat sunnuntaina 9.12. ja menimme ottamaan progen tiistaina 18.12. (eli juoksun 10. päivänä). Proge oli 0.5 eli pienessä nousussa. Rein kasvattajat laskeskelivat, että sopiva päivä astutukselle voisi olla sunnuntai 23.12. (juoksun 15. päivä) ja uusinta-astutus tehtäisiin tiistaina 25.12. (juoksun 17. päivä).

Ajelimme Rein kanssa sunnutaina Seinäjoelle Viljamin luo. Päivä oli erittäin kylmä, joten astutus olisi pakko suorittaa sisätiloissa. Lähdimme kuitenkin ensin koirien kanssa pienelle kävelylle, jotta koirat saisivat tutustua toisiinsa. Ja heti alussa huomasimme, että päivä näyttää oikealta, koska Rein häntä oli kylkeä pitkin ja molemmat olivat todella kiinnostuneita toisistaan.

Sisällä koirat leikkivät, nuolivat toisiaan ja Rei näytti olevan oikeastaan heti valmis toimintaan. Pari kertaa Viljami taisikin käydä Rein selässä, mutta tuloksetta. Olimme paikalla muutaman tunnin ja koirat alkoivat selvästi väsyä, joten päätimme pitää tauon. Minä lähdin sitten ajelemaan kotiin ja Rei jäi Agnetan luokse viettämään joulunpyhiä. Illalla astutusta oli vielä yritetty uudestaan, mutta se ei ollut edelleenkään onnistunut. 

Astustusta yritettiin uudestaan maanantaina 24.12., tiistaina 25.12. ja keskiviikkona 26.12. Rei oli liehitellyt Viljamia ja kovasti Viljami olikin ollut Reistä kiinnostunut, mutta valitettavasti astuminen ei onnistunut, vaikka se muutaman kerran lähellä olikin. Koko ajan oli kuitenkin menty parempaan suuntaan, joten olin toiveekkaalla mielellä. Torstaina Rein kasvattajat päättivät mitata Rein progen uudestaan, jotta nähtäisiin missä vaiheessa juoksu oli. Valitettavasti torstaina olivat jo parhaat päivät menneet (eläinlääkäri sanoi oikeiden päivien olleen su-ti, juuri niinkuin Rein kasvattajat olivat myös miettineet) ja astutusta ei kannattanut enää torstaina yrittääkään. Sain Rein sitten kotiin torstaina, kun tehtiin treffit Jyväskylään.

Harmittaa! Viljami vaikutti todella mukavalta urokselta, joka olisi sopinut hyvin juuri Reille. Pennuille oli myös ihania koteja tiedossa ja tuntui kurjalle välittää uutiset yhdistelmän kariutumisesta. Välillä kuitenkin vain käy näin. Kyseessä oli kaksi ensikertalaista koiraa ja aina ei vain natsaa vaikka kuinka sitä haluaisi. Itse olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt Rein toiminnasta uroksen kanssa, sillä se oli todella yrittänyt saada actionia aikaan! Se on todella leikkisä koira ja yritti kovasti innostaa Viljamia ja kertaakaan se ei sanonut Viljamille ei. Myös kasvattajat kehuivat sen luonnetta kertoivan sen olleen koko reissun ajan kiltti ja helppo koira ja että heillä vain vahvistui se tunne, että he haluavat käyttää Reitä jalostukseen. Kaiken pettymyksen keskellä se tuntui todella hienolle. Lisäksi tuntuu, että itse sai taas ison annoksen oppia astutukseen liittyvistä asioista. Kiitokset myös Tiinalle ja Juhalle vieraanvaraisuudesta, toivottavasti pidetään yhteyttä jatkossakin :)

Rein seuraavat juoksut sijoittuvat elokuulle, jolloin Rei on tarkoitus astuttaa. Siitä sitten enemmän lähempänä ;) Zelda aloitti juoksunsa eilen eli 28.12. ja eiköhän se Isla tule pian sieltä perästä.

Rein juoksut alkoivat!

Elämme jännittäviä aikoja! Tarkoitus on mitata Rein progesteroniarvo vielä ennen astutusta, näillä näkymin reilun viikon päästä. Katsotaan sitten meneekö joulu hieman erilaisissa puuhissa kuin aikaisemmin ;)

Zeldan näyttelydebyytti

Ilmoitin Zeldan Annan innoittamana itsenäisyyspäivän ryhmänäyttelyyn, joka pidettiin tänä vuonna Valkeakoskella. Koska itse en koe koiran esittämistä mitenkään erityisen mukavana hommana, niin pyysin Emiliaa lähtemään mukaani esittämään Zeldan. Emilia on kilpaillut paljon Junior Handler -kilpailuissa ja olen nähnyt kuinka taitavasti hän on handlannut treenikaveriamme Ruutia. Ilokseni Emilia lähtikin mukaani ja aamulla huristelin nappaamaan Emilian mukaani hyvillä mielin :) 

Tollereilla oli tuomarina Pia Itkonen, joka arvosteli koirat todella perusteellisesti ja tutki koirat moneen kertaan läpi. Olin ilmoittanut Zeldan käyttöluokkaan, vaikka oltaisiin voitu mennä vielä junnuihinkin. Päätin kuitenkin, että kun mulla nyt on koira jolla on oikeus osallistua käyttöluokkaan, niin sinne mennään! Emilia ja Zelda harjoittelivat esiintymistä pariinkin otteeseen ennen kehään menoa ja se oli kyllä todella kivan näköistä menoa :) Zeldalla oli tosi kivaa Emilian kanssa ja se ei edes vilkaissut mun perään, kun lähti Emilian kanssa kehään.

Käyttöluokassa oli 6 narttua. Zelda esiintyi Emilian kanssa kuin unelma ja sai kivan, mielestäni ihan näköisensä arvostelun. Arvostelu kuului näin: Erinomaista tyyppiä oleva nuori narttu, jolla pienehkö pää, suuret pyöreät silmät ja suuret korvat. Hyvä kaula ja selkälinja. Pyöreä lantio ja taipumus seisoa takaraajat rungon alla. Hyvin kulmautunut edestä, voimakkaasti takaa. Kylkiluissa oikea kaarevuus, mutta rintakehä saisi olla syvempi ja eturinta selvempi. Pehmeähkö karvapeite. Asialliset liikkeet. Esitetään kauniisti. Tuloksena KÄY EH ja KÄK2.

Kuva: Johannes Mansikkala 

Olin niin tyytyväinen Zeldan tulokseen! Tuomari oli kovin tarkka ja EH oli oikein hieno saavutus! Myös toiseksi luokassa sijoittaminen lämmitti mieltä ja tietenkin se, että Emilia todellakin esitti Zeldan edukseen! Siipiveikoilla oli myös näyttelyyn ilmoitettu kasvattajaluokka ja Zelda pääsi siihen mukaan. Ryhmässä esiintyivät Simo, Kingi, Muusa ja Zelda. Siipiveikot saivat KP:n ja olivat ROP-kasvattaja, hienoa ja onnea kasvattajalle! Tollereiden ROP oli Kitimat Nicola ja VSP Banietta`s Flaming Style, onnea!

Kuva: Jenni Kukkola

Isoa kehää ei tarvinnut kauaa odotella, koska tollerit olivat viimeisenä valmistuva rotu. Siipiveikot esiintyivät isossa kehässä hienosti ja tuloksena oli BIS3 -kasvattaja, aika hienoa! Zeldakin pääsi heti ensimmäisessä näyttelyssään isoon kehään asti ;) Päivä oli pitkä, mutta todella mukava. Paikalla oli paljon vanhoja ja uusia tuttuja, joten missään välissä aika ei käynyt pitkäksi. Taidanpa jatkossa käydä näyttelyissä hieman useammin, varsinkin jos saan Emilian mukaani :)

Iloisia uutisia

Kävimme marrakuun alussa Jämsänkosken Otsossa kuvauttamassa Zeldan lonkat ja kyynärpäät. Kuvat näyttivät oikein hyviltä, mutta ainahan se jännittää kovasti, millaiset tulokset tulevat kennelliitosta takaisin. Onneksi saimme hyviä uutisia; Zeldan lonkat A/A ja kyynärpäät 0/0. Olin niin iloinen, koska Zelda tuntuu päivä päivältä enemmän sellaiselta koiralta, jonka pennun joskus haluaisin. Nyt olemme yhden askeleen lähempänä sitä haavetta.

Rei kävi samalla hammaskiven poistossa ja pientä hammaskiveä hampaissa tosiaan oli, mutta ei suurempaa huomautettavaa. Halusin poistattaa hammaskiven koiran suusta ennen kuin siitä tulee mitään haittaa ja eläinlääkäri sanoikin, että ikenet ovat hyvässä kunnossa ja tulehdusta ei ole. Lisäksi tutkailimme Rein arpea, joka mielestäni on ollut vähän kovan oloinen. Kuulemma ei kannata huolestua asiasta, sillä kaikki sulavat tikit eivät ole välttämättä vielä edes sulaneet. Puhuimme myös muutenkin Rein patista ja eläinlääkäri muisti, että hän oli rokottanut Rein n. kuukausi ennen patin ilmestymistä samalla alueelle. Tuli taas tosi fiksu olo, sillä leikkaavalle eläinlääkärille olin sanonut, ettei koira ole ko. alueelle pistetty... Kuitenkin lääkeainereaktio oli yksi mahdollisuus, joka ko. patti on voinut tulla. 

Päädyimme eläinlääkärin kanssa siihen lopputulokseen, että patin todennäköisin syy on rokotuksesta tullut lääkeainereaktio. Varmuuttahan asialle ei voida koskaan saada, mutta kyllähän tuo kaikkein järkevimmälle selitykselle kuulostaisi. Vaikka toisaalta eihän sillä ole mitään väliäkään, tärkeintä on että Rei on terve ja asia ei vaikuta koiran tulevaisuuteen tai jalostuskäyttöön.

Siipiveikon kenneltreffit

Viime viikonlopun vietimme Zeldan kanssa hyvässä seurassa Valkeakoskella Siipiveikkojen kenneltreffeillä. Lauantaina oli ohjelmassa nomekoulutusta ja sunnuntaina maneesilla toko/näyttelyjuttuja. Koko viikonlopulle oli luvattu sadetta, mutta onneksi pisaraakaan ei tullut sinä aikana kun ulkona treenattiin :) Oli myös todella lämmintä vuodenaikaan nähden, joten päivä pellolla meni yhdessä hujauksessa.

Meidän nomeryhmäämme veti Päivikki Seppänen ja tämä olikin ensimmäinen kerta kun pääsin Päivikin koulutukseen. Päivikki on kisannut kahden tollerinsa kanssa nomen voittajaluokassa, jota arvostan todella paljon. Ryhmässämme olivat Viis pennut Zelda, Pippa, Voima ja Visa (Ruotsista asti!) sekä Vimman pentu Vilppu. Aamulla aloitimme teorialla ja siirryimme sitten pellolle tekemään maltti- ja hallintaharjoituksia ryhmässä. Harjoittelimme mm. kontaktin ottoa koiraan, luoksetuloa, paikalla pysymistä ja hihnassa seuraamista. Tykkäsin näistä harjoituksista ihan tosi paljon, koska ne ovat juuri sellaisia juttuja, mitä tulee tehtyä ihan liian harvoin! Lisäksi Päivikki oli osannut rakentaa tehtävät vaihteleviksi ja mielenkiintoisiksi, joten oli mukavaa huomata, että koiran kanssa voi tehdä erilaisia treenejä nomeen liittyen ilman, että siihen liittyisi yhtään noutoa. 

Zelda oli hyvin kuulolla ja se suoriutui päivän tehtävistä hyvin. On mukavaa huomata, että perusasiat ovat hyvällä mallilla :) Lisäksi olen erittäin tyytyväinen Zeldaan siltäkin osin, että se sietää häiriöt hyvin ja toimii vieraassa paikassa, jossa on vieraita ihmisiä ja koiria samalla tavalla, kuin kanssani kotipihassa. Zeldalla on aina todella hyvä asenne työntekoon ja se yrittää aina tehdä parhaansa. Jossain tehtävissä, jossa tuli häiriödameja, koiran kiekat nousivat jonkin verran. Zelda oli kuitenkin hiljaa, lähinnä kierrosten nouseminen näkyi koiran elekielessä. Lisäksi luoksetulossa, jossa oli häiriödami, Zelda ei tullut luokse suoraan vaan kiersi damin liioitellun kaukaa. Päivikin mukaan tämä on koiran keino rauhoitella itseään.

Iltapäivällä jokaiselle tehtiin vähän eri juttuja yksi koirakko kerrallaan. Zeldan kanssa harjoiteltiin lähihakua. Päivikki piilotti damin heinikkoon, jolloin Zelda ei voinut etsiä damia silmillään, vaan oli aloitettava nenätyöskentely. Koira seurasi tätä suht läheltä. Kun dami oli piilotettu, siirryin koiran eteen ja näytin kädelläni heinikkoon ja annoin koiralle pillilllä lähihakukäskyn. Zelda käytti nenäänsä hyvin ja hoksasi idean nopeasti. Kun tätä oli tehty muutaman kerran, vein koiran kauemmaksi, mutta palasin itse samalla paikalle heinikon viereen, jonne taas piilotettiin dami. Kutsuin Zeldan luokse ja juuri ennen heinikko annoin lähihakukäskyn pillillä sekä tuin koiraa vielä käsimerkillä. Harjoitus meni oikein hyvin ja sokkonakin se onnistui, kun paikka säilyi samana. Viimeikseksi kokeilimme vaikeampaa harjoitusta, jossa jätin koiran kauemmaksi ja siirryin itse lähihakuheinikosta reilusti eteenpäin. Kutsuin Zeldaa luokse ja annoin sille lähihakupillityskäskyn heinikon kohdalla. Zelda juoksi suoraan luokseni, joten selvästi ei ollut vielä sisäistänyt käskyä ja harjoitus oli vielä tässä vaiheessa liian vaikea. 

Pipan kanssa tehtiin harjoitus, joka sopii kuumalle koiralle. Siinä kaksi avustajaa laittoivat damit vastakkaisiin suuntiin ja koira pistettiin aina sille damille, jonne se ei luullut pääsevänsä. Tehtävään liitettiin myös luoksetuloja, taakselähetyksiä jne. Näin laskettiin koiran odotuksia ja saatiin se keskittymään paremmin. Voiman kanssa harjoiteltiin pillipysähdyksiä ja Visan kanssa tehtiin walk-up harjoitus, jossa damit jätettiin linjalle muistipaikoille. Toisten harjoituksia seuraamalla oppi taas paljon uutta! Ehkä suurin oivallus minulle oli se, miten linjaa kannattaa lähteä harjoittelemaan; puhtaan maaston yli! Tolleri oppii nopeasti jäljestämään ihmisten jälkiä, jos linjaa harjoitellaan esim. yhdessä vietyinä muisteina. Eli ensin lyhyellä matkalla, helpossa maastossa avustajan kanssa. Avustaja menee paikalleen takakautta tai sivusta (avustajan ja koiran väliin jää puhdas maasto) ja avustaja laittaa maahan damin (mielellään valkoiseen, jotta koira löytää sen nopeasti). Sitten koira damille käskyllä eteen. Yksinkertaista, mutta enpä ollut tuotakaan ajatellut ennen noin.

Illalla syötiin (mm. Ruotsista asti tulleita järjettömän hyviä mutakakkuja), saunottiin ja tietysti juteltiin. Erityisen mukavaa oli saada vaihtaa kuulumia Visan omistajan Sussien kanssa! Olin odottanut pitkään, että näkisin heidät!

Sunnuntaina Hanna Laasanen piti meille maneesilla toko- ja näyttelykoulutusta. Tehtiin ihan perushallintaa aluksi; seuraamista, kujaluoksetuloja ja paikallaolo. Zelda oli taas keskittynyt ja innokas ja Anna oli meitä jo patistamassa tokokokeisiin, vaikka Zeldan kanssa mun ei pitänyt tokoa harrastaa sitten ollenkaan :O Zelda on kuitenkin niin kontaktinhaluinen (ahne) että pitää ehkä pistää harkintaan. Hannan pitämistä näyttelytreeneistä tykkäsin todella paljon, koska saatiin todella hyviä vinkkejä koiran esittämiseen, mikä taas itselle ei ole se vahvin alue. Katsottiin myös Zeldan liikkeitä ja sain vahvistusta sille, että Zelda liikkuu hyvin muidenkin, kuin itseni mielestä :) Itse voisin vaan juosta pidemmällä askeleella, jotta koiran liikkeeseen tulisi enemmän draivia. 

Näyttelytreenien innoittamana Zelda on nyt ilmoitettu itsenäisyyspäivän ryhmänäyttelyyn, hui!

Viikonloppu oli siis todella mukava ja paljon uutta jäi taas käteen. Ja täytyy taas kerran todeta Zeldasta, että se on ihan mahtava pikkukoira <3 Sen kanssa on aina ilo treenata. Lisäksi voi vain olla kiitollinen, kun on noin aktiiviset kasvattajat, jotka aina jaksavat järkkäillä meille kaikkea kivaa ja viedä meitä koiriemme kanssa eteenpäin :)

Silmätarkastuksessa

Kävimme viime viikolla Islan ja Rein kanssa virallisessa silmätarkastuksessa Päivi Kallioniemellä Jyväskylässä. Islan PRA-muutokset olivat edelleen lieviä ja mikä parasta, PRA ei ollut edennyt! Rein silmistä ei löytynyt mitään huomautettavaa, joten pentusuunnitelmat loksahtivat taas yhden askeleen eteenpäin :)

Rein patti

Huomasin noin viikko ennen taippareita Rein oikeassa nivusessa patin. En huolestunut siitä aluksi kovinkaan paljoa, mutta ajattelin kuitenkin mennä näyttämään sitä lääkärille mahdollisimman pian. Rei ei aristellut pattia ja sen koko tuntui pienentyneen eläinlääkärille mennessä. 

Reille oli varattu aika 24.9. Jämsänkosken Otsoon ja eläinlääkärinä meillä oli Jouko Ridell. Kertomani perusteella hän epäili ensin nivustyrää, mutta kun hän alkoi tutkia pattia, niin huomasin heti hänen huolestuneen. Patin sijainti ei sopinut nivustyrään, joten pattia katsottiin ultralla. Ultrassa näkyi hetorogeenistä muodostumaa, joka ei myöskään sopinut rasvapattiin, joka on yleensä tarkkarajainen ja koostumukseltaan yhtenäinen. Heräsi epäilys, että patti voikin olla jotain vakavampaa, esimerkiksi syöttösolukasvain. Tässä vaiheessa huolestuin minäkin! Päätimme yhdessä, että Rei leikataan heti, koska lääkärin oli mahdollista venyttää aikatauluaan ja ruokatuntiaan (josta iso kiitos hänelle!).

Noin tunnin kävin koomailemassa töissä ja sitten menin Villen kanssa hakemaan Reitä. Rei oli juuri herännyt nukutuksesta ja oli kurjana töttöröpäänä vastassa. Leikkaus oli onneksi mennyt hyvin ja patti (kooltaan 4x2 cm) oli poistettu suurehkolla marginaalilla ja laitettu patologille tutkittavaksi. Haava oli kooltaan noin 10 cm ja siinä oli 16 tikkiä. Rei sai kipulääkkeeksi Dolagista ja Tramalia ja varasimme ajan tikkien poistoon 10 päivän päähän.

Ensimmäinen yö meni Reiltä itkeskellen, mutta sain sen rauhoittumaan nukkumaan kainalooni lattialle. Tötterön kanssa meni yllättävän hyvin heti alusta alkaen, olisin jotenkin kuvitellut Rein protestoineen enemmän sitä vastaan. Ensimmäiset päivät tehtiin vain lyhyitä lenkkejä hihnassa, mutta Rein olon kohentuessa tehtiin jo loppuviikosta ihan täyspitkiä lenkkejä, tosin vain hihnassa. Haava parani oikein hienosti ja oli siisti koko ajan. Ainut ongelma tuli Rein korvien kanssa, jotka hautuivat töttöröstä sen verran, että ne alkoivat osoittaa tulehduksen merkkejä. Tästäkin vaivasti päästiin onneksi ihan putsaamalla, eikä mitään lääkekuureja tarvittu.

2.10. sain paljon odottamani soiton patologin lausunnosta, se meni näin: Tutkituissa näytepaloissa ei todettu neoplastista kudosta. Nahanalaisessa rasvakudoksessa todettiin krooninen tulehdus, joka tutkimushetkellä on lähinnä fibrotisoiva. Muutokseen liittyy selkeä pyogranulomatoottinen tulehdus ja paikoin pesäkkeistä lymfosyyttireaktiota. Tämän tyyppinen tulehdus voi johtua monesta eri syystä. Se voi olla seurausta aikaisemmasta vierasainereaktiosta tai aikaisemmasta märkäisestä tulehduksesta, se voi liittyä myös alhaisen ärsytysasteen mikrobi-infektioon, krooniseen paikalliseen antigeenistimulukseen, lääkeainereaktioon tai traumaan. Tutkimustulos: Fibrotisoiva pannikuliitti.

On varmaan sanomattakin selvää, että olin valtavan helpottunut! Kyseessä oli siis "vain" rasvakudoksen tulehdus! Mietimme vielä eläinlääkärin kanssa yhdessä, mistä tulehdus olisi voinut tulla (oliko esimerkiksi alueelle pistetty jotain lääkeainetta tai muistanko siinä olleen pistohaavaa) mutta mitään varmaa syytä emme keksineet. Tarkistin vielä, että tämä patti ei tule vaikuttamaan Rein tulevaisuuteen tai jalostuskäyttöön millään tavalla :) Huh!

4.10. kävimme Otsossa poistattamassa Rein tikit. Haava oli edelleen parantunut oikein hyvin ja töttöröä ei tarvinnut pitää enää kuin päivä! Rei sai kuitenkin vielä 2 viikon sairausloman (eli ei mitään rajuja juttuja) jottei haava aukea. 

Nyt kun kirjoitan tätä blogitekstiä on Rein sairausloma virallisesti ohi :) Haava on jo peittynyt karvojen alle ja Rei kaipaa paluuta harrastuksiin! Maanantaina olimme jo tokohallilla, mutta teimme vain rauhallisia juttuja (mm. noutokapulan luovutuksia ja seuraamisia). Olemme jo kääntäneet katseemme Rein pentuprojektiin ja odottelemme juoksujen alkamista...