Viime viikonloppu ahkeroitiin mejäkokeessa Vieremällä. Vaikka sateita oli luvattu, oli koko viikonloppu helteinen ja hikinen. Lauantaina tein taas pitkästä aikaa kaksi VOI-jälkeä ja maastot olivat taas Vieremällä huippuhyvät.
Onnetar suosi meitä tänä viikonloppuna ja Rei sai tuomariryhmämme ensimmäisen jäljen. Metsä oli vielä yön jäljitä kostea ja pahin hellekin vasta tuloillaan. Rein jäljestys tuntui jälkinarun päähän mainiolta; Rein tyyli oli toki rauhallinen, mutta ylimääräiset lenkit ja pohdiskelut olivat jääneet pois ja jälkeä pitkin edettiin maavainulla. Näin koirasta, että se myös itse tietää mitä tehdä. Makauksista merkkasi kolme hyvin ja yhden vähän huolimattomasti. Katko meni helposti rengastamalla. Kaadolle pysähtyi nuuhkimaan. Aikaa meillä meni 36 minuuttia, joka on meille huippuhyvä aika!
Pisteitä saimme suorituksestamme 46 ja sitä myötä myös ensimmäisen VOI1-tuloksen! JES!!!
Miten sitten minulla oli tänään narun päässä ihan eri koira kuin kauden aikaisemmissa kokeissa? Keuruun kokeen jälkeen juttelin Agnetan kanssa, kun Rein jäljestys tuntui niin tahmealta ja epävarmalta. Lisäksi minua huolestutti se, että vielä viimekesänä niin maavainuinen koira huiteli alkukesän kokeissa ilmavainulla minne sattui. Agneta ehdotti kokeilemaan nenäpunkkilääkitystä, sillä nenäpunkki voi olla muuten täysin oireeton, mutta vaikuttaa koiran hajuaistiin niin, ettei nenä tunnu toimivan täydellä teholla. Silloin koiran jäljestys muuttuu usein epävarmaksi. Soitinkin sitten Otsoon ja kerroin tilanteemme ja hainkin Strongholdit kaikille koirille jo samana päivänä. Saimme kolmen pipetin kuurin (pipetti niskan iholle 2 viikon välein) ja näköjään Rei sai työvälineensä kuntoon! Millään muulla en osaa asiaa selittää, sillä kokeiden välissä emme ole treenanneet.
Tavallaan harmittaa, kun alkukausi meni myttyyn nenäpunkin takia, mutta parempi myöhään kuin vielä myöhempään! Tärkeintä on, että mulla on taas jälkinarun päässä se sama koira kuin viimekesänkin kokeissa! Upea tunne! Ja onhan tätä kautta vielä jäljelläkin... :)
