Uusi blogi!

Kyllästyin totaalisesti Vuodatukseen, joten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja perustaa uuden blogin. Vanhasta blogista kopsailin kirjoituksia jonnekin 2012 vuoden kesälle asti. Tarkoitus olisi myös uudistaa meidän kotisivut, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi...

Ei olla käyty koko talvena missään virallisissa tapahtumissa, mutta ei me sentään olla pelkästään laiskoteltu. Zeldan kanssa ollaan itse asiassa treenattu paljonkin, talvikin on ollut suotuisa sen suhteen. Koekalenteria on jo selailtu ahkerasti, tarkoitus olisi startata ainakin nomessa, mutta ehkäpä myös WT:ssä. Ohjaajalla on vaan kauhea kynnys!

Zelda kävi silmäpeilauksessa helmikuussa ja tuloksena oli distichiasis eli ylimääräisiä ripsiä. Olimme joukkotarkastuksessa, joten toiminta oli aika nopeaa, enkä tajunnut kysyä ripsistä tarkemmin. Zeldaa ripset eivät kuitenkaan ole koskaan haitanneet.

Rei aloitti juoksut helmikuussa ja Isla tuli aika nopsasti perässä. Zeldan juoksut eivät ole alkaneet, koska se juoksi viimeksi lokakuussa. Nyt saammekin sitten jännätä, että tulevatko juoksut missä vaiheessa koekautta. 

Helmikuun lopussa Zelda pääsi Jyväskylän KV:n yhteydessä pidettyyn Junior Handlerin piirimestaruus kilpailuun Mäkisen Annikan (9 v.) kanssa. Kun Johanna kysyi, että saisiko Annika Zeldaa lainaan, en miettinyt hetkeäkään. Todella hyvää treeniä ja kokemusta Zelda saikin ja tyttöjen sijoitus oli upea, PM3! Ei olisi ikinä uskonut, että molemmat olivat ensikertalaisia!

Ei voi muuta sanoa, kuin upean näköistä menoa! Kiitos kuvista Samuli Tiirikaiselle ja Johanna Mäkiselle!

Maaliskuussa kävin tollerikerhon kasvattajapäivillä ja talvinomessa talkoilemassa. Molemmat olivat oikein antoisia ja mukavia tapahtumia, joista jäi paljon eväitä ja uusia ajatuksia taas takataskuun :)

Rei 4 vee

Kuningattareni Rei täyttää tänään jo 4 vuotta. Kuvassa Rei on "valtaistuimessaan" jonne en mielelläni koiria soisi... Tuoli on 60-luvun nojatuoli ja minulle todellinen aarre. Mutta aina nuo meinaavat vaan siihen hakeutua nukkumaan. Hyvä tuoli siis.

Rei voi nyt oikein hyvin, lääkitys on purrut ja koiran vointi on normaali. Ei ole oksennellut, röyhtäillyt tai syönyt ulkona heiniä. Valitettavasti vapuksi suunnittelemamme tokokoe jouduttiin perumaan antidoping-sääntöjen takia, mutta tuleehan noita kokeita. 

Koirat saivat maanantaina Stronghold -liuokset niskaan kaiken varalta. Reillä oli viime keväänä nenäpunkki ja koska meillä on toukokuussa suunnitelmissa useampi mejäkoe, niin halusin olla varma nenän toimivuudesta. Myös tavalliset punkit ovat aktivoituneet;  Paraisilla viime viikonloppuna vilistäneet punkit säikäyttivät minut ja Zeldastakin löysin yhden kun syynäsin sen kahteen kertaan läpi. Onneksi punkki ei ollut kiinnittyneenä koirassa kauaa. Ostin siis koirille Scalibor -pannat, kuten aikaisempinakin vuosina.Olisi pitänyt tehdä se jo aikaisemmin, mutta jotenkin kevät tuli niin nopeasti, että en vaan tajunnut. Tyhmä minä. Yleensä olen laittanut Scalibor -punkkipannat huhtikuun puolessa välissä. 

Monenlaista vaivaa

Kävimme torstaina sekä Islan että Rein kanssa eläinlääkärissä. Syynä Rein pidempään jatkunut tyhjän vatsan oksentelu ja Islan sydänkontrolli. Lääkärinä meillä oli Anni Hakanen, meidän vakkarilääkäri :)

Reille on tosiaan ollut tyhjän vatsan oksentelu jo jonkin aikaa. Aluksi sitä oli lähinnä illalla, kun iltaruoka meni liian myöhäiseksi. En ajatellut sen olevan vakavaa ja siihen auttoi, kun jain ruuan kolmeen kertaa päivässä. Kuitenkin viimeisten parin viikon aikana oksentelu pahentui ja oli päivittäistä; aamulla Rei herätti kuuden maissa, että pihalle olisi päästävä ja menikin sinne heiniä syömään ja oksentamaan. Samoin kun Ville tuli töistä ja päästi koirat pihalle, niin heti ensimmäisenä Rei oksensi. Ruokahalu oli myös aika mitätön, mutta Reihän on ollut aina vähän huono syöjä. Ruuan jälkeen esiintyi röyhtäilyä. 

Eläinlääkäri epäili, että todennäköisesti kyse on juuri tyhjästä vatsasta oksentelua, jonka tarkkaa syytä ei tiedetä. On myös mahdollista, että kyseessä on lievä pitkään jatkunut gastriitti, joka on nyt akutisoitunut. Rei sai lääkitykseksi happosalpaajaa (Losec) ja vatsansuojalääkettä (Antepsin) 2 viikon kuurina ja nyt seuraillaan tilannetta. Ainakin hyvällä näyttäisi, sillä Rei ei ole oksentanut perjantain jälkeen ja olemme ruokkineet sen nyt kahdesti päivässä. 

Isla oli tosiaan sydänkontrollissa ja siellä onneksi oli kaikki ennallaan. Islalla kuului edelleen vasemmanpuoleinen sivuääni. Vasen eteinen oli lievästi laajentunut, mutta muutoksia edelliseen kertaan ei ollut. Sydämen VHS (Vertebra Heart Size) oli 11 eli lievästi yli ylärajan, joka on koirilla 10.5. Eläinlääkäri kuitenkin sanoi, että koska koira oli nukutettuna kuvauksen ajan, voi sekin hieman vaikuttaa sydämen kokoon. Vajaatoiminnan oireita ei Islalla ole, joten vuoden päähän siirtyi taas seuraava kontrolli. Isla onkin sitten jo reilu 10 vuotta, hui!

Islalta poistettiin myös hammaskiveä ja tutkittiin sen vasemman takajalan tassua. Tuo vasen takajalkahan on kiusannut koiraa jo vuodesta 2008 eli 5 vuotta! Sitä on tutkittu ja tutkittu ja välillä epäilty lonkkaa ja välillä tassua. Välillä lihasperäistä vaivaa. Ja kuitenkaan koskaan ei mitään varmaa tietoa, vain sarja erilaisia hoitokokeiluja.

Nyt kuitenkin Islan hieroja Jutta huomasi selvää jäykkyyttä Islan vasemman takajalan varpaissa edellisen hieronnan yhteydessä. Ero oli ominkin käsin tunnusteltuna selvä ja mainitsin asiasta eläinlääkärille. Päätettiin kuvata tassu vielä kerran. Suureksi ihmetykseksi röntgenkuvassa näkyi irtopala metakarpaaliluun ja 1. varvasluun välisessä nivelessä. Alueella oli myös nivelrikkomuutoksia. Todennäköisesti irtopala on peräisin murtuneesta muljuluusta. Rötgenkuvat laitettiin vielä ortopedille tutkittavaksi.

Olo on vieläkin hieman hämmentynyt, mutta ennen kaikkea toiveikas. Jospa Islan jalka saataisiin VIHDOINKIN kuntoon?

Iloisia uutisia

Kävimme marrakuun alussa Jämsänkosken Otsossa kuvauttamassa Zeldan lonkat ja kyynärpäät. Kuvat näyttivät oikein hyviltä, mutta ainahan se jännittää kovasti, millaiset tulokset tulevat kennelliitosta takaisin. Onneksi saimme hyviä uutisia; Zeldan lonkat A/A ja kyynärpäät 0/0. Olin niin iloinen, koska Zelda tuntuu päivä päivältä enemmän sellaiselta koiralta, jonka pennun joskus haluaisin. Nyt olemme yhden askeleen lähempänä sitä haavetta.

Rei kävi samalla hammaskiven poistossa ja pientä hammaskiveä hampaissa tosiaan oli, mutta ei suurempaa huomautettavaa. Halusin poistattaa hammaskiven koiran suusta ennen kuin siitä tulee mitään haittaa ja eläinlääkäri sanoikin, että ikenet ovat hyvässä kunnossa ja tulehdusta ei ole. Lisäksi tutkailimme Rein arpea, joka mielestäni on ollut vähän kovan oloinen. Kuulemma ei kannata huolestua asiasta, sillä kaikki sulavat tikit eivät ole välttämättä vielä edes sulaneet. Puhuimme myös muutenkin Rein patista ja eläinlääkäri muisti, että hän oli rokottanut Rein n. kuukausi ennen patin ilmestymistä samalla alueelle. Tuli taas tosi fiksu olo, sillä leikkaavalle eläinlääkärille olin sanonut, ettei koira ole ko. alueelle pistetty... Kuitenkin lääkeainereaktio oli yksi mahdollisuus, joka ko. patti on voinut tulla. 

Päädyimme eläinlääkärin kanssa siihen lopputulokseen, että patin todennäköisin syy on rokotuksesta tullut lääkeainereaktio. Varmuuttahan asialle ei voida koskaan saada, mutta kyllähän tuo kaikkein järkevimmälle selitykselle kuulostaisi. Vaikka toisaalta eihän sillä ole mitään väliäkään, tärkeintä on että Rei on terve ja asia ei vaikuta koiran tulevaisuuteen tai jalostuskäyttöön.

Silmätarkastuksessa

Kävimme viime viikolla Islan ja Rein kanssa virallisessa silmätarkastuksessa Päivi Kallioniemellä Jyväskylässä. Islan PRA-muutokset olivat edelleen lieviä ja mikä parasta, PRA ei ollut edennyt! Rein silmistä ei löytynyt mitään huomautettavaa, joten pentusuunnitelmat loksahtivat taas yhden askeleen eteenpäin :)

Rein patti

Huomasin noin viikko ennen taippareita Rein oikeassa nivusessa patin. En huolestunut siitä aluksi kovinkaan paljoa, mutta ajattelin kuitenkin mennä näyttämään sitä lääkärille mahdollisimman pian. Rei ei aristellut pattia ja sen koko tuntui pienentyneen eläinlääkärille mennessä. 

Reille oli varattu aika 24.9. Jämsänkosken Otsoon ja eläinlääkärinä meillä oli Jouko Ridell. Kertomani perusteella hän epäili ensin nivustyrää, mutta kun hän alkoi tutkia pattia, niin huomasin heti hänen huolestuneen. Patin sijainti ei sopinut nivustyrään, joten pattia katsottiin ultralla. Ultrassa näkyi hetorogeenistä muodostumaa, joka ei myöskään sopinut rasvapattiin, joka on yleensä tarkkarajainen ja koostumukseltaan yhtenäinen. Heräsi epäilys, että patti voikin olla jotain vakavampaa, esimerkiksi syöttösolukasvain. Tässä vaiheessa huolestuin minäkin! Päätimme yhdessä, että Rei leikataan heti, koska lääkärin oli mahdollista venyttää aikatauluaan ja ruokatuntiaan (josta iso kiitos hänelle!).

Noin tunnin kävin koomailemassa töissä ja sitten menin Villen kanssa hakemaan Reitä. Rei oli juuri herännyt nukutuksesta ja oli kurjana töttöröpäänä vastassa. Leikkaus oli onneksi mennyt hyvin ja patti (kooltaan 4x2 cm) oli poistettu suurehkolla marginaalilla ja laitettu patologille tutkittavaksi. Haava oli kooltaan noin 10 cm ja siinä oli 16 tikkiä. Rei sai kipulääkkeeksi Dolagista ja Tramalia ja varasimme ajan tikkien poistoon 10 päivän päähän.

Ensimmäinen yö meni Reiltä itkeskellen, mutta sain sen rauhoittumaan nukkumaan kainalooni lattialle. Tötterön kanssa meni yllättävän hyvin heti alusta alkaen, olisin jotenkin kuvitellut Rein protestoineen enemmän sitä vastaan. Ensimmäiset päivät tehtiin vain lyhyitä lenkkejä hihnassa, mutta Rein olon kohentuessa tehtiin jo loppuviikosta ihan täyspitkiä lenkkejä, tosin vain hihnassa. Haava parani oikein hienosti ja oli siisti koko ajan. Ainut ongelma tuli Rein korvien kanssa, jotka hautuivat töttöröstä sen verran, että ne alkoivat osoittaa tulehduksen merkkejä. Tästäkin vaivasti päästiin onneksi ihan putsaamalla, eikä mitään lääkekuureja tarvittu.

2.10. sain paljon odottamani soiton patologin lausunnosta, se meni näin: Tutkituissa näytepaloissa ei todettu neoplastista kudosta. Nahanalaisessa rasvakudoksessa todettiin krooninen tulehdus, joka tutkimushetkellä on lähinnä fibrotisoiva. Muutokseen liittyy selkeä pyogranulomatoottinen tulehdus ja paikoin pesäkkeistä lymfosyyttireaktiota. Tämän tyyppinen tulehdus voi johtua monesta eri syystä. Se voi olla seurausta aikaisemmasta vierasainereaktiosta tai aikaisemmasta märkäisestä tulehduksesta, se voi liittyä myös alhaisen ärsytysasteen mikrobi-infektioon, krooniseen paikalliseen antigeenistimulukseen, lääkeainereaktioon tai traumaan. Tutkimustulos: Fibrotisoiva pannikuliitti.

On varmaan sanomattakin selvää, että olin valtavan helpottunut! Kyseessä oli siis "vain" rasvakudoksen tulehdus! Mietimme vielä eläinlääkärin kanssa yhdessä, mistä tulehdus olisi voinut tulla (oliko esimerkiksi alueelle pistetty jotain lääkeainetta tai muistanko siinä olleen pistohaavaa) mutta mitään varmaa syytä emme keksineet. Tarkistin vielä, että tämä patti ei tule vaikuttamaan Rein tulevaisuuteen tai jalostuskäyttöön millään tavalla :) Huh!

4.10. kävimme Otsossa poistattamassa Rein tikit. Haava oli edelleen parantunut oikein hyvin ja töttöröä ei tarvinnut pitää enää kuin päivä! Rei sai kuitenkin vielä 2 viikon sairausloman (eli ei mitään rajuja juttuja) jottei haava aukea. 

Nyt kun kirjoitan tätä blogitekstiä on Rein sairausloma virallisesti ohi :) Haava on jo peittynyt karvojen alle ja Rei kaipaa paluuta harrastuksiin! Maanantaina olimme jo tokohallilla, mutta teimme vain rauhallisia juttuja (mm. noutokapulan luovutuksia ja seuraamisia). Olemme jo kääntäneet katseemme Rein pentuprojektiin ja odottelemme juoksujen alkamista...