Siipiveikon kenneltreffit 2014

Huhtikuun viimeisenä viikonloppuna kokoonnuimme Siipiveikon kenneltreffeille Pohjantilalle, Loimaalle. Vietimme todella mukavan viikonlopun treenaillen ja hyvästä seurasta nauttien. Sääkin suosi, sillä koko viikonlopun aurinko helli meitä ja sää oli todella lämmin!

Osallistuimme Zeldan kanssa Jari Särkänlahden vetämään kokeneempien koirien ryhmään. Olin todella iloinen, että Zelda pärjäsi ryhmässä hyvin ja teki suurinpiirtein samoja harjoituksia, kuin kokeneemmatkin koirat. Pitää vaan uskaltaa viedä sitä rohkeasti eteenpäin.

Kuvia tuli tällä kertaa otettua jonkin verran, tässä muutamia posetuksia Siipiveikon koirista:

Siipiveikon Viis Verijäljestä "Zelda"

Siipiveikon Rasmusrepohäntä "Rasmus"

Siipiveikon Hanhenhoukuttelija "Simo"

Siipiveikon Variksenviejä "Riki"

Riki ja Simo

Siipiveikon Riekonriistäjä "Rigo", Zelda, Riki ja Simo

Zelda ja Zeldan ihana äiti Damiikan Keck "Kiia"

Zeldan perhe: Zelda, äiti Kiia, sisko Siipiveikon Viis Vainusta "Pippa" ja veli Siipiveikon Viis Voimasta "Voima"

Siipiveikon Tahtoo Touhuta "Theo"

Siipiveikon Kaislikossa Lymyää "Lyyti", Siipiveikon Muusametsätähti "Muusa", Siipiveikon Metsään Menee "Ukko" ja Kiia.

 Rasmus, Muusa, Ukko, Kiia ja Lyyti

 Siipiveikon Sorsansurma "Vimma" ja poikansa Siipiveikon Tuulta Päin "Vilppu"

Siipiveikon Riekonriistäjä "Rigo", Siipiveikon Sorsansurma "Vimma", Siipiveikon Variksenviejä "Riki", Siipiveikon Hanhenhoukuttelija "Simo", äiti Kiia, Siipiveikon Kyyhkynkyttääjä "Samu" ja Siipiveikon Telkäntuho "Kelmi"

Rocmin Daddy`s Dream "Oona" ja Siipiveikon Rasmusrepohäntä "Rasmus". Repo -pentueen vanhemmat.

 Rasmus ja poikansa Siipiveikon Uitettu Repo "Ahti"

Siipiveikon Viekas Repolainen "Tarmo", Siipiveikon Reporanka "Leo", Vanhemmat Oona ja Rasmus ja Siipiveikon Uitettu Repo "Ahti".

Näin maittavia dameja en ole aikaisemmin noutanut :)

Alkanut nomeinnostus on takuunvarma keväänmerkki

Talvella ollaan treenailtu noutojuttuja luvattoman vähän. Oikeastaan Mäntän Nuuskujen järjestämän koulutusviikonlopun (marraskuussa) jälkeen tehdyt treenit on laskettu yhden käden sormin. Helmikuussa treenailtiin Zeldan sisarusten kanssa pariin otteeseen jäällä ja kerran oltiin Päivikin luona Köyliössä tekemässä riistatreeniä. Se menikin oikein hienosti Zeldan osalta, kun hakuruudusta löytyivät ongelmitta varis, lokki, kani, sorsa, fasaani ja harakka. 

Aika vähäisellä treenillä starttasimme sitten Mäntän talvinomessa maaliskuun puolivälissä. Kyseessä oli tänä vuonna todellakin TALVInome kun pakkasta aamulla oli yli 20 astetta! Oltiin kyllä Zeldan kanssa talviterässä molemmat ja suorituksestamme ei juuri positiivista kerrottavaa jälkipolville jäänyt... Haussa ei keskitytty ja markkeerauksissa metsässä olleet heittäjät ihmetyttivät pikkukoiraa. Mutta jos ei muuta, niin jotain tuli todellakin opittu, ainakin omasta käytöksestäni. Onneksi talvinomen jälkeisellä viikolla käytiin Riitan, Jannen ja Minnan kanssa treenaamassa samassa paikassa ja siellä saatiin onnistumisia. Erityisesti olin tyytyväinen siihen, että haussa koira irtautui todella kauas minusta. Ihan selvästi huomaa, että Zeldan pää on tässä talven aikana kasvanut aika paljon. 

Nomekauden 2013 voisi sanoa avanneen Siipiveikon kenneltreffit, jotka järjestettiin huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna. Lauantaina käytiin Pirkan Dameissa opiskelemassa aamupäivä ja iltapäivälle kasvattajat olivat järkkäilleet meille WT-kokeen. Rasteina haku, ohjaus, markkeeraus ja lopuksi walk-up finaali. Muut rastit menivät mielestäni ihan mallikkaasti, mutta ohjaus oli vielä koiralle liian vaikea. Nyt ollaankin keskitetty tosissaan treenailemaan niitä ohjauksia, samoin lähihakua ja pillipysäytystä.

Sunnuntaina meitä saapui kouluttamaan Rantasen Sanna, kokeneempia Maarit Nikkanen. Aamulla kuunneltiin ensin Maaritin teoria ja sitten treenattiin yksitellen Sannan opastuksella. Zeldan kanssa mentiin harjoittelemaan ohjauksia samalle paikalle, jossa lauantaina oltiin epäonnistuttu. Saatiin oikein kivoja onnistumisia Zeldan kanssa ja ehkä päällimmäiseksi ajatukseksi jäi se, että koira kyllä menee linjaa tuttuun paikkaan, mutta ei vielä luota käskyyn riittävästi, jotta menisi myös sokkolinjaa.

Oli ihanaa nähdä taas kaikki Siipiveikkoja, erityisesti Sussieta ja Visaa, jotka tulivat taas paikanpäälle Ruotsista asti! Saatiin vaihdettua kuulumisia ja suku vähän ehti poseeratakin :) Kuvassa Zeldan perhe eli vasemmalta äiti Kiia, Zelda, Visa, Pippa ja Voima.

Kuva Anssi Koliini, kiitos!

Eilen koulutukset jatkuivat Paraisilla tollerikerhon järjestämässä WT-koulutuksessa. Matka koulutukseen oli pitkä, mutta onneksi saatiin yhdisteltyä kyydit Rantasen Sannan  kanssa, joten matkat menivät nopeasti hyvässä seurassa :) Koulutus oli myös tollerikerhon nome-valmennusringin ensimmäinen koulutus. Olemme ringissä Zeldan kanssa varakoirakkona.

Kouluttajana meillä toimi Anu Mikkola ja koulutus oli WT-henkinen. Sää oli ihanan aurinkoinen ja lämmin ja pellotkin jo lähes kuivuneet. Ei voi paljoa enempää keväältä toivoa! Aloitimme ryhmässä walk-upilla ja kävimme täyttämässä koirien kanssa kolme eri muistipaikkaa. Vuorotelleen koirat ottivat dameja ylös tehdyistä muistipaikoista. Parin kierroksen jälkeen treeniin yhdistettiin markkeeraus, jonka koira sai hakea vasta kun oli ottanut ensin linjan muistipaikkaan. 

Iltapäivällä tehtiin parettain walk-upia. Minun ja Zeldan parina olivat Sanna ja Koho ja jatkoimme treeniä hyödyntäen samoja muistipaikkoja. Lisäksi kävellessämme tuli laukauksia ja markkeerauksia. Olin todella tyytyväinen Zeldaan, sillä se oli rauhallinen ja hiljainen, mutta silti tarkkaavainen ja yhtään markkeerausta se ei pummannut! Ihan selvästi ollaan menty eteenpäin, koska vielä syksyllä moni markkeeraus oli varmasti tullut missattua.

Anun loppupalautteessa hän sanoi Zeldasta että se oli varsinkin iltapäivän walk-up osiossa juuri oikeassa mielentilassa ja koirasta näki, että se alkaa ymmärtämään walk-upin idean. Se on myös nopea ja suoraviivainen koira ja se on ominaisuus tulee vaalia. Ehkä itselle jäi johtoajatuksena se, että nuoren koiran kanssa täytyy edetä riittävän maltillisesti, jotta nuo hyvät ominaisuudet siinä säilyvät jatkossakin. 

Siipiveikon kenneltreffit

Viime viikonlopun vietimme Zeldan kanssa hyvässä seurassa Valkeakoskella Siipiveikkojen kenneltreffeillä. Lauantaina oli ohjelmassa nomekoulutusta ja sunnuntaina maneesilla toko/näyttelyjuttuja. Koko viikonlopulle oli luvattu sadetta, mutta onneksi pisaraakaan ei tullut sinä aikana kun ulkona treenattiin :) Oli myös todella lämmintä vuodenaikaan nähden, joten päivä pellolla meni yhdessä hujauksessa.

Meidän nomeryhmäämme veti Päivikki Seppänen ja tämä olikin ensimmäinen kerta kun pääsin Päivikin koulutukseen. Päivikki on kisannut kahden tollerinsa kanssa nomen voittajaluokassa, jota arvostan todella paljon. Ryhmässämme olivat Viis pennut Zelda, Pippa, Voima ja Visa (Ruotsista asti!) sekä Vimman pentu Vilppu. Aamulla aloitimme teorialla ja siirryimme sitten pellolle tekemään maltti- ja hallintaharjoituksia ryhmässä. Harjoittelimme mm. kontaktin ottoa koiraan, luoksetuloa, paikalla pysymistä ja hihnassa seuraamista. Tykkäsin näistä harjoituksista ihan tosi paljon, koska ne ovat juuri sellaisia juttuja, mitä tulee tehtyä ihan liian harvoin! Lisäksi Päivikki oli osannut rakentaa tehtävät vaihteleviksi ja mielenkiintoisiksi, joten oli mukavaa huomata, että koiran kanssa voi tehdä erilaisia treenejä nomeen liittyen ilman, että siihen liittyisi yhtään noutoa. 

Zelda oli hyvin kuulolla ja se suoriutui päivän tehtävistä hyvin. On mukavaa huomata, että perusasiat ovat hyvällä mallilla :) Lisäksi olen erittäin tyytyväinen Zeldaan siltäkin osin, että se sietää häiriöt hyvin ja toimii vieraassa paikassa, jossa on vieraita ihmisiä ja koiria samalla tavalla, kuin kanssani kotipihassa. Zeldalla on aina todella hyvä asenne työntekoon ja se yrittää aina tehdä parhaansa. Jossain tehtävissä, jossa tuli häiriödameja, koiran kiekat nousivat jonkin verran. Zelda oli kuitenkin hiljaa, lähinnä kierrosten nouseminen näkyi koiran elekielessä. Lisäksi luoksetulossa, jossa oli häiriödami, Zelda ei tullut luokse suoraan vaan kiersi damin liioitellun kaukaa. Päivikin mukaan tämä on koiran keino rauhoitella itseään.

Iltapäivällä jokaiselle tehtiin vähän eri juttuja yksi koirakko kerrallaan. Zeldan kanssa harjoiteltiin lähihakua. Päivikki piilotti damin heinikkoon, jolloin Zelda ei voinut etsiä damia silmillään, vaan oli aloitettava nenätyöskentely. Koira seurasi tätä suht läheltä. Kun dami oli piilotettu, siirryin koiran eteen ja näytin kädelläni heinikkoon ja annoin koiralle pillilllä lähihakukäskyn. Zelda käytti nenäänsä hyvin ja hoksasi idean nopeasti. Kun tätä oli tehty muutaman kerran, vein koiran kauemmaksi, mutta palasin itse samalla paikalle heinikon viereen, jonne taas piilotettiin dami. Kutsuin Zeldan luokse ja juuri ennen heinikko annoin lähihakukäskyn pillillä sekä tuin koiraa vielä käsimerkillä. Harjoitus meni oikein hyvin ja sokkonakin se onnistui, kun paikka säilyi samana. Viimeikseksi kokeilimme vaikeampaa harjoitusta, jossa jätin koiran kauemmaksi ja siirryin itse lähihakuheinikosta reilusti eteenpäin. Kutsuin Zeldaa luokse ja annoin sille lähihakupillityskäskyn heinikon kohdalla. Zelda juoksi suoraan luokseni, joten selvästi ei ollut vielä sisäistänyt käskyä ja harjoitus oli vielä tässä vaiheessa liian vaikea. 

Pipan kanssa tehtiin harjoitus, joka sopii kuumalle koiralle. Siinä kaksi avustajaa laittoivat damit vastakkaisiin suuntiin ja koira pistettiin aina sille damille, jonne se ei luullut pääsevänsä. Tehtävään liitettiin myös luoksetuloja, taakselähetyksiä jne. Näin laskettiin koiran odotuksia ja saatiin se keskittymään paremmin. Voiman kanssa harjoiteltiin pillipysähdyksiä ja Visan kanssa tehtiin walk-up harjoitus, jossa damit jätettiin linjalle muistipaikoille. Toisten harjoituksia seuraamalla oppi taas paljon uutta! Ehkä suurin oivallus minulle oli se, miten linjaa kannattaa lähteä harjoittelemaan; puhtaan maaston yli! Tolleri oppii nopeasti jäljestämään ihmisten jälkiä, jos linjaa harjoitellaan esim. yhdessä vietyinä muisteina. Eli ensin lyhyellä matkalla, helpossa maastossa avustajan kanssa. Avustaja menee paikalleen takakautta tai sivusta (avustajan ja koiran väliin jää puhdas maasto) ja avustaja laittaa maahan damin (mielellään valkoiseen, jotta koira löytää sen nopeasti). Sitten koira damille käskyllä eteen. Yksinkertaista, mutta enpä ollut tuotakaan ajatellut ennen noin.

Illalla syötiin (mm. Ruotsista asti tulleita järjettömän hyviä mutakakkuja), saunottiin ja tietysti juteltiin. Erityisen mukavaa oli saada vaihtaa kuulumia Visan omistajan Sussien kanssa! Olin odottanut pitkään, että näkisin heidät!

Sunnuntaina Hanna Laasanen piti meille maneesilla toko- ja näyttelykoulutusta. Tehtiin ihan perushallintaa aluksi; seuraamista, kujaluoksetuloja ja paikallaolo. Zelda oli taas keskittynyt ja innokas ja Anna oli meitä jo patistamassa tokokokeisiin, vaikka Zeldan kanssa mun ei pitänyt tokoa harrastaa sitten ollenkaan :O Zelda on kuitenkin niin kontaktinhaluinen (ahne) että pitää ehkä pistää harkintaan. Hannan pitämistä näyttelytreeneistä tykkäsin todella paljon, koska saatiin todella hyviä vinkkejä koiran esittämiseen, mikä taas itselle ei ole se vahvin alue. Katsottiin myös Zeldan liikkeitä ja sain vahvistusta sille, että Zelda liikkuu hyvin muidenkin, kuin itseni mielestä :) Itse voisin vaan juosta pidemmällä askeleella, jotta koiran liikkeeseen tulisi enemmän draivia. 

Näyttelytreenien innoittamana Zelda on nyt ilmoitettu itsenäisyyspäivän ryhmänäyttelyyn, hui!

Viikonloppu oli siis todella mukava ja paljon uutta jäi taas käteen. Ja täytyy taas kerran todeta Zeldasta, että se on ihan mahtava pikkukoira <3 Sen kanssa on aina ilo treenata. Lisäksi voi vain olla kiitollinen, kun on noin aktiiviset kasvattajat, jotka aina jaksavat järkkäillä meille kaikkea kivaa ja viedä meitä koiriemme kanssa eteenpäin :)