tiistai 27. marraskuuta 2012

Iloisia uutisia

Kävimme marrakuun alussa Jämsänkosken Otsossa kuvauttamassa Zeldan lonkat ja kyynärpäät. Kuvat näyttivät oikein hyviltä, mutta ainahan se jännittää kovasti, millaiset tulokset tulevat kennelliitosta takaisin. Onneksi saimme hyviä uutisia; Zeldan lonkat A/A ja kyynärpäät 0/0. Olin niin iloinen, koska Zelda tuntuu päivä päivältä enemmän sellaiselta koiralta, jonka pennun joskus haluaisin. Nyt olemme yhden askeleen lähempänä sitä haavetta.

Rei kävi samalla hammaskiven poistossa ja pientä hammaskiveä hampaissa tosiaan oli, mutta ei suurempaa huomautettavaa. Halusin poistattaa hammaskiven koiran suusta ennen kuin siitä tulee mitään haittaa ja eläinlääkäri sanoikin, että ikenet ovat hyvässä kunnossa ja tulehdusta ei ole. Lisäksi tutkailimme Rein arpea, joka mielestäni on ollut vähän kovan oloinen. Kuulemma ei kannata huolestua asiasta, sillä kaikki sulavat tikit eivät ole välttämättä vielä edes sulaneet. Puhuimme myös muutenkin Rein patista ja eläinlääkäri muisti, että hän oli rokottanut Rein n. kuukausi ennen patin ilmestymistä samalla alueelle. Tuli taas tosi fiksu olo, sillä leikkaavalle eläinlääkärille olin sanonut, ettei koira ole ko. alueelle pistetty... Kuitenkin lääkeainereaktio oli yksi mahdollisuus, joka ko. patti on voinut tulla. 

Päädyimme eläinlääkärin kanssa siihen lopputulokseen, että patin todennäköisin syy on rokotuksesta tullut lääkeainereaktio. Varmuuttahan asialle ei voida koskaan saada, mutta kyllähän tuo kaikkein järkevimmälle selitykselle kuulostaisi. Vaikka toisaalta eihän sillä ole mitään väliäkään, tärkeintä on että Rei on terve ja asia ei vaikuta koiran tulevaisuuteen tai jalostuskäyttöön.

torstai 8. marraskuuta 2012

Siipiveikon kenneltreffit

Viime viikonlopun vietimme Zeldan kanssa hyvässä seurassa Valkeakoskella Siipiveikkojen kenneltreffeillä. Lauantaina oli ohjelmassa nomekoulutusta ja sunnuntaina maneesilla toko/näyttelyjuttuja. Koko viikonlopulle oli luvattu sadetta, mutta onneksi pisaraakaan ei tullut sinä aikana kun ulkona treenattiin :) Oli myös todella lämmintä vuodenaikaan nähden, joten päivä pellolla meni yhdessä hujauksessa.

Meidän nomeryhmäämme veti Päivikki Seppänen ja tämä olikin ensimmäinen kerta kun pääsin Päivikin koulutukseen. Päivikki on kisannut kahden tollerinsa kanssa nomen voittajaluokassa, jota arvostan todella paljon. Ryhmässämme olivat Viis pennut Zelda, Pippa, Voima ja Visa (Ruotsista asti!) sekä Vimman pentu Vilppu. Aamulla aloitimme teorialla ja siirryimme sitten pellolle tekemään maltti- ja hallintaharjoituksia ryhmässä. Harjoittelimme mm. kontaktin ottoa koiraan, luoksetuloa, paikalla pysymistä ja hihnassa seuraamista. Tykkäsin näistä harjoituksista ihan tosi paljon, koska ne ovat juuri sellaisia juttuja, mitä tulee tehtyä ihan liian harvoin! Lisäksi Päivikki oli osannut rakentaa tehtävät vaihteleviksi ja mielenkiintoisiksi, joten oli mukavaa huomata, että koiran kanssa voi tehdä erilaisia treenejä nomeen liittyen ilman, että siihen liittyisi yhtään noutoa. 

Zelda oli hyvin kuulolla ja se suoriutui päivän tehtävistä hyvin. On mukavaa huomata, että perusasiat ovat hyvällä mallilla :) Lisäksi olen erittäin tyytyväinen Zeldaan siltäkin osin, että se sietää häiriöt hyvin ja toimii vieraassa paikassa, jossa on vieraita ihmisiä ja koiria samalla tavalla, kuin kanssani kotipihassa. Zeldalla on aina todella hyvä asenne työntekoon ja se yrittää aina tehdä parhaansa. Jossain tehtävissä, jossa tuli häiriödameja, koiran kiekat nousivat jonkin verran. Zelda oli kuitenkin hiljaa, lähinnä kierrosten nouseminen näkyi koiran elekielessä. Lisäksi luoksetulossa, jossa oli häiriödami, Zelda ei tullut luokse suoraan vaan kiersi damin liioitellun kaukaa. Päivikin mukaan tämä on koiran keino rauhoitella itseään.

Iltapäivällä jokaiselle tehtiin vähän eri juttuja yksi koirakko kerrallaan. Zeldan kanssa harjoiteltiin lähihakua. Päivikki piilotti damin heinikkoon, jolloin Zelda ei voinut etsiä damia silmillään, vaan oli aloitettava nenätyöskentely. Koira seurasi tätä suht läheltä. Kun dami oli piilotettu, siirryin koiran eteen ja näytin kädelläni heinikkoon ja annoin koiralle pillilllä lähihakukäskyn. Zelda käytti nenäänsä hyvin ja hoksasi idean nopeasti. Kun tätä oli tehty muutaman kerran, vein koiran kauemmaksi, mutta palasin itse samalla paikalle heinikon viereen, jonne taas piilotettiin dami. Kutsuin Zeldan luokse ja juuri ennen heinikko annoin lähihakukäskyn pillillä sekä tuin koiraa vielä käsimerkillä. Harjoitus meni oikein hyvin ja sokkonakin se onnistui, kun paikka säilyi samana. Viimeikseksi kokeilimme vaikeampaa harjoitusta, jossa jätin koiran kauemmaksi ja siirryin itse lähihakuheinikosta reilusti eteenpäin. Kutsuin Zeldaa luokse ja annoin sille lähihakupillityskäskyn heinikon kohdalla. Zelda juoksi suoraan luokseni, joten selvästi ei ollut vielä sisäistänyt käskyä ja harjoitus oli vielä tässä vaiheessa liian vaikea. 

Pipan kanssa tehtiin harjoitus, joka sopii kuumalle koiralle. Siinä kaksi avustajaa laittoivat damit vastakkaisiin suuntiin ja koira pistettiin aina sille damille, jonne se ei luullut pääsevänsä. Tehtävään liitettiin myös luoksetuloja, taakselähetyksiä jne. Näin laskettiin koiran odotuksia ja saatiin se keskittymään paremmin. Voiman kanssa harjoiteltiin pillipysähdyksiä ja Visan kanssa tehtiin walk-up harjoitus, jossa damit jätettiin linjalle muistipaikoille. Toisten harjoituksia seuraamalla oppi taas paljon uutta! Ehkä suurin oivallus minulle oli se, miten linjaa kannattaa lähteä harjoittelemaan; puhtaan maaston yli! Tolleri oppii nopeasti jäljestämään ihmisten jälkiä, jos linjaa harjoitellaan esim. yhdessä vietyinä muisteina. Eli ensin lyhyellä matkalla, helpossa maastossa avustajan kanssa. Avustaja menee paikalleen takakautta tai sivusta (avustajan ja koiran väliin jää puhdas maasto) ja avustaja laittaa maahan damin (mielellään valkoiseen, jotta koira löytää sen nopeasti). Sitten koira damille käskyllä eteen. Yksinkertaista, mutta enpä ollut tuotakaan ajatellut ennen noin.

Illalla syötiin (mm. Ruotsista asti tulleita järjettömän hyviä mutakakkuja), saunottiin ja tietysti juteltiin. Erityisen mukavaa oli saada vaihtaa kuulumia Visan omistajan Sussien kanssa! Olin odottanut pitkään, että näkisin heidät!

Sunnuntaina Hanna Laasanen piti meille maneesilla toko- ja näyttelykoulutusta. Tehtiin ihan perushallintaa aluksi; seuraamista, kujaluoksetuloja ja paikallaolo. Zelda oli taas keskittynyt ja innokas ja Anna oli meitä jo patistamassa tokokokeisiin, vaikka Zeldan kanssa mun ei pitänyt tokoa harrastaa sitten ollenkaan :O Zelda on kuitenkin niin kontaktinhaluinen (ahne) että pitää ehkä pistää harkintaan. Hannan pitämistä näyttelytreeneistä tykkäsin todella paljon, koska saatiin todella hyviä vinkkejä koiran esittämiseen, mikä taas itselle ei ole se vahvin alue. Katsottiin myös Zeldan liikkeitä ja sain vahvistusta sille, että Zelda liikkuu hyvin muidenkin, kuin itseni mielestä :) Itse voisin vaan juosta pidemmällä askeleella, jotta koiran liikkeeseen tulisi enemmän draivia. 

Näyttelytreenien innoittamana Zelda on nyt ilmoitettu itsenäisyyspäivän ryhmänäyttelyyn, hui!

Viikonloppu oli siis todella mukava ja paljon uutta jäi taas käteen. Ja täytyy taas kerran todeta Zeldasta, että se on ihan mahtava pikkukoira <3 Sen kanssa on aina ilo treenata. Lisäksi voi vain olla kiitollinen, kun on noin aktiiviset kasvattajat, jotka aina jaksavat järkkäillä meille kaikkea kivaa ja viedä meitä koiriemme kanssa eteenpäin :)