Rei NOU1!

Olimme eilen Rein kanssa Padasjoella P-H Nuuskujen järjestämässä taipumuskokeessa. Mietin pitkään ilmoittautumista, mutta viime taippareista jäi sen verran hampaankoloon, että halusin vielä tänä vuonna yrittää taipumista kerran. Ennen koetta oma treenimotivaatio oli kuitenkin ihan nollassa ja tajusinkin, ettemme ole kolmeen viikkoon tehneet yhtään mitään. Koetta edeltävänä iltana harmittelinkin, että olin ilmoittautunut koko kokeeseen, mutta en kehdannut koetta peruakaan. Lähdettiin sitten kokeeseen ilman mitään odotuksia, ilman jännitystä, ilman paineita.

Rei sai kokeeseen starttinumeron 13, olimme ryhmämme keskivälillä joten ehdin hyvin katsoa useamman suorituksen ennen omaa vuoroamme. Tuomarina meidän ryhmässä oli Tuija Hukkanen ja täytyy sanoa, että olipa ihana tuomari! Tuli heti itsellekin hyvä fiilis jo alkupuhuttelussa :) Koe oli kans kivasti suunniteltu, vesialueena toimi suolampi ja hakualue oli ihan selkeästi eri suunnalla kuin missä vesityöt tehtiin. Sää oli aamulla harmaa ja sateinen, mutta selkeni päivän mittaan aurinkoiseksi.

Vesityöt menivät Reiltä tuttuun tapaan, ei mitään ongelmia siis. Hakuruutu oli aika avointa maastoa, mutta toki näköyhteyttä koiraan ei ollut koko ajan, varsinkaan alueen takaosassa tai toisessa reunassa. Rei vähän kiihtyi ruutuun tulleesta laukauksesta ja heittovariksesta ja ryntäsi vauhdilla kohti heittoa. Meillähän on ollut suuria ongelmia juuri tuon heittovariksen kanssa. Tänään Rei varikselle tullessaan haistoi varista, katsoi minua, mutta nappasi kuitenkin variksen nopeasti suuhunsa ja toi sen minulle :) Että en oikein edes laskenut roikkumiseksi. Tämän jälkeen tarvittiin kolme lähetystä ruutuun, jokaisella kerralla Rei ryntäsi ruutuun täysillä, löysi riistat nopeasti ja toi mulle käteen. Neljännen variksen jälkeen tuomari käski kytkeä koiran ja kiitteli erityisesti sitä, että koira palautti kaikki riistat käteen! Siinä vaiheessa piti vähän tarkistella, että olikohan mulla varmasti oikea koira mukana :D 

Jäljelle meno ei jännittänyt, koska oli niin tyytyväinen Rein esitykseen ruudussa. Se ei ole tehnyt noin hyvällä asenteella töitä koko kesänä! Jälki oli kivassa maastossa ja alkumakauksen Rei nuuhki tosi tarkkaan ja lähti etenemään jälkeä kävelyvauhtia. Ensimmäisellä lähetyksellä se koukkasi tielle noin jäljen puolivälissä ja tuli takaisin. Toisella lähetyksellä se sitten räjähti jäljelle ja eteni kanille, mutta oli kuulemma vain nuuhkaissut sitä ja tuli tyhjänä takaisin. Tuomari sanoi, että lähetä vielä kerran ja hän menee auttamaan koiraa kanille. Rei räjähti taas jäljelle ja kohta näinkin avustajan nostavan tiellä kätensä ja pillitin Reitä. Sieltähän se pyyhälsi tietä pitkin kani suussa! Tuomari sanoi, että kanille tullessaan Rei oli mulkaissut häntä ja napannut kanin nopeasti suuhunsa, joten koira oli kuulemma halunnut vain antaa hänelle vähän liikuntaa :)

Ei varmaan tarvitse sanoa, että oli pikkuisen mahtava fiilis! Lisäksi saamamme arvostelu oli todella hyvä, joten olen ikionnellinen, että pääsimme läpi juuri tänään hyvällä esityksellä emmekä esimerkiksi viime kerralla, kun koira ei halunnut palauttaa mulle mitään. Tänään me todella teimme töitä yhdessä! Varmaan voisi analysoida, miksi sitten koira tänään toimi niin hyvin, mutta en edes jaksa :) Rei on kuitenkin ollut aina sellainen koira, jota en varmaan koskaan tule täysin ymmärtämään täysin. 

Tähän tulokseen on hienoa lopettaa meidän kesäkausi!

Zelda NOU1!

Olin eilen molempien tyttöjen kanssa taippareissa Kangasalla. Sää oli syksyinen, mutta sateelta vältyttiin. Rei oli aamupäiväryhmän toiseksi viimeinen ja kerkesinkin katsoa useamman suorituksen ennen omaa vuoroa. Veneestä heitetty markkeeraus oli tänään todella pitkä! Haku taas oli ihan kivaa maastoa ja koiraa ei alueella nähnyt, mikä on tietysti mulle ja Reille vaan parempi.

Vesinoudot menivät Reiltä tuttuun tapaan ilman ongelmia. Hakuun se lähti jokaisella lähetyksellä täysiä ja riistaa löytyi nopeasti. Mutta ne palautukset! Ne olivat taas ihan kamalia! Aina kun koira tuli metsästä ja näki mut, se tipautti variksen :( Sain kuitenkin käskemällä osan käteen, osan lähietäisyydelle. Viisi varista riitti tällä esityksellä jäljelle. 

Rein jälki oli tänään hankalassa maastossa. Rei lähti kyllä jäljelle innokkaasti, mutta parista lähetyksestä huolimatta se ei löytänyt kania. Harmitti todella paljon, sillä ainahan Rei kanin on löytänyt, se ylösotto on lähinnä ollut ongelma. Noh, emme ole kyllä noin vaativassa maastossa harjoitelleetkaan koskaan. Harmitti niin paljon, kun tulos oli niin lähellä, mutta silti niin kaukana.

Piti sitten yrittää kasata itsensä, kun iltapäivä ryhmä alkoi Zeldan kanssa. Zelda oli kyllä tänään heti alusta alkaen liikkeellä niin hyvällä asenteella, että itsekin alkoi taas piristyä. Eniten mua vaan jänskätti se vesimarkkeeraus, kun en ole koskaan Zeldan kanssa niin pitkää matkaa treenannut. Meidän vuoro oli ryhmän kolmantena.

Ensimmäinen maalta heitetty markkeeraus meni hyvin. Toisella mua jännitti, mutta mitä tekee Zelda! Syöksyy veteen ja ui lokille kuin juna saaden sen talteen! Ei voi kuin ihailla nuorta koiraa, joka todellakin yllittää itsensä tänään kokeessa! Haun suhteen olin todella luottavaisin mielin ja hienostihan se meni. Varikset löytyivät vauhdikkaasti, palautukset tulivat käteen ja yhden lokinkin Zelda haki veneestä. Zelda teki hakua rantaviivassa ja sai vainun riistasta ja juoksi veneelle. Tuomari käski pillittää koiraa takaisin. Zelda ei tullut pillistä luokse heti (vaikka yleensä tulee aina), sillä se tietää, ettei riistaa saa jättää. Niinpä se hyppäsi veneeseen ja toi mulle sieltä lokin oikein hienosti käteen :) Hassu koira. Viimeisenä Zelda toi kauimmaisen variksen ja tuomari käski kytkeä koiran. Päästin jäljelle 4 variksella ja 1 lokilla.

Zeldan jälki oli onneksi helpommassa maastossa kuin Rein. Zelda ryntäsi jäljelle ja hetken päästä tulikin jo hirveää vauhtia takaisin. Ajattelin sen tulevan tyhjänä, kun aikaa oli mennyt nin vähän. Mutta mitä vielä, kani suussahan se tuli! Tuloksena siis NOU1!

Zelda teki tänään kaiken juuri niin hyvin kuin vain ikinä osaa. Aivan mahtava koira!

Alla pari kuvaa, jotka on ottanut Sini Heinänen, suuri kiitos!