Loppuvuoden kuulumisia

Rei on palautunut pentuprojektistaan kivasti. Toki se on äärimmäisen huonossa karvassa tällä hetkellä, mutta onneksi karva on uusiutuva luonnonvara ja Nutrolin on päivittäisessä käytössä. Ollaan taas aloitettu tokoilu hallilla ja aluksi ihmettelin, että olenko minä tosiaan joskus tokoillutkin tämän koiran kanssa, kun oltiin molemmat niin pihalla. Lisäksi oma tokomotivaationi oli ihan nollassa. Kuitenkin viikottainen hallille raahautuminen on tuottanut tulosta ja pari viime kertaa koira on ollut ihan liekeissä ja samalla oma motivaationi on ollut noususuhdanteessa. 

Erityisesti minua on ilahduttanut seuraamisen parantuminen, sehän on ollut meidän ikuisuusongelma. Olen tehnyt seuraamista nyt ihan hihnassa ja erityisesti käännöksissä ohjannut koiraa oikealle paikalle hihnan avulla. Ilmeisesti Reillä on joku lamppu tästä syttynyt, sillä käännöksissä se ei enää valu eteen, vaan pysyy hyvin oikealla paikalla. Koekalenteriakin olen vähän selaillut, mutta kyllä noissa AVO:n liikkeissä on vielä hiomista. Kuitenkin tuntuu, että olemme taas oikealla tiellä ja koira on lajista ihan innoissaan!

Rein pennuista on sadellut kuulumisia ja kuvia, kiitos siitä! On äärimmäisen mielenkiintoista seurata näiden pikkukoirien elämää. Olenkin blogissani unohtanut laittaa linkin pentujen virallisiin tietoihin koiranettiin eli linkki on tässä: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKasvattaja.aspx?K=TOLLERBAY&R=312

Pennut saivat siis viralliset nimensä STORM -teeman mukaisesti. Myös kutsumanimet haluan esitellä eli:

Tollerbay Eye of Storm "Django" pentueen uros, om. Minna & Nicklas Nygård, Kvevlax

Tollerbay Storm Blowing "Iita" narttu 1, entinen Aina, om. Jaana Pitkluoto, Uusikaupunki

Tollerbay Storm Chasing "Raita" narttu 2, entinen Elli, om.  Susanna Kallström, Hamina & Päivi Kallström, Kotka

Tollerbay Storm Hunting "Frisco", narttu 3, entinen Viivi, om. Anna Axelin, Turku

Tollerbay Storm Rising "Kettu", narttu 4, entinen Lilli, om. Annika Hippi, Seinäjoki

Tollerbay Storm Warning "Ayla", narttu 5, entinen Sussi, om. Ulf & Annika Söderholm, Molpe

Kuvassa Raita 14 viikkoa. On kyllä niin äitinsä näköinen tyttö! Kuva Susanna Kallström.

Zeldan kanssa olemme jatkaneet nomejuttujen, erityisesti linjan treenaamista osaavien treenikavereiden kanssa; kiitos paljon avusta Anni, Riitta ja Tuula! 

Viime viikonloppuna lähdin Annan kanssa vähän ex tempore Messariin voittajanäyttelyyn ja oli oikein mukava päivä, vaikka aamulla ajokeli vähän hirvittikin. Tollerikehä oli ihana seurata alusta loppuun rauhassa ja ihastella upeita koiria. Tuttujakin tuli nähtyä ilahduttavan monta. Aika paljon tuli myös kierreltyä ja osteltua kaikenlaista, Zeldan mielestä paras tuliainen oli kuitenkin tämä:

Koulutuksia parhaasta päästä

Meitä on nyt hemmoteltu toinen toistaan paremmilla koulutuksilla; lokakuun puolessa välissä oltiin Zeldan kanssa tollereiden nome-valmennustiimin koulutuksessa Peräseinäjoella ja lokakuun lopussa oli Mäntän Seudun Nuuskujen koulutusviikonloppu. Putken kruunasi viime viikonloppuna ollut Hauhon WT-koe, jonne lähdin myös opiskelumielessä katsomaan, mitä siellä WT-kokeessa ihan oikeasti tapahtuu.

Peräseinäjoella nome-valmennustiimiä koulutti Esa Valkonen, joka mm. voittanut nomen suomenmestaruuden kahdesti (ja kahdella eri koiralla) sekä euroopanmestaruuden. Koulutus oli todella antoisa ja sain sieltä hyvät ohjeet siihen, miten niitä ohjauksia lähdetään opettamaan. Pähkinänkuoressa ohjauksien opettaminen on raakaa työtä, eli perustuu toistoihin. Sitten kun alla on toistoja riittävästi (eli motivoituja linjoja) voi alkaa tehdä sokkolinjaa. Ja sokkolinjaa ei saa tehdä missään nimessä liian aikaisin, vaan koiran pitää olla siihen valmis. 

Zeldalle tehtiin damikujat kolmeen eri sektoriin ja Z sai katsoa, kun damit vietiin paikoilleen. Sektorit täytettiin niin, että koiran ja damien väliin jäi puhdas, kävelemätön maasto. Tehtävän ideana oli opettaa koiraa lähtemään ohjaajan käden näyttämään suuntaan ja koiraa ei päästetty etenemään väärälle sektorille. Tällaista tehtävää ollaankin treenattu esim. talvelle jäällä, mutta oli hyvä muistaa, että tätä voisi treenata edelleen. Lisäksi teimme muina tehtävinä pellolla markkeeraustehtävän, jossa dami putosi ojan pohjalle sekä aluehakua metsäsaarekkeeseen. Koko päivä oli kaikin puolin onnistunut ja sääkin suosi, kiitos Mariannelle järjestelyistä!

Seuraavana viikonloppuna olimme Mäntän Nuuskujen koulutusviikonlopussa, jossa ryhmäämme koulutti Satu Virtaranta. Koulutukset pidettiin Pussimaan pelloilla molempina päivinä. Lauantaina aloitimme perusasioilla (seuraaminen, pillipysäytys, damista luopuminen) ja iltapäivällä teimme ohjauksia luomalla koirille muistipaikkoja eri puolille peltoa. Harjoittelimme myös sivusuuntia ja lopuksi tehtävään otettiin mukaan myös markkeeraus, joka otettiin ylös ennen linjaa tai sen jälkeen. Sunnuntaina teimme markkeerauksia ja ensimmäinen tehtävä oli linjakakkonen, jossa molemmat paikat tehtiin ensin koiralle tutuksi ykkösmarkkeerauksin. Viimeinen tehtävä oli ykkösmarkkeeraus keskelle peltoa niin, että heittäjä oli piilossa.

Koulutus oli todella hyvä! Mulla tuli useaankin otteeseen sellainen ahaa-elämys, mikä on ihan mahtava tunne. Zeldalla oli juoksut, joten sen tekeminen ei ehkä ollut sitä iloisinta ja keskittyneintä, mutta ihan kivasti se kaikesta huolimatta teki. Satu sanoi, että koiralla on suuri halu miellyttää minua ja se on hyvin hanskassa, joten nyt sille pitäisikin saada lisää itsenäisyyttä. Hän suositteli tekemään markkeerauksia ja motivoituja linjoja, ei missään nimessä sokkolinjaa. Toivottavasti minulla olisi mahdollisuus päästä Sadun koulutukseen joskus uudestaankin!

Viime lauantaina olinkin sitten ilman koiraa Hauholla ihmettelemässä WT-kokeen kulkua. Päivä oli opettavainen ja ehkä sitä joskus vielä itsekin uskaltautuisi kokeeseen. Tehtävät olivat ALO-luokassa ihan suoritettavissa olevia, ehkä ohjaus olisi ollut vielä Zeldalle liian vaikea, vaikkakin sekin olisi voinut hyvänä päivänä onnistua. 

Nyt on Zelda on treenitauolla siihen asti, kun juoksut loppuvat. Päämääränä meillä olisi saada ohjaukset kuntoon ennen ensi kesää, joten siinä onkin mukavaa puuhaa talven ajaksi :)

Rein ja Metkan pennut 6 viikkoa

Rei, Rein äiti Evita ja Rein mummo Jade.

Narttu 1, "Aina"

Narttu 1, "Aina"

Narttu 2, Raita (ent. Elli)

Narttu 2, Raita (ent. Elli)

Narttu 3, Frisco (ent. Viivi)

Narttu 3, Frisco (ent. Viivi)

Narttu 4, "Lilli"

Narttu 4, "Lilli"

Narttu 5, "Sussi"

Narttu 5, "Sussi"

Uros, Django

Uros, Django

Pentujen isomummo Jade pentujen kanssa. Tämä oli todella liikuttava hetki! Jade täyttää ensi kuussa 16 vuotta!

Melkein 5 viikkoa jo!

Kävimme tänään katsomassa Rein pentuja uudestaan ja ne olivatkin jo kovasti kasvaneet sitten viime näkemän! Kaikki pennut olivat ihanan sosiaalisia ja kiipesivät heti syliin ja tutkivat innolla uusia tuttavuuksia. Rei hoiti edelleen pentujaan innokkaasti ja oli myös ihanaa nähdä, kuinka se leikki pentujensa kanssa. 

Kuvia tuli taas otettua jokaisesta, joten tässä tämänpäiväinen kuvapläjäys.

VAROITUS: SÖPÖYSVAARA!

Narttu 1, "Aina"

Narttu 2, "Elli"

Narttu 3, "Viivi"

Narttu 4, "Lilli"

Narttu 5, "Sussi"

Uros

<3

Saanko esitellä

Kävimme eilen katsomassa Rein ihania pentuja kasvattajan luona. Rei nautti silmin nähden äitiydestään ja hoiti pentujaan täydellä sydämmellään. Rei näytti myös viihtyvän valtavan hyvin kasvattajan luona, joten hyvillä mielin lähdin sieltä kotiin.

Tässä vähän kuvia eilisestä reissusta:

Narttu 1, "Aina"

Narttu 2, "Elli"

Narttu 3, "Viivi"

Narttu 4, "Lilli"

Narttu 5, "Sussi"

Uros

Viimeisessä kuvassa äitiyden onnea <3 Minulle oli suuri yllätys miten pikimustaksi Rein nenä oli hormonien myötä muuttunut!