Meitä on nyt hemmoteltu toinen toistaan paremmilla koulutuksilla; lokakuun puolessa välissä oltiin Zeldan kanssa tollereiden nome-valmennustiimin koulutuksessa Peräseinäjoella ja lokakuun lopussa oli Mäntän Seudun Nuuskujen koulutusviikonloppu. Putken kruunasi viime viikonloppuna ollut Hauhon WT-koe, jonne lähdin myös opiskelumielessä katsomaan, mitä siellä WT-kokeessa ihan oikeasti tapahtuu.
Peräseinäjoella nome-valmennustiimiä koulutti Esa Valkonen, joka mm. voittanut nomen suomenmestaruuden kahdesti (ja kahdella eri koiralla) sekä euroopanmestaruuden. Koulutus oli todella antoisa ja sain sieltä hyvät ohjeet siihen, miten niitä ohjauksia lähdetään opettamaan. Pähkinänkuoressa ohjauksien opettaminen on raakaa työtä, eli perustuu toistoihin. Sitten kun alla on toistoja riittävästi (eli motivoituja linjoja) voi alkaa tehdä sokkolinjaa. Ja sokkolinjaa ei saa tehdä missään nimessä liian aikaisin, vaan koiran pitää olla siihen valmis.
Zeldalle tehtiin damikujat kolmeen eri sektoriin ja Z sai katsoa, kun damit vietiin paikoilleen. Sektorit täytettiin niin, että koiran ja damien väliin jäi puhdas, kävelemätön maasto. Tehtävän ideana oli opettaa koiraa lähtemään ohjaajan käden näyttämään suuntaan ja koiraa ei päästetty etenemään väärälle sektorille. Tällaista tehtävää ollaankin treenattu esim. talvelle jäällä, mutta oli hyvä muistaa, että tätä voisi treenata edelleen. Lisäksi teimme muina tehtävinä pellolla markkeeraustehtävän, jossa dami putosi ojan pohjalle sekä aluehakua metsäsaarekkeeseen. Koko päivä oli kaikin puolin onnistunut ja sääkin suosi, kiitos Mariannelle järjestelyistä!
Seuraavana viikonloppuna olimme Mäntän Nuuskujen koulutusviikonlopussa, jossa ryhmäämme koulutti Satu Virtaranta. Koulutukset pidettiin Pussimaan pelloilla molempina päivinä. Lauantaina aloitimme perusasioilla (seuraaminen, pillipysäytys, damista luopuminen) ja iltapäivällä teimme ohjauksia luomalla koirille muistipaikkoja eri puolille peltoa. Harjoittelimme myös sivusuuntia ja lopuksi tehtävään otettiin mukaan myös markkeeraus, joka otettiin ylös ennen linjaa tai sen jälkeen. Sunnuntaina teimme markkeerauksia ja ensimmäinen tehtävä oli linjakakkonen, jossa molemmat paikat tehtiin ensin koiralle tutuksi ykkösmarkkeerauksin. Viimeinen tehtävä oli ykkösmarkkeeraus keskelle peltoa niin, että heittäjä oli piilossa.
Koulutus oli todella hyvä! Mulla tuli useaankin otteeseen sellainen ahaa-elämys, mikä on ihan mahtava tunne. Zeldalla oli juoksut, joten sen tekeminen ei ehkä ollut sitä iloisinta ja keskittyneintä, mutta ihan kivasti se kaikesta huolimatta teki. Satu sanoi, että koiralla on suuri halu miellyttää minua ja se on hyvin hanskassa, joten nyt sille pitäisikin saada lisää itsenäisyyttä. Hän suositteli tekemään markkeerauksia ja motivoituja linjoja, ei missään nimessä sokkolinjaa. Toivottavasti minulla olisi mahdollisuus päästä Sadun koulutukseen joskus uudestaankin!
Viime lauantaina olinkin sitten ilman koiraa Hauholla ihmettelemässä WT-kokeen kulkua. Päivä oli opettavainen ja ehkä sitä joskus vielä itsekin uskaltautuisi kokeeseen. Tehtävät olivat ALO-luokassa ihan suoritettavissa olevia, ehkä ohjaus olisi ollut vielä Zeldalle liian vaikea, vaikkakin sekin olisi voinut hyvänä päivänä onnistua.
Nyt on Zelda on treenitauolla siihen asti, kun juoksut loppuvat. Päämääränä meillä olisi saada ohjaukset kuntoon ennen ensi kesää, joten siinä onkin mukavaa puuhaa talven ajaksi :)
