Vihdoinkin haaveeni päästä Tollarspecialeniin toteutui :) Sain matkaseurakseni ystäväni Riikan ja lähdimme vailla paineita, ilman koiria ihmettelemään tätä upeaa tapahtumaa.
Starttasimme reissuun keskiviikkona 30.7. ja matkasimme Viking Gracella Ruotsiin keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Torstaina olimmekin aikaisin aamulla Tukhomassa, josta ajelimme kaikessa rauhassa mökillemme Våxtorpiin. Vaikka matkaa olikin reilu 500 km niin se meni kyllä tosi nopsasti kun oli hyvää seuraa ja moottoritietä oikeastaan koko matka. Paikalle päästyämme tutustuimme mökkimme porukkaan, tuttuja olivat entuudestaan ainoastaan Sussie ja Niklas, joilla on Zeldan sisko Visa. Mökki oli todella hieno, siellä oli mm. terasilla poreamme, jota käytimmekin usena iltana.
Torstai-iltana oli vielä vuorossa Agrosofens -tapaaminen. Pääsin itsekin mukaan, vaikka en Agrosofens -koiraa omistakaan. Oli todella mukava tavata paljon uusia tolleri-ihmisiä!
Perjantai ja lauantai istuttiin tiiviisti seuraamassa tollauskokeita. Perjantaina seurasimme aamupäivän avointa luokkaa ja iltapäivän voittajaluokkaa. Lauantaina seurasimme aamupäivän alokasluokkaa ja iltapäivän taas voittajaluokkaa. Oli tosi hyvä, että kaikki luokat tuli nähtyä, koska sain nyt aika hyvän kuvan tästä koemuodosta. Alokasluokan tehtävät tuntuivat sellaisilta, että olisin ilman muuta voinut ilmoittaa Zeldan starttaamaan, mutta eipä jäänyt jossittelun varaa, koska juoksujen takia ei oltaisi päästy starttaamaan joka tapauksessa. Molempien päivien aikana tuli nähtyä tosi kivoja koiria ja varmasti myös moni kiva koira jäi näkemättä. Yritettiin kyllä Riikan kanssa pohtia aikatauluja niin, että nähtäisiin mahdollimman moni kiinnostava koira, mutta valitettavasti sitä ei voi olla kuin yhdessä paikassa kerrallaan.
Ehkä koko reissun kohokohta oli tavata Zeldan isä Arrac ja hänen omistajansa Monica. Näimme myös Arracin startin tollauskokeiden voittajaluokassa ja vaikka tulos jäi tällä kertaa saamatta, niin tykkäsin kovasti koiran työskentelystä!
Sunnuntaina oli vuorossa näyttely, jota tuli myös seurattua tiiviisti koko päivä ja upeita koiria oli paljon. Koko näyttelyn kaunein koira oli Hummelviksgårdens Golden Texas. Sunnuntai-iltana oli jo vähän väsynyt olo ja olikin hienoa, kun sai vielä yhden kerran rentoutua poreammeessa ja nukkua kunnon yöunet.
Lähdimme maanantaina suht aikaisin aamusta ajelemaan Tukholmaa kohti ja koukkasimme vielä reissun Hööriin ostamaan "hundtillbehöriä" Tebalta. Paljon kaikkea tavaraa tarttuikin mukaan ja vielä edullisesti! Koirat saivat paljon leluja ja palloja ja minä aivan ihanan noutajaliivin. Lisäksi tuli ostettua dameja ja Zeldalle pinkki näyttelyhihna :) Ehdottamasti vierailun arvoinen paikka!
Maanantai-iltana olimme perillä Tukholmassa ja Viking Amorellalla matkasimme tiistaiaamuksi takaisin Suomeen. Kotiin tultuani olin aika väsynyt, mutta tosi onnellinen :) Hieno reissu! Ensi vuonna uudestaan!
Saimme iloksemme kylään Rein tyttären Ketun (Tollerbay Storm Rising) kesäkuun lopussa. Kuvat tulevat vähän viiveellä teknisten ongelmien vuoksi. Kiitos Annika ja Tuomo kun kävitte Kettua näyttämässä :)
Koska Zelda on nyt hyvässä karvassa ja kolmen vuoden iän saavutettuaan myös kehittynyt oikein kompaktiksi pieneksi tollerineidiksi, niin ajattelin ilmoittaa sitä tänä kesänä vähän useampaan näyttelyyn. Totesin, että helpoin tapa on tehdä täsmäisku heinäkuulle ja niin vain tuli kierrettyä kuusi näyttelyä neljässä viikossa. Ja kivaa oli :)
Kierroksemme alkoi Porista 29.6. Tuomarina oli Rune Fagerström. Käyttöluokassa oli lisäksemme Ainstainin Bios Kunnossa "Tyyne". Esitin Zeldan ensimmäistä kertaa itse ja ei mielestäni mennyt ihan nappiin. Varsinkin seisominen tuntui olevan aikamoista steppailua.
"3 v. Erinomainen koko. Hyvä kallo-osa, kuono-osa saisi olla hieman pidempi. Hyvät silmät ja ilme. Hyvä kaula. Pysty olkavarsi. Hyvä rungon syvyys. Kylkien tulee vielä pyöristyä. Sopivat takakulmaukset. Hyvä luusto. Hyvä väri. Liikkuu hyvin." KÄY ERI, KÄK2.
6.7. jatkettiin kierrosta Raaseporissa. Näyttelyä edeltävänä iltana katsoin Googlemapsista, että missäs se näyttelypaikka olikaan ja aika kaukanahan se oli.... Ehkä jatkossa voisi vähän miettiä noita ajomatkoja ennen ilmoittautumista ;) Lähdettiin kuitenkin matkaan, tuomarina Raaseporissa oli Matti Luoso. Kisailtiin taas käyttöluokassa kahdestaan Tyynen kanssa.
"Hyväntyyppinen, sopivan kokoinen narttu, joka on riittävän raajakas. Hyvänmallinen, hieman pieni pää. Oikea purenta. Hyvä silmien väri. Isot korvat. Hyvä kaulalinja. Hyvä luusto ja käpälät. Hyvä eturinta ja runko sekä kulmaukset. Hyvä sivuaskel, edestä hieman ahdas. Hyvä käytös." KÄY ERI, KÄK1.
19.7. lähdettiin Ristiinaan, jonne sain mukaani Zeldan luottohandlerin Emilian ja Emilian pikkusiskon Annikan, joka kisaili Zeldan kanssa junnukehässä. Tuomarina oli Esko Nummijärvi. Zelda esiintyi Emilian kanssa kehässä upeasti, mutta ei ollut ihan sitä, mitä tuomari haki.
"Rotutyyppi erinomainen. Mittasuhteiltaan oikea narttu, jolla pieni pää. Hyvä selkä, vähän luisu lantio. Hyvä rintakehä. Hentoluustoiset, hyvin kulmautuneet raajat. Erittäin kaunis väritys. Liikkeessä takaraajat ulkokierteiset. Valkoista voisi olla enemmän." KÄY EH, KÄK1.
20.7. lähdettiin Mätsälään. Tuomarina toimi Kati Heiskanen, joka arvosteli tollereita ensimmäistä kertaa. Aivan ihana tuomari! Zeldan puikoissa oli tällä kertaa Virpi, kiitos vielä kerran! Zelda esiintyi Virpin kanssa todella upeasti ja tuomari tykkäsi Zeldasta tosi paljon, mutta SA jäi saamatta liian pienen kuonon takia. Arvostelu oli hienoa luettavaa:
"Feminiininen, pieni narttu. Erittäin hyvää rotutyyppiä. Hyvät mittasuhteet. Feminiininen pää. Kuono-osa saisi olla pidempi. Hyvä kaula. Vahva selkälinja. Sopiva runko ja raajaluusto. Tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu kevyesti, hyvällä askelmitalla. Käyttää hyvin häntäänsä. Ihastuttava väritys. Hyvä karvanlaatu. Ihastuttava luonne." KÄY ERI, KÄK1.
Kuva Virpi Laaksonen.
26.7. oli vuorossa Saarijärvi, tuomarina Attila Czeglèdi Unkarista. Tollereita oli paikalla vain neljä ja Zelda oli ainut käyttöluokassa. Esitin Zeldan tällä kertaa itse ja nyt meni jo mielestäni paremmin! Zelda oli ainut SA:n saanut tolleri ja sitä myötä myös ROP ja sai toisen SERTinsä! WAU! Ryhmäkehässä käytiin myös pyörähtämässä, mutta meidät käteltiin pois aika nopeasti. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan mielettömän hieno päivä!
"Good in size. Good shape of head. A bit small to her body. A bit big eyes. Nice feminine front. Good ribcage & topline, Good roar anglulation. Sound and easy movement. Nice presentation" KÄY ERI, KÄK1, SA, PN1, ROP, SERT
27.7. oli turneen viimeinen näyttely Helsingissä. Zelda oli taas ainut narttu käyttöluokassa ja tuomarina oli Svein Helgesen Norjasta. En saanut arvostelusta oikein selvää, mutta kirjoitin sen nyt kuitenkin nähtäväksi. Osa sanoista voi olla väärin.
"Mycket god typ och balans. Feminint huvud, som kunde haft något mer längd. Kunde haft något mer hals och tillbakalagd skuldra. Kunde varit mer utrechlad (?) i bröstkorgen. Välkroppad och god svansan sättning - norm alt vinklad. Mycket god pälskvalitet, men inte i kondition. Rörelserna kunde haft något mer steglängd, är en aning smal fram och bäk". KÄY EH, KÄK1.
Nyt olisi tarkoitus pitää näyttelyistä taukoa Toller Showhun saakka. Zelda aloitti juoksunsakin juuri sopivasti eli näyttelytauon ajaksi :)
Vaikka toukokuun nomekoe ei mennytkään ihan nappiin, niin aina koetilanteesta oppii jotakin. Itse huomasin, että Zelda selkeästi kuumenee riistoilla työskennellessään ja nyt olimmekin sitten tehneet riistatreeniä ahkerasti ennen seuraavaa koitosta.
Starttasimme lauantaina 14.6. Pirkan Nuuskujen kokeessa Tampereella. Jännitti ehkä enemmän kuin koskaan, mutta onneksi ystäväni Riikka lähti mukaan tsemppaamaan ja antamaan mulle henkistä tukea! Kiitos!
Koe oli tosi kivasti suunniteltu, alkoi haulla, josta otettiin pari riistaa ylös, sitten siirryttiin simppeliin veneestä heitettyyn kakkosmarkkeeraukseen, josta ensimmäinen heitto tuli avoveteen ja toinen rantapenkalle. Markkeeraustehtävän jälkeen tuli ohjaus yliuittona ja lopuksi jatkettiin haulla.
Treenimme olivat selvästi tuottaneet tulosta, koska Zelda oli nyt paljon rauhallisempi ja sain siihen myös paremmin kontaktia kuin viime kokeessa, jossa nenä vei koiraa minne halusi. Treenattavaa jäi riistankäsittelyyn, koska ylösotot olisivat saaneet olla spontaanimpia. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen siihen, että Z kantoi isoja lokkeja ja kania tosi hyvällä otteella ja toi ne kauniisti käteen. Isot riistat on aina olleet vähän vaikeita Zeldalle ja niillä se vähän miettii, että miten ottaa ne parhaiten suuhun.
Olen ihan tosi ylpeä meistä, kun saatiin suoritettua kaikki tehtävät! Palkintosijaa laskivat markkeerauksessa tullut säätö (Zeldan piti käydä moikkaamassa heittäjää) ja edellä kertomani puutteet riistankäsittelyssä. Isona plussana kokeesta jäi mieleen tosi hyvin mennyt ohjaus!
Tästä on ihan valtavan hienoa jatkaa, sillä nyt meillä on nometulos, joka oli Zeldan kanssa ensisijainen tavoitteemme tälle kaudelle. Toki nälkää jäi ja seuraaviin kokeisiin lähdemme tavoittelemaan korkeampia palkintoja ja jatkamme treenejä sen eteen. Mutta nyt ehkä tuli viimeistään sellainen olo, että hitsi, mehän pystytään tähän! Me voidaan kisata nomessa! Jospa ohjaajan siis oppisi viimein luottamaan koiraansa ja tulisi seuraaviin kokeisiin astetta itsevarmempana.
1.6. saimme vieraaksemme Rein pentuja omistajineen! Susanna tuli Raidan kanssa, Jaana Iitan kanssa sekä Ayla kasvattajien Eva-Lisan ja Agnetan mukana äitiään moikkaamaan :) Ohjelmassa oli riistaan tutustumista, näyttelytreeniä ja mukavaa yhdessä oloa. Oli ihana nähdä teitä kaikkia!
Raita (Tollerbay Storm Chasing)
Raita (Tolleray Storm Chasing)
Iita (Tollerbay Storm Blowing)
Iita (Tollerbay Storm Blowing)
Iita (Tollerbay Storm Blowing)
Ayla (Tollerbay Storm Warning)
Raita
Iita
Ayla
Rei, Raita, Ayla ja Iita
Jo viime kesänä meidän piti startata Zeldan kanssa rodunomaisissa kokeissa, mutta se jäi toteutumatta ohjaajan kamalan suuren kynnyksen vuoksi. Tänä keväänä otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja ilmoitin Zeldan sekä nomeen että WT:hen.
Nomessa starttasimme 18.5. ihan tässä meidän lähistöllä Jämsän Kuorevedellä. Keli oli ihanan kesäinen, mutta ohjaajan mieli erittäin jännittynyt. Koe oli tehtäviltään tosi kiva; lyhyt ohjaus viistosti vesirajaan, kaksi ykkösmarkkeerausta ja hakualue, joka kattoi sekä metsää että vesialuetta. Valitettavasti tänään ei ollut meidän päivä; ensimmäisenä tehtävänä ollut ohjaus epäonnistui, koska en saanut Zeldaa menemään viistosti vesirajaan. Se lähti joko etenemään maata pitkin tai sitten toisella lähetyksellä avoveteen. Riista jäi siis saamatta ylös. Siiirryimme epäonnistuneen ohjauksen jälkeen ensimmäiseen ykkösmarkkeeraukseen, joka tuli riistaheittimellä kaislikon taakse. Zelda markkeerasi heiton liian lyhyeksi ja vaikka se teki töitä kaislikossa, se ei edennyt tarpeeksi kauas, joten tämäkin riista jäi saamatta talteen. Koe loppui siis meidän osaltamme tähän.
Harmitti kyllä tosi paljon. Ei ehkä niinkään se, ettei saatu tulosta vaan se tapa jolla se tuli. Olisin niin halunnut, että Zelda olisi saanut edes yhden onnistuneen noudon. Saimme kuitenkin taas kokeesta vinkkiä, että mitä asioita meidän tulisi jatkossa treenata. Yksi asia on laukaukset, koska huomasin niiden nostavan Zeldan kierroksia.
Helatorstaina 29.5. starttasimme sitten WT-kokeessa. Tämä oli minulle paljon vieraampi koemuoto, sillä olen käynyt katsomassa WT-koetta tasan kerran. Itselläni ei siis oikein ollut mielikuvaa siitä, millaisia tehtäviä kokeessa voi tulla vastaan ja millaisia suorituksia vaaditaan hyvien pisteiden saavuttamiseksi. Koepäivä oli tällä kertaa erittäin kylmä ja sateinen, mutta ohjaaja tällä kertaa astetta rennompi.
Rasti 1: Kaksi lähihaku-tehtävää. Pienen lammen oikealle puolelle tuli laukaus ja koira tuli lähettää alueelle tekemään lähihakua. Zelda eteni hyvin oikealle alueelle ja sai damin ylös, mutta tiputti damin palauttaessaan. Seuraavaksi koiraa seuruutettiin kohti lammen vasenta puolta, koirakon edellä ampuja. Lyhyen seuruutuspätkän jälkeen tuli laukaus kohti lammen takaosaa. Koiran piti edetä lammen toiselle puolelle ja hakea vedessä oleva dami. En saanut Zeldaa etenemään tarpeeksi pitkälle, joten dami jäi löytymättä. 0 pistettä.
Rasti 2: Ohjaus pellolta metsään. Metsän puolella oli ampuja ja laukaus tuli kohti maata, jossa dami oli valmiina. Zelda eteni hyvin oikealle alueelle ja kuunteli pilliä, mutta ei jostain syystä saanut damia ylös. Kun damia ei löytynyt se laajensi aluetta liikaa, jolloin kutsuin sitä lähemmäksi. Se painoi mun luokse ihan täysiä ja ei kuunnellut lähihakupillitystä, vaikka juoksi alueen yli. Toisella lähetyksellä se lähti ihan väärään suuntaan. 0 pistettä.
Rasti 3: Pitkä ykkösmarkkeeraus pellolle ja passiviteetti. Lähetyspaikka oli mäen päällä, josta aukeni pelto. Tuli laukaus ja ykkösmarkkeeraus keskelle peltoa. Zelda lähti kuin tykinsuusta noutoon ja sai damin nopeasti ylös. Oman suorituksen jälkeen jäätiin seuraavan koirankon taakse passiin. Annoin passissa Zeldalle pari kertaa odotuskäskyn, koska halusin varmistua, että se ei karkaisi toisen koiran lähtiessä noutoon. Passissa Zelda oli hiljaa. 17 pistettä.
Rasti 4: Walk-up ja kaksi ykkösmarkkeerausta. Koiraa seuruutettiin peltoa pitkin. Tuli laukaus ja markkeeraus pellon oikealla puolella olevaan järveen. Zelda näki heiton hyvin ja eteni hyvin vesirajaan. Se vähän haki rannassa paikkaa josta mennä, mutta sai damin suht nopeasti ylös. Jatkettiin koiran seuruuttamista ja tuli laukaus ja markkeeraus vasemmalle puolelle pellolle. Zelda näki taas heiton hyvin ja haki markkeerauksen suoraviivaisesti. 16 pistettä.
Emme siis saaneet tulosta, mutta olin ihan tosi tyytyväinen päivän antiin ja Zeldaan :) Kaikki tehtävät olivat ihan suoritettavissa olevia, vaikka tänään osa epäonnistuikin. Sain kuitenkin tosi paljon itseluottamusta ja meillä oli Zeldan kanssa molemmilla tosi kivaa koko päivän ajan! Tämä on kiva laji, jota tulemme varmasti jatkossakin harrastamaan!
Summa summarum: Elossa ollaan molempien startien jäljiltä ja kynnys on nyt ylitetty. Ohjaaja osasi jopa nauttia kokeessa olemisesta. Tästä jatketaan eteenpäin :)
Sain sähköpostiini mukavan yllätyksen :)
Kuvassa siis ROP Novamian Topaz Moonstone ja VSP Zelda.
Kiitos todella paljon kuvasta Henna Toivanen!
Sunnuntaina lähdin ajelemaan Rein ja Zeldan kanssa Kouvolaa kohti. Tarkoituksena oli käydä treffaamassa Rein tytärtä Raitaa ja samalla käydä pyörähtämässä näyttelykehässä. Treffasimme ihanan Raidan omistajineen näyttelypaikalla. Olin nähnyt Raidasta paljon kuvia, mutta livenä sen ilme muistutti vieläkin enemmän Reitä :)
Tollereita oli ilmoitettu 14 ja tuomarina toimi Jaana Hartus. Raita esiintyi pentuluokassa ja todella hienosti meni, tuloksena PEK2 ja KP! Arvostelu oli mukavaa luettavaa:
"Eloisa, erinomaista tyyppiä oleva, varsin lupaavarunkoinen nuori neito jolla hyvä raajakorkeus. Aavistuksen pitkä lanneosa. Eturinta saa vielä täytelöityä. Ilmeikäs, vielä kapealinjainen pää. Hyvä ryhti. Erittäin lupaava askelmitta. Hyvä karva."
Rei ja Zelda esiintyivät molemmat käyttöluokassa, jossa ei meidän lisäksi ollutkaan muita koiria. Susanna lupautui esittämään Zeldan, suuren suuri kiitos! Zelda liikkui todella upeasti Susannan kanssa ja heidän menoaan oli ilo katsella. Zelda sai erinomaisen ja menimme Rein kanssa seuraavana kehään.
Rein kanssa olemme olleet näyttelyssä viimeksi pari vuotta sitten, mutta mielestäni Rei esiintyi paremmin kuin koskaan! Seisotin sitä tällä kertaa vapaana ja se selvästi oli koiralle edukseen! Jonkin verran tuomari mietti Rein sukkien kohdalla ja kävi välillä tarkastamassa rotumääritelmääkin. Lopputulos oli kuitenkin erinomainen, joten sukat saivat hyväksynnän :)
Kilpailuluokassa Zelda sijoitettiin ykköseksi, Rei kakkoseksi. Molemmat saivat SA:n. Jatkettiin heti suoraan PN-kehään, jonne tuli lisäksemme kaunis junnunarttu, Rialthing Step`n Joy "Hupi". PN-kehässä tuomari katsoi vielä koiria liikkeessä ja lopullinen järjestys oli Zelda PN1 ja SERT, Hupi PN2 ja VARA-SERT ja Rei PN3. Zelda jatkoi vielä ROP-kehään, jossa vastassa oli Novamian Topaz Moonstone. Voitto meni ansaitusti urokselle, joten Zelda oli VSP! Huikeeta!
Zeldan arvostelu oli mielestäni hyvin Zeldan näköinen:
"Keskikokoinen, erinomaista tyyppiä oleva jäntevä narttu, joka tänään esiintyy hieman huonossa karvassa. Hyvä tiivis ylälinja. Ilmeikäs oikeanmuotoinen pää, hieman kookkaat korvat. Hyvä ryhti. Hieman luisu lantio. Kepeät, tyypilliset liikkeet."
Myös Rei sai kivan arvostelun. Ihan innostuin, että voisihan senkin kanssa käydä näyttelyissä useammin kuin kerran kahdessa vuodessa :)
"Erinomaista tyyppiä oleva, kompakti, jäntevässä kunnossa esiintyvä narttu, jolla täyteläinen runko. Ilmeikäs, varsin hyvä pää. Hyvä kaula ja ryhti. Hyvä täyteläinen runko. Hieman luisu lantio. Takana voisi olla enemmän voimaa. Karva ei parhaimmillaan. Reilut valkoiset sukat."
Näyttelyn jälkeen lähdimme Päivin luokse syömään, kiitos maittavista tarjoiluista! Oli mukava tutustua ja jutella sekä tietenkin tutustua Raitaan paremmin. Hyvin vilkas se oli, kuten äitinsäkin nuorena :) Ruokailun jälkeen kävimme yhdessä lenkillä ja koirat saivat juosta ja leikkiä keskenään.
Kiitos Susanna ja Päivi todella mukavasta päivästä!
Huhtikuun viimeisenä viikonloppuna kokoonnuimme Siipiveikon kenneltreffeille Pohjantilalle, Loimaalle. Vietimme todella mukavan viikonlopun treenaillen ja hyvästä seurasta nauttien. Sääkin suosi, sillä koko viikonlopun aurinko helli meitä ja sää oli todella lämmin!
Osallistuimme Zeldan kanssa Jari Särkänlahden vetämään kokeneempien koirien ryhmään. Olin todella iloinen, että Zelda pärjäsi ryhmässä hyvin ja teki suurinpiirtein samoja harjoituksia, kuin kokeneemmatkin koirat. Pitää vaan uskaltaa viedä sitä rohkeasti eteenpäin.
Kuvia tuli tällä kertaa otettua jonkin verran, tässä muutamia posetuksia Siipiveikon koirista:
Siipiveikon Viis Verijäljestä "Zelda"
Siipiveikon Rasmusrepohäntä "Rasmus"
Siipiveikon Hanhenhoukuttelija "Simo"
Siipiveikon Variksenviejä "Riki"
Riki ja Simo
Siipiveikon Riekonriistäjä "Rigo", Zelda, Riki ja Simo
Zelda ja Zeldan ihana äiti Damiikan Keck "Kiia"
Zeldan perhe: Zelda, äiti Kiia, sisko Siipiveikon Viis Vainusta "Pippa" ja veli Siipiveikon Viis Voimasta "Voima"
Siipiveikon Tahtoo Touhuta "Theo"
Siipiveikon Kaislikossa Lymyää "Lyyti", Siipiveikon Muusametsätähti "Muusa", Siipiveikon Metsään Menee "Ukko" ja Kiia.
Rasmus, Muusa, Ukko, Kiia ja Lyyti
Siipiveikon Sorsansurma "Vimma" ja poikansa Siipiveikon Tuulta Päin "Vilppu"
Siipiveikon Riekonriistäjä "Rigo", Siipiveikon Sorsansurma "Vimma", Siipiveikon Variksenviejä "Riki", Siipiveikon Hanhenhoukuttelija "Simo", äiti Kiia, Siipiveikon Kyyhkynkyttääjä "Samu" ja Siipiveikon Telkäntuho "Kelmi"
Rocmin Daddy`s Dream "Oona" ja Siipiveikon Rasmusrepohäntä "Rasmus". Repo -pentueen vanhemmat.
Rasmus ja poikansa Siipiveikon Uitettu Repo "Ahti"
Siipiveikon Viekas Repolainen "Tarmo", Siipiveikon Reporanka "Leo", Vanhemmat Oona ja Rasmus ja Siipiveikon Uitettu Repo "Ahti".
Näin maittavia dameja en ole aikaisemmin noutanut :)
