Tomi Sarkkisen opissa

Lauantai-aamuna meillä oli Zeldan kanssa aikainen herätys, sillä suuntana meillä oli Vantaa ja Tomi Sarkkisen koulutusviikonloppu. Jämsässä treffasimme Annin ja lbu Napin, Markuksen ja lbn Sylvin, Essin ja lbn Oilin sekä Tuulan ja lbu Bonon. Zelda hyppäsi Markuksen kyytiin ja minä Annin. Olimme Tomin luona hyvissä ajoin ja seuraamme liittyivät vielä Nino ja lbu Luka. Ehdimme lenkittää koirat hyvin ennen kuin siirryimme pellolle treenaamaan.

Lauantaina treenasimme ykkösmarkkeerauksia, jotka tulivat keskelle peltoa. Koiralla ei siis ollut mitään selkeää kiintopistettä vaan sen todella piti keskittyä markkeeraamaan putoamispaikka. Zelda juoksi markkeeraukset helposti pitkäksi. Huomasin, että sillä on ehkä tapa juosta kovaa jonnekin suurin piirtein markkeerauksen suuntaan. Tomi suositteli meille lyhentämään matkaa ja saada koira ensin lyhyellä matkalla keskittymään ja suorittamaan tarkka markkeeraus. Kun teimme useita toistoja lyhyellä matkalla, huomasin koiran työskentelytavan muuttuvan koko ajan positiivisempaan suuntaan eli se ei enää juossut kovaa "jonnekin" vaan keskittyi putoamispaikkaan paremmin ja käytti myös nenäänsä paremmin oikealla alueella olleessaan.

Tomi suositteli markkeerauksia treenatessa välttämään samoja putoamispaikkoja, koska silloin koira ei joudu kunnolla keskittymään markkeeraamaan. Huomasin itsekin että Zeldan työskentelytapa voi olla peruja siitä, olen halunnut saada sille itsevarmuutta tekemällä markkeerauksia tuttuihin paikkoihin. Esim. pellolla harjoitellessa ykkösmarkkeerauksia kannattaa joka markkeerauksen jälkeen siirtyä peltoa eteenpäin, jolloin uusi markkeeraus tulee jälleen uuteen paikkaan. Heittäjän kannattaa myös heittää markkeeraus välillä koiraa kohti, välillä koirasta pois päin, jotta koira ei opi putoamispaikan olevan aina heittäjän kohdalla. 

Teimme markkeerauksia myös niin, että ensimmäinen heitto tuli keskelle peltoa ja koira nouti damin. Seuraava markkeeraus tuli samalle linjalle, mutta vähän kauemmas koirasta. Ideana harjoituksessa oli se, että koira painaisi nenänsä maahan jo ennen markkeerauspaikkaa eikä juoksisi siitä yli. Zeldalle harjoitus oli erinomainen ja näitä meidän pitäisi treenata jatkossakin, jotta putoamispaikan ylitse juokseminen jäisi pois.

Lauantaina teimme myös lähihakua eli metsästämistä. Koiralle piilotettiin heinän sekaan dameja koiran katsoessa ja koiralle annettiin lähihakupillitys. Zelda teki ihan hyvää lähihakua, mutta välilä se oli hieman katkonaista eli koira teki ajoittain tosi hyvin töitä, mutta välillä sen pää nousi heinästä ja jalat alkoivat viedä. Se saisi myös työntää kuononsa vielä paremmin heinän sisään. 

Lähihakualueen ollessa koiralle tuttu, harjoitukseen lisättiin haastetta tuomalla mukaan koiralle toinen vaihtoehto. Tällä kertaa se oli markkeeraus. Koira istui lähihakualueella ja ohjaaja antoi koiralle lähihakupillityksen, jolloin koiran tuli painaa nenänsä maahan ja alkaa metsästämään. Toinen vaihtoehto oli lähettää koira markkeeraukselle. Yllättäen koirille olikin vaikeampaa lähteä hakemaan markkeerausta, kun siihen annettiin lupa. Ylipäätään Tomi korosti harjoituksissaan, että yleensä riittää, että koiralla on kaksi vaihtoehtoa, joista toinen on oikea ja toinen on väärä. 

Teimme myös pillipysäytyksiä ja olin aluksi tosi epävarma, että eihän Zelda osaa. Kuitenkin kun kerran huomautin sitä pillitottelemattomuudesta, niin seuraavalla kerralla se pysähtyi kuin seinään. Edelleen taidan olla vähän liian varoinen sen kanssa, ei se mene rikki, vaikka sitä joskus joutuisikin huomauttamaan. Tomilla oli myös tosi hyvä pointti siitä, että pillipysäytyksessä ei tarvitsisi käyttää kättä ollenkaan, jotta koira oikeasti pysähtyisi pillistä, ei vain silloin kun näkee ohjaajan. Ajattelinkin jatkossa opettaa Zeldan pysähtymään ilman käsimerkkiä. 

Lauantaina harjoittelimme myös taakselähetyksiä ja niitä pitäisikin Zeldan kanssa tehdä enemmän. Itse pitäisi aina myös muistaa miettiä, että kummalla kädellä sen lähettää. Esim. ko. tehtävässä koiran vasemmalle puolelle oli tullut nouto, joten lähetys taakse tuli tehdä oikealla kädellä, jotta koiralle ei tule kiusausta lähteä vasemmalle. Eteenlähetyksissä Tomi ei suositellut vahvistamaan eteen -käskyä (ainoastaan jos koira menee esim. pellolta metsään, vanhan hajupaikan yli yms.) jotta koira ei opi kyselemään ohjaajalta apua.

Loppupäivästä Zelda olikin jo aika väsynyt ja hotellille päästyämme se menikin heti nukkumaan. Me käytiin syömässä illalla porukalla, mutta itsekin olin kyllä niin väsynyt, että aika pian palailin hotellille Zeldan kaveriksi ja hyvin maittoi uni molemilla hotellin pehmeissä sängyissä :)

Sunnuntaina treenailtiin vähän eri pellolla ja aloitettiin päivä markkeerauksilla. Tällä kertaa mukana oli starttipistooli ja markkeerauksiin tuli aina laukaus. Zelda vähän kuumui laukauksista, mikä näkyi rauhattomuutena luovutuksissa ja lähityöskentelyssä. Aika pian koira kuitenkin tottui laukauksiin ja kohta jo makoili metsänreunassa vaikka muille koirille tuli markkeerauksia ja paukkuja. Tehtiin myös kakkosmarkkeerauksia ja ne rakennettiin niin, että ensimmäinen heitto (muisti) tuli pellon laidassa olevan puskan juureen, jotta putoamispaikka jäisi koiralle selkeämmin muistiin. Jälkimmäinen markkeeraus tuli keskelle peltoa. Tomi kannusti lähettämään koiran muistiin jääneelle markkeeraukselle käsimerkillä. Jotta putoamispaikka olisi taas joka kerta uusi, tehtiin tämäkin harjoitus niin, että vaikka ns. sama harjoitus tehtiin useampaan kertaan, niin joka harjoituksen jälkeen liikuttiin peltoa eteenpäin.

Sunnuntaina treenailtiin myös linjoja. Pellolla oli kolme kohdepistettä ja koiran kanssa käytiin yhdessä viemässä dami sitä kohti (ei kuitenkaan selkeään paikkaan kuten pellon reunaan vaan dami jäi keskelle peltoa). Koirat ottivat daminsa ylös vuorotellen. Kun kaikki koirat olivat hakeneet omat daminsa, vaihdettiin kohdepisteitä. Jos koira meni itse linjan hyvin, mutta koira ei saanut dami ylös lähihaun epäonnistumisen takia, tehtiin koiralle linjan päähän ensin lähihaku (koiran nähden piilotettiin dami, koira laitettiin lähihakupillillä ohjaajan vierestä lähihakuun) ja sitten jätettiin dami uudestaan alueelle ja edettiin koiran kanssa lähetyspaikalle ja laitettiin koira linjalle pienen viiveen jälkeen. Zelda onnistui ihan hyvin, erityisesti olin viimeiseen linjaan tosi tyytyväinen, sillä sektori, jolla kaikki kohdepisteet olivat, oli suht kapea. Silti koira lähti hyvin osoitettuun suuntaan ja sai damit ylös. 

Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen viikonlopun antiin sekä Zeldan toimivuuteen. Erityisesti olen iloinen siitä, että saimme hyvää palautetta yhteistyöstämme ja pärjättiin hyvin taitavassa labukkaporukassa. Huomasin myös, miten helppo koiraa oli lähettää tehtäviin, kun se tulee nykyisin niin hyvin sivulle ja muutenkin lähihallinta on parantunut talven aikana huimasti. Kiitos tosi paljon Annille järjestelyistä, koko kivalle treeniporukalle hauskasta viikonlopusta sekä tietenkin Tomille asiantuntevasta ja antoisasta koulutuksesta!

Uusi blogi!

Kyllästyin totaalisesti Vuodatukseen, joten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja perustaa uuden blogin. Vanhasta blogista kopsailin kirjoituksia jonnekin 2012 vuoden kesälle asti. Tarkoitus olisi myös uudistaa meidän kotisivut, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi...

Ei olla käyty koko talvena missään virallisissa tapahtumissa, mutta ei me sentään olla pelkästään laiskoteltu. Zeldan kanssa ollaan itse asiassa treenattu paljonkin, talvikin on ollut suotuisa sen suhteen. Koekalenteria on jo selailtu ahkerasti, tarkoitus olisi startata ainakin nomessa, mutta ehkäpä myös WT:ssä. Ohjaajalla on vaan kauhea kynnys!

Zelda kävi silmäpeilauksessa helmikuussa ja tuloksena oli distichiasis eli ylimääräisiä ripsiä. Olimme joukkotarkastuksessa, joten toiminta oli aika nopeaa, enkä tajunnut kysyä ripsistä tarkemmin. Zeldaa ripset eivät kuitenkaan ole koskaan haitanneet.

Rei aloitti juoksut helmikuussa ja Isla tuli aika nopsasti perässä. Zeldan juoksut eivät ole alkaneet, koska se juoksi viimeksi lokakuussa. Nyt saammekin sitten jännätä, että tulevatko juoksut missä vaiheessa koekautta. 

Helmikuun lopussa Zelda pääsi Jyväskylän KV:n yhteydessä pidettyyn Junior Handlerin piirimestaruus kilpailuun Mäkisen Annikan (9 v.) kanssa. Kun Johanna kysyi, että saisiko Annika Zeldaa lainaan, en miettinyt hetkeäkään. Todella hyvää treeniä ja kokemusta Zelda saikin ja tyttöjen sijoitus oli upea, PM3! Ei olisi ikinä uskonut, että molemmat olivat ensikertalaisia!

Ei voi muuta sanoa, kuin upean näköistä menoa! Kiitos kuvista Samuli Tiirikaiselle ja Johanna Mäkiselle!

Maaliskuussa kävin tollerikerhon kasvattajapäivillä ja talvinomessa talkoilemassa. Molemmat olivat oikein antoisia ja mukavia tapahtumia, joista jäi paljon eväitä ja uusia ajatuksia taas takataskuun :)

Storm -pentujen kuulumisia

Rein ja Metkan pennut ovat nyt puolivuotiaita. Valitettavasti kuulumisten kirjoittaminen täytyy aloittaa surullisimmalla mahdollisella tavalla. Django on nimittäin poissa. 15.3. hän jäi auton alle ja kuoli välittömästi. Olen sanattoman surullinen, kaikista eniten Djangon oman perheen puolesta. Hän oli lupaava nuori uros, jolla oli kaikki asiat hyvällä mallilla ennen onnettomuutta. 

Tollerbay Eye of Storm "Django" 11.9.2013 - 15.3.2014

Djangon kuvat: Nicklas Nygård

Rein tytöt voivat hyvin. Raita ja Frisco korkkasivat pentunäyttelyt Kouvolassa 23.3. Raita oli PEK2 ja Frisco oli PEK3. Vähän tuli noottia korkeista sukista, mutta minkäs niille voi :) Voitot menivät puolisisaruksille Metkan toisesta pentueesta, onnea!