Yksi vuoden kohokohdista, tollerileiri, vietettiin taas Himoksella helteisessä säässä. Pitkästä aikaa leireilin oikein kunnolla, sillä monena vuonna olen ollut leirillä vain päiväseltään. Se ei kuitenkaan ole fiiliksen kannalta yhtään sama juttu, joten tänä vuonna varattiin mökki Zeldan siskojen omistajien kanssa. Eli mökissämme oli Riikka ja Pippa sekä Ruotsista asti saapunut Sussie ja Visa! Mahtavaa, että he jaksoivat tulla leireilemään noin pitkästä matkasta!
Perjantaina satoi kaatamalla ja olimme illalla kuuntelmassa etsijäkoira -ryhmän luentoa Riikan kanssa, joka treenasi leirin tässä ryhmässä. Todella mielenkiintoisen oloinen harrastus ja kaikki asiat olivat minulle ihan uusia.
Lauantaiaamuna Riikka herätti minut sanomalla, että ulkona sataa kaatamalla. Onneksi ilma oli kuitenkin aurinkoinen ja tämä oli vain Riikan taktiikka saada minut heräämään (ja se onnistui) ;) Olimme Zeldan, Sussien ja Visan kanssa Rantasen Sannan vetämässä WT-ryhmässä. Treenasimme aamupäivän kahdessa kolmen koirakon pienryhmässä, joten pääsin hyvin näkemään Sussien ja Visan suoritukset ollessamme eri pienryhmissä.
Aamupäivän teemana olivat ohjaukset, joita olinkin henkilökohtaisesti toivonut. Alkuun teimme malttiharjoituksia, jotka olivat Zeldan mielestä aika tylsiä ja se olikin vähän perässä vedettävä malli niissä. Sitten kun rupesimme tekemään noutoja, se oli paljon kivempi myös esim. walk-upissa. Ohjauksia treenasimme niin, että kävimme koirien katsoessa hajustamassa muistipaikan ja jokainen vei sinne kaksi damia. Lähdimme etenemään vastakkaiseen suuntaan walk-upilla ja koirat saivat vuorotellen ottaa damin ylös sopivasta etäisyydestä.
Zelda oli tosi huippu! Se oli tosi varman oloinen ja eteni linja suoraviivaisesti jokaisella kerralla. Huomasin, että se on oikeasti mennyt nyt parissa kuukaudessa huimasti eteenpäin! Matka taisi olla pisimmillään 80 metriä ja olin tosi tyytyväinen siihen, koska vaikka paikka oli motivoitu, niin viivettä lähetyksiin tuli reippaasti.
Jatkoimme samaa harjoitusta, mutta kävimme nyt motivoimassa ei paikan. Se oli 90 asteen kulmassa vanhasta alueesta, joten koirat joutuivat mennessään ylittämään vanhat urat. Uusi juttu mulle oli myös se, että milloin kannattaa motivoidessaan viedä damit koiran kanssa ja milloin jättää koira istumaan ja katsomaan. Jos haluat että koira muistaa alueen (target) kannattaa koira jättää istumaan ja katsomaan, kun viet damit itse. Jos taas haluat koiran etenevät suoraan esim. hankalassa maastossa, sinun kannattaa viedä damit yhdessä koiran kanssa, jolloin näytät koiralle sen reitin, jota sen tulisi edetä. Tämäkin harjoitus onnistui Zeldalta hyvin; se lähti etenemään alueelle tosi määrätietoisesti ja suoraan ilman ongelmia ja sai damit ylös helposti.
Levättiin Zeldan kanssa pari tuntia ja iltapäivällä jatkettiin koirakko kerrallaan sivusuuntien harjoittelua Himoksen huipulla. Oli aika mahtavat maisemat treenailla :) Zeldan kanssa sivusuuntia ollaan tehty tosi vähän ja aloitettiin ihan perinteisellä ristikolla. Zelda tajusi idean nopeasti ja pikkuhiljaa vaikeutettiin tehtävää laittaen koiraa välillä oikealle ja välillä vasemmalle ja välillä kutsuen luokse. Yllättäen luoksutulo oli kaikista vaikein, sillä Z ei meinannut tulla pillistä luokse, istui vain paikallaan. Sain sen kuitenkin lähtemään vauhdikkaasti, kun rohkaisin sitä vähän sanallisesti. Zelda on tosi kuuliainen koira ja istuminen on sille tosi vahva käsky, joten jos se on vähänkin epävarma mitä sen pitää tehdä, niin se mielellään istuu. Silloin se mielestään minimoi epäonnistumiset, koska se ei halua ikinä epäonnistua. Pitääkin siis treenata tätä jatkossa, että koiran mielestä myös istumasta voi ja saa tulla luokse.
Treenien jälkeen käytiin suihkussa ja syötiin ja sitten lähdettiinkin tsekkaamaan iltaohjelmaa. Minä, Riikka, Sussie ja Sara (Voiman omistaja) osallistuttiin Viis -joukkueella leirin tietokilpailuun ja joukkueemme nimi oli Viis tietokilpailusta. Tieto jakaantui kivasti joukkueen sisällä ja Riikka loisti viimeisessä osiossa, jossa piti silmät sidottuina tunnistaa leiripäällikkö. Tuloksena kilpailun jaettu 1. sija Mummun kesäkissojen kanssa ja munkit saatiin :) Tuli valvottua aika pitkään ja vaihdeltua kuulumisia tuttujen kanssa.
Ihanat leiritytöt ikuisti Riikka Pöyhönen, kiitos!
Sunnuntaiaamuna vielä jatkettiin pellolla markkeerauksilla. Pelto oli aika haastava, koska se oli suht pitkässä heinässä ja varsinkin pienien koirien oli vaikeaa nähdä markkeerauksia. Lisäksi koirilla ei juuri ollut kiintopisteitä ja heinikkoon uponnutta damia on vaikea löytää. Hajustimme siis koirilla alueen, johon markkeeraus aina putosi samaan paikkaan ja hyödynsimme samaa aluetta eri puolilta lähettäessä. Zelda teki oikein hyvät markkeeraukset ja saatiin matkaakin kasvatettua kivasti. Lopuksi tehtiin vielä vähän lisää koirille päänvaivaa, kun heittäjä vaihtoi heiton jälkeen paikkaa. Zelda suoritti kaikki tehtävät ongelmitta ja oli todella rauhallinen ja hiljainen.
Harvoin on koulutuksen jälkeen niin iloinen mieli, kuin tämän viikonlopun. Zelda teki todella hyvää työtä. Voisimme oikeastaan jo startata WT-kokeissa, vaikka ajatuksena se on vielä minulla aika hui. Oli myös hienoa nähdä Visan työskentelyä, se on siskonsa tapaan rauhallinen ja hiljainen koira. Kaiken kaikkiaan meillä oli tosi hyviä koiria ryhmässämme, joten oli ilo treenata heidän kanssaan.
Viikonloppu meni todella nopeasti ja hauskaa oli jälleen kerran! Kyllä tollerileiri vaan toimii vuosi vuoden jälkeen. Iso kiitos järjestäjille hienosta leiristä ja erityisesti Sannalle tosi hyvistä treeneistä ja hyvistä vinkeistä jatkoon! Ensi vuonna taas uudestaan samalla porukalla :)
