Rei NOU1!

Olimme eilen Rein kanssa Padasjoella P-H Nuuskujen järjestämässä taipumuskokeessa. Mietin pitkään ilmoittautumista, mutta viime taippareista jäi sen verran hampaankoloon, että halusin vielä tänä vuonna yrittää taipumista kerran. Ennen koetta oma treenimotivaatio oli kuitenkin ihan nollassa ja tajusinkin, ettemme ole kolmeen viikkoon tehneet yhtään mitään. Koetta edeltävänä iltana harmittelinkin, että olin ilmoittautunut koko kokeeseen, mutta en kehdannut koetta peruakaan. Lähdettiin sitten kokeeseen ilman mitään odotuksia, ilman jännitystä, ilman paineita.

Rei sai kokeeseen starttinumeron 13, olimme ryhmämme keskivälillä joten ehdin hyvin katsoa useamman suorituksen ennen omaa vuoroamme. Tuomarina meidän ryhmässä oli Tuija Hukkanen ja täytyy sanoa, että olipa ihana tuomari! Tuli heti itsellekin hyvä fiilis jo alkupuhuttelussa :) Koe oli kans kivasti suunniteltu, vesialueena toimi suolampi ja hakualue oli ihan selkeästi eri suunnalla kuin missä vesityöt tehtiin. Sää oli aamulla harmaa ja sateinen, mutta selkeni päivän mittaan aurinkoiseksi.

Vesityöt menivät Reiltä tuttuun tapaan, ei mitään ongelmia siis. Hakuruutu oli aika avointa maastoa, mutta toki näköyhteyttä koiraan ei ollut koko ajan, varsinkaan alueen takaosassa tai toisessa reunassa. Rei vähän kiihtyi ruutuun tulleesta laukauksesta ja heittovariksesta ja ryntäsi vauhdilla kohti heittoa. Meillähän on ollut suuria ongelmia juuri tuon heittovariksen kanssa. Tänään Rei varikselle tullessaan haistoi varista, katsoi minua, mutta nappasi kuitenkin variksen nopeasti suuhunsa ja toi sen minulle :) Että en oikein edes laskenut roikkumiseksi. Tämän jälkeen tarvittiin kolme lähetystä ruutuun, jokaisella kerralla Rei ryntäsi ruutuun täysillä, löysi riistat nopeasti ja toi mulle käteen. Neljännen variksen jälkeen tuomari käski kytkeä koiran ja kiitteli erityisesti sitä, että koira palautti kaikki riistat käteen! Siinä vaiheessa piti vähän tarkistella, että olikohan mulla varmasti oikea koira mukana :D 

Jäljelle meno ei jännittänyt, koska oli niin tyytyväinen Rein esitykseen ruudussa. Se ei ole tehnyt noin hyvällä asenteella töitä koko kesänä! Jälki oli kivassa maastossa ja alkumakauksen Rei nuuhki tosi tarkkaan ja lähti etenemään jälkeä kävelyvauhtia. Ensimmäisellä lähetyksellä se koukkasi tielle noin jäljen puolivälissä ja tuli takaisin. Toisella lähetyksellä se sitten räjähti jäljelle ja eteni kanille, mutta oli kuulemma vain nuuhkaissut sitä ja tuli tyhjänä takaisin. Tuomari sanoi, että lähetä vielä kerran ja hän menee auttamaan koiraa kanille. Rei räjähti taas jäljelle ja kohta näinkin avustajan nostavan tiellä kätensä ja pillitin Reitä. Sieltähän se pyyhälsi tietä pitkin kani suussa! Tuomari sanoi, että kanille tullessaan Rei oli mulkaissut häntä ja napannut kanin nopeasti suuhunsa, joten koira oli kuulemma halunnut vain antaa hänelle vähän liikuntaa :)

Ei varmaan tarvitse sanoa, että oli pikkuisen mahtava fiilis! Lisäksi saamamme arvostelu oli todella hyvä, joten olen ikionnellinen, että pääsimme läpi juuri tänään hyvällä esityksellä emmekä esimerkiksi viime kerralla, kun koira ei halunnut palauttaa mulle mitään. Tänään me todella teimme töitä yhdessä! Varmaan voisi analysoida, miksi sitten koira tänään toimi niin hyvin, mutta en edes jaksa :) Rei on kuitenkin ollut aina sellainen koira, jota en varmaan koskaan tule täysin ymmärtämään täysin. 

Tähän tulokseen on hienoa lopettaa meidän kesäkausi!

Zelda NOU1!

Olin eilen molempien tyttöjen kanssa taippareissa Kangasalla. Sää oli syksyinen, mutta sateelta vältyttiin. Rei oli aamupäiväryhmän toiseksi viimeinen ja kerkesinkin katsoa useamman suorituksen ennen omaa vuoroa. Veneestä heitetty markkeeraus oli tänään todella pitkä! Haku taas oli ihan kivaa maastoa ja koiraa ei alueella nähnyt, mikä on tietysti mulle ja Reille vaan parempi.

Vesinoudot menivät Reiltä tuttuun tapaan ilman ongelmia. Hakuun se lähti jokaisella lähetyksellä täysiä ja riistaa löytyi nopeasti. Mutta ne palautukset! Ne olivat taas ihan kamalia! Aina kun koira tuli metsästä ja näki mut, se tipautti variksen :( Sain kuitenkin käskemällä osan käteen, osan lähietäisyydelle. Viisi varista riitti tällä esityksellä jäljelle. 

Rein jälki oli tänään hankalassa maastossa. Rei lähti kyllä jäljelle innokkaasti, mutta parista lähetyksestä huolimatta se ei löytänyt kania. Harmitti todella paljon, sillä ainahan Rei kanin on löytänyt, se ylösotto on lähinnä ollut ongelma. Noh, emme ole kyllä noin vaativassa maastossa harjoitelleetkaan koskaan. Harmitti niin paljon, kun tulos oli niin lähellä, mutta silti niin kaukana.

Piti sitten yrittää kasata itsensä, kun iltapäivä ryhmä alkoi Zeldan kanssa. Zelda oli kyllä tänään heti alusta alkaen liikkeellä niin hyvällä asenteella, että itsekin alkoi taas piristyä. Eniten mua vaan jänskätti se vesimarkkeeraus, kun en ole koskaan Zeldan kanssa niin pitkää matkaa treenannut. Meidän vuoro oli ryhmän kolmantena.

Ensimmäinen maalta heitetty markkeeraus meni hyvin. Toisella mua jännitti, mutta mitä tekee Zelda! Syöksyy veteen ja ui lokille kuin juna saaden sen talteen! Ei voi kuin ihailla nuorta koiraa, joka todellakin yllittää itsensä tänään kokeessa! Haun suhteen olin todella luottavaisin mielin ja hienostihan se meni. Varikset löytyivät vauhdikkaasti, palautukset tulivat käteen ja yhden lokinkin Zelda haki veneestä. Zelda teki hakua rantaviivassa ja sai vainun riistasta ja juoksi veneelle. Tuomari käski pillittää koiraa takaisin. Zelda ei tullut pillistä luokse heti (vaikka yleensä tulee aina), sillä se tietää, ettei riistaa saa jättää. Niinpä se hyppäsi veneeseen ja toi mulle sieltä lokin oikein hienosti käteen :) Hassu koira. Viimeisenä Zelda toi kauimmaisen variksen ja tuomari käski kytkeä koiran. Päästin jäljelle 4 variksella ja 1 lokilla.

Zeldan jälki oli onneksi helpommassa maastossa kuin Rein. Zelda ryntäsi jäljelle ja hetken päästä tulikin jo hirveää vauhtia takaisin. Ajattelin sen tulevan tyhjänä, kun aikaa oli mennyt nin vähän. Mutta mitä vielä, kani suussahan se tuli! Tuloksena siis NOU1!

Zelda teki tänään kaiken juuri niin hyvin kuin vain ikinä osaa. Aivan mahtava koira!

Alla pari kuvaa, jotka on ottanut Sini Heinänen, suuri kiitos!

Tollerimejä 2012

Olimme Rein kanssa tollerimejässä pitkästä aikaa! Oikein hämmästyin, kun tajusin, että olen ollut kyseisessä tapahtumassa viimeksi vuonna 2008! Nyt täytyy taas parantaa tapansa, on tämä vain niin hieno tapahtuma!

Lauantai alkoi jälkien teolla. Tehtiin Villen kanssa parina yksi jälki ja maasto oli aivan M-A-H-T-A-V-A ! Sanoisin, että paras jälki, jonka olen ikinä tehnyt. Piilomerkkejä meni taas enemmän kuin laki sallii, mutta hyvin sain yöni nukuttua ;) Harvoin on ollut näin varma olo opastamisesta jo etukäteen.

Sunnuntaina Rei sai ryhmänsä toisen jäljen ja meidän jäljelle arpa laittoi Rein veljen Josin! Sää oli oikein miellyttävä; puolipilvinen ja sateelta vältyttiin. Rei oli kovin täpinöissään ennen jäljelle pääsyä ja itse jäljestykseen olin todella tyytyväinen, vaikka matkalle tulikin pieniä mokia. Kaksi makausta Rei pummasi täysin, kun meni molemmista ilmavainulla noin metrillä ohi. Kaadolle tultaessa Rei kiersi puskan (jälki meni puskasta läpi) ja ajautui sillä lenkillä kaadosta ohi ja tepasteli tyytyväisenä jäljentekijöiden jälkiä tietä kohti. Onneksi tajusin tilanteen ja sain kehotuksella Rein palaamaan takaisin ja kaatokin löytyi :) Erityisen tyytyväinen olin tänään kaikkiin kulmiin; katkolla Rei käytti kivasti apunaan tuulta ja löysi jatkon ilmavainulla. Muut kulmat meni todella tarkasti jälkeä pitkin. Tuomarina meillä oli tänään Kari Hyytiäinen ja tykkäsin todella paljon tuomarin tyylistä katsoa suoritusta nimenomaan käytännön jäljestyksen näkökulmasta. Lisäksi tuomari antoi jäljestyksen jälkeen palautetta koiran työskentelystä.

Meidän tekemällä jäljellä Josin jäljestys oli kaunista katseltavaa ja oma opastus meni muuten hyvin, paitsi kerran upposin ojaan ja tuomarin piti vetää minut sieltä pois :) Oli todella hienoa saada nähdä Josi jäljellä ja oli mukavaa opastaa koiraa, joka menee sopivaa vauhtia. 

Palkintojen jaossa vähän jännitti, kun Reille oli kuitenkin pieniä mokailuja sattunut jäljellä. Ajattelin, että ykkönen tulee, mutta pisteitä tuskin kovinkaan paljon. Saatiin VOI1 40 p. ja siihen olen kyllä todella tyytyväinen! Josi sai VOI1 ja 45p. ja paras yhteistyö -kiertopalkinnon! Hieno viikonloppu kaikin puolin ja kokeen järjestelyt olivat huipputasoa!

Nyt sitten puuttuisi enää yksi...

Hakutreenit Tampereella

Tiistaina töiden jälkeen hurautettiin Rein ja Zeldan kanssa Lempäälään hakutreeneihin. Paikalla olivat lisäksemme Vala ja Jenni, Voima ja Sara sekä Pippa, Riikka ja Riku. Jenni olikin valinnut meille oikein hienon treenipaikan, kiitos!

Zelda teki mun tytöistä ensimmäisenä haun. Variksia ruudussa oli 7 kpl + heittovaris. Zelda teki oikein hyvää hakua ja varikset löytyivät suht helposti ja vauhtia piisasi! Zelda tuli vain kerran tyhjänä takaisin ja silloinkin lähti uudella lähetyksellä innokkaasti hakuun. Riikka seisoi ruudussa katsomassa vähän Zeldan perään ja kaikki varikset olivat nousseet spontaanisti. Haetutin Zeldalla 5/8 ja sitten lopetin, kun vauhtia vielä oli. Olin todella tyytyväinen Zeldan työskentelyyn, vauhtia on tullut koiraan hurjasti lisää! Zelda on ollut melkein koko kesän valeraskaana ja ehkä se on sitten kuitenkin hieman vaikuttanut koiran työskentelyyn. Nyt on onneksi se riesa ohi.

Reille oli tehty samanlainen hakuruutu kuin Zeldalle. Ruutuun heitettiin myös Reille heittovaris, koska se on nyt tuntunut olleen se kaikista tuskaisin haettava. Rei roikkui taas heittovariksella hetken, mutta otti sen kuitenkin itsenäisesti ylös ja toi. Varsinaiseen hakuun päästyään vauhtia ja intoa oli huomattavasti enemmän ja varikset tulivatkin mulle nopsasti ja kun Rei oli hakenut 6/8 niin lopetin. Riistankäsittely ei ollut ihan priimaa, sillä osa variksista tuli jalkoihin, mutta en halunnut koiraa prässätä, kun se kuitenkin teki niin hyvää hakua ja ylösotoissa ei ollut moittimista. 

Oikein hyvät treenit siis ja muillakin oli hienoja suorituksia! Yritetään treenailla yhdessä taas uudestaan!

Sain viimekesäisen jälkikoirani takaisin!

Viime viikonloppu ahkeroitiin mejäkokeessa Vieremällä. Vaikka sateita oli luvattu, oli koko viikonloppu helteinen ja hikinen. Lauantaina tein taas pitkästä aikaa kaksi VOI-jälkeä ja maastot olivat taas Vieremällä huippuhyvät.

Onnetar suosi meitä tänä viikonloppuna ja Rei sai tuomariryhmämme ensimmäisen jäljen. Metsä oli vielä yön jäljitä kostea ja pahin hellekin vasta tuloillaan. Rein jäljestys tuntui jälkinarun päähän mainiolta; Rein tyyli oli toki rauhallinen, mutta ylimääräiset lenkit ja pohdiskelut olivat jääneet pois ja jälkeä pitkin edettiin maavainulla. Näin koirasta, että se myös itse tietää mitä tehdä. Makauksista merkkasi kolme hyvin ja yhden vähän huolimattomasti. Katko meni helposti rengastamalla. Kaadolle pysähtyi nuuhkimaan. Aikaa meillä meni 36 minuuttia, joka on meille huippuhyvä aika!

Pisteitä saimme suorituksestamme 46 ja sitä myötä myös ensimmäisen VOI1-tuloksen! JES!!!

Miten sitten minulla oli tänään narun päässä ihan eri koira kuin kauden aikaisemmissa kokeissa? Keuruun kokeen jälkeen juttelin Agnetan kanssa, kun Rein jäljestys tuntui niin tahmealta ja epävarmalta. Lisäksi minua huolestutti se, että vielä viimekesänä niin maavainuinen koira huiteli alkukesän kokeissa ilmavainulla minne sattui. Agneta ehdotti kokeilemaan nenäpunkkilääkitystä, sillä nenäpunkki voi olla muuten täysin oireeton, mutta vaikuttaa koiran hajuaistiin niin, ettei nenä tunnu toimivan täydellä teholla. Silloin koiran jäljestys muuttuu usein epävarmaksi. Soitinkin sitten Otsoon ja kerroin tilanteemme ja hainkin Strongholdit kaikille koirille jo samana päivänä. Saimme kolmen pipetin kuurin (pipetti niskan iholle 2 viikon välein) ja näköjään Rei sai työvälineensä kuntoon! Millään muulla en osaa asiaa selittää, sillä kokeiden välissä emme ole treenanneet.

Tavallaan harmittaa, kun alkukausi meni myttyyn nenäpunkin takia, mutta parempi myöhään kuin vielä myöhempään! Tärkeintä on, että mulla on taas jälkinarun päässä se sama koira kuin viimekesänkin kokeissa! Upea tunne! Ja onhan tätä kautta vielä jäljelläkin... :)