torstai 24. huhtikuuta 2014
maanantai 31. maaliskuuta 2014
Tomi Sarkkisen opissa
Lauantai-aamuna meillä oli Zeldan kanssa aikainen herätys, sillä suuntana meillä oli Vantaa ja Tomi Sarkkisen koulutusviikonloppu. Jämsässä treffasimme Annin ja lbu Napin, Markuksen ja lbn Sylvin, Essin ja lbn Oilin sekä Tuulan ja lbu Bonon. Zelda hyppäsi Markuksen kyytiin ja minä Annin. Olimme Tomin luona hyvissä ajoin ja seuraamme liittyivät vielä Nino ja lbu Luka. Ehdimme lenkittää koirat hyvin ennen kuin siirryimme pellolle treenaamaan.
Lauantaina treenasimme ykkösmarkkeerauksia, jotka tulivat keskelle peltoa. Koiralla ei siis ollut mitään selkeää kiintopistettä vaan sen todella piti keskittyä markkeeraamaan putoamispaikka. Zelda juoksi markkeeraukset helposti pitkäksi. Huomasin, että sillä on ehkä tapa juosta kovaa jonnekin suurin piirtein markkeerauksen suuntaan. Tomi suositteli meille lyhentämään matkaa ja saada koira ensin lyhyellä matkalla keskittymään ja suorittamaan tarkka markkeeraus. Kun teimme useita toistoja lyhyellä matkalla, huomasin koiran työskentelytavan muuttuvan koko ajan positiivisempaan suuntaan eli se ei enää juossut kovaa "jonnekin" vaan keskittyi putoamispaikkaan paremmin ja käytti myös nenäänsä paremmin oikealla alueella olleessaan.
Tomi suositteli markkeerauksia treenatessa välttämään samoja putoamispaikkoja, koska silloin koira ei joudu kunnolla keskittymään markkeeraamaan. Huomasin itsekin että Zeldan työskentelytapa voi olla peruja siitä, olen halunnut saada sille itsevarmuutta tekemällä markkeerauksia tuttuihin paikkoihin. Esim. pellolla harjoitellessa ykkösmarkkeerauksia kannattaa joka markkeerauksen jälkeen siirtyä peltoa eteenpäin, jolloin uusi markkeeraus tulee jälleen uuteen paikkaan. Heittäjän kannattaa myös heittää markkeeraus välillä koiraa kohti, välillä koirasta pois päin, jotta koira ei opi putoamispaikan olevan aina heittäjän kohdalla.
Teimme markkeerauksia myös niin, että ensimmäinen heitto tuli keskelle peltoa ja koira nouti damin. Seuraava markkeeraus tuli samalle linjalle, mutta vähän kauemmas koirasta. Ideana harjoituksessa oli se, että koira painaisi nenänsä maahan jo ennen markkeerauspaikkaa eikä juoksisi siitä yli. Zeldalle harjoitus oli erinomainen ja näitä meidän pitäisi treenata jatkossakin, jotta putoamispaikan ylitse juokseminen jäisi pois.
Lauantaina teimme myös lähihakua eli metsästämistä. Koiralle piilotettiin heinän sekaan dameja koiran katsoessa ja koiralle annettiin lähihakupillitys. Zelda teki ihan hyvää lähihakua, mutta välilä se oli hieman katkonaista eli koira teki ajoittain tosi hyvin töitä, mutta välillä sen pää nousi heinästä ja jalat alkoivat viedä. Se saisi myös työntää kuononsa vielä paremmin heinän sisään.
Lähihakualueen ollessa koiralle tuttu, harjoitukseen lisättiin haastetta tuomalla mukaan koiralle toinen vaihtoehto. Tällä kertaa se oli markkeeraus. Koira istui lähihakualueella ja ohjaaja antoi koiralle lähihakupillityksen, jolloin koiran tuli painaa nenänsä maahan ja alkaa metsästämään. Toinen vaihtoehto oli lähettää koira markkeeraukselle. Yllättäen koirille olikin vaikeampaa lähteä hakemaan markkeerausta, kun siihen annettiin lupa. Ylipäätään Tomi korosti harjoituksissaan, että yleensä riittää, että koiralla on kaksi vaihtoehtoa, joista toinen on oikea ja toinen on väärä.
Teimme myös pillipysäytyksiä ja olin aluksi tosi epävarma, että eihän Zelda osaa. Kuitenkin kun kerran huomautin sitä pillitottelemattomuudesta, niin seuraavalla kerralla se pysähtyi kuin seinään. Edelleen taidan olla vähän liian varoinen sen kanssa, ei se mene rikki, vaikka sitä joskus joutuisikin huomauttamaan. Tomilla oli myös tosi hyvä pointti siitä, että pillipysäytyksessä ei tarvitsisi käyttää kättä ollenkaan, jotta koira oikeasti pysähtyisi pillistä, ei vain silloin kun näkee ohjaajan. Ajattelinkin jatkossa opettaa Zeldan pysähtymään ilman käsimerkkiä.
Lauantaina harjoittelimme myös taakselähetyksiä ja niitä pitäisikin Zeldan kanssa tehdä enemmän. Itse pitäisi aina myös muistaa miettiä, että kummalla kädellä sen lähettää. Esim. ko. tehtävässä koiran vasemmalle puolelle oli tullut nouto, joten lähetys taakse tuli tehdä oikealla kädellä, jotta koiralle ei tule kiusausta lähteä vasemmalle. Eteenlähetyksissä Tomi ei suositellut vahvistamaan eteen -käskyä (ainoastaan jos koira menee esim. pellolta metsään, vanhan hajupaikan yli yms.) jotta koira ei opi kyselemään ohjaajalta apua.
Loppupäivästä Zelda olikin jo aika väsynyt ja hotellille päästyämme se menikin heti nukkumaan. Me käytiin syömässä illalla porukalla, mutta itsekin olin kyllä niin väsynyt, että aika pian palailin hotellille Zeldan kaveriksi ja hyvin maittoi uni molemilla hotellin pehmeissä sängyissä :)
Sunnuntaina treenailtiin vähän eri pellolla ja aloitettiin päivä markkeerauksilla. Tällä kertaa mukana oli starttipistooli ja markkeerauksiin tuli aina laukaus. Zelda vähän kuumui laukauksista, mikä näkyi rauhattomuutena luovutuksissa ja lähityöskentelyssä. Aika pian koira kuitenkin tottui laukauksiin ja kohta jo makoili metsänreunassa vaikka muille koirille tuli markkeerauksia ja paukkuja. Tehtiin myös kakkosmarkkeerauksia ja ne rakennettiin niin, että ensimmäinen heitto (muisti) tuli pellon laidassa olevan puskan juureen, jotta putoamispaikka jäisi koiralle selkeämmin muistiin. Jälkimmäinen markkeeraus tuli keskelle peltoa. Tomi kannusti lähettämään koiran muistiin jääneelle markkeeraukselle käsimerkillä. Jotta putoamispaikka olisi taas joka kerta uusi, tehtiin tämäkin harjoitus niin, että vaikka ns. sama harjoitus tehtiin useampaan kertaan, niin joka harjoituksen jälkeen liikuttiin peltoa eteenpäin.
Sunnuntaina treenailtiin myös linjoja. Pellolla oli kolme kohdepistettä ja koiran kanssa käytiin yhdessä viemässä dami sitä kohti (ei kuitenkaan selkeään paikkaan kuten pellon reunaan vaan dami jäi keskelle peltoa). Koirat ottivat daminsa ylös vuorotellen. Kun kaikki koirat olivat hakeneet omat daminsa, vaihdettiin kohdepisteitä. Jos koira meni itse linjan hyvin, mutta koira ei saanut dami ylös lähihaun epäonnistumisen takia, tehtiin koiralle linjan päähän ensin lähihaku (koiran nähden piilotettiin dami, koira laitettiin lähihakupillillä ohjaajan vierestä lähihakuun) ja sitten jätettiin dami uudestaan alueelle ja edettiin koiran kanssa lähetyspaikalle ja laitettiin koira linjalle pienen viiveen jälkeen. Zelda onnistui ihan hyvin, erityisesti olin viimeiseen linjaan tosi tyytyväinen, sillä sektori, jolla kaikki kohdepisteet olivat, oli suht kapea. Silti koira lähti hyvin osoitettuun suuntaan ja sai damit ylös.
Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen viikonlopun antiin sekä Zeldan toimivuuteen. Erityisesti olen iloinen siitä, että saimme hyvää palautetta yhteistyöstämme ja pärjättiin hyvin taitavassa labukkaporukassa. Huomasin myös, miten helppo koiraa oli lähettää tehtäviin, kun se tulee nykyisin niin hyvin sivulle ja muutenkin lähihallinta on parantunut talven aikana huimasti. Kiitos tosi paljon Annille järjestelyistä, koko kivalle treeniporukalle hauskasta viikonlopusta sekä tietenkin Tomille asiantuntevasta ja antoisasta koulutuksesta!
Lauantaina treenasimme ykkösmarkkeerauksia, jotka tulivat keskelle peltoa. Koiralla ei siis ollut mitään selkeää kiintopistettä vaan sen todella piti keskittyä markkeeraamaan putoamispaikka. Zelda juoksi markkeeraukset helposti pitkäksi. Huomasin, että sillä on ehkä tapa juosta kovaa jonnekin suurin piirtein markkeerauksen suuntaan. Tomi suositteli meille lyhentämään matkaa ja saada koira ensin lyhyellä matkalla keskittymään ja suorittamaan tarkka markkeeraus. Kun teimme useita toistoja lyhyellä matkalla, huomasin koiran työskentelytavan muuttuvan koko ajan positiivisempaan suuntaan eli se ei enää juossut kovaa "jonnekin" vaan keskittyi putoamispaikkaan paremmin ja käytti myös nenäänsä paremmin oikealla alueella olleessaan.
Tomi suositteli markkeerauksia treenatessa välttämään samoja putoamispaikkoja, koska silloin koira ei joudu kunnolla keskittymään markkeeraamaan. Huomasin itsekin että Zeldan työskentelytapa voi olla peruja siitä, olen halunnut saada sille itsevarmuutta tekemällä markkeerauksia tuttuihin paikkoihin. Esim. pellolla harjoitellessa ykkösmarkkeerauksia kannattaa joka markkeerauksen jälkeen siirtyä peltoa eteenpäin, jolloin uusi markkeeraus tulee jälleen uuteen paikkaan. Heittäjän kannattaa myös heittää markkeeraus välillä koiraa kohti, välillä koirasta pois päin, jotta koira ei opi putoamispaikan olevan aina heittäjän kohdalla.
Teimme markkeerauksia myös niin, että ensimmäinen heitto tuli keskelle peltoa ja koira nouti damin. Seuraava markkeeraus tuli samalle linjalle, mutta vähän kauemmas koirasta. Ideana harjoituksessa oli se, että koira painaisi nenänsä maahan jo ennen markkeerauspaikkaa eikä juoksisi siitä yli. Zeldalle harjoitus oli erinomainen ja näitä meidän pitäisi treenata jatkossakin, jotta putoamispaikan ylitse juokseminen jäisi pois.
Lauantaina teimme myös lähihakua eli metsästämistä. Koiralle piilotettiin heinän sekaan dameja koiran katsoessa ja koiralle annettiin lähihakupillitys. Zelda teki ihan hyvää lähihakua, mutta välilä se oli hieman katkonaista eli koira teki ajoittain tosi hyvin töitä, mutta välillä sen pää nousi heinästä ja jalat alkoivat viedä. Se saisi myös työntää kuononsa vielä paremmin heinän sisään.
Lähihakualueen ollessa koiralle tuttu, harjoitukseen lisättiin haastetta tuomalla mukaan koiralle toinen vaihtoehto. Tällä kertaa se oli markkeeraus. Koira istui lähihakualueella ja ohjaaja antoi koiralle lähihakupillityksen, jolloin koiran tuli painaa nenänsä maahan ja alkaa metsästämään. Toinen vaihtoehto oli lähettää koira markkeeraukselle. Yllättäen koirille olikin vaikeampaa lähteä hakemaan markkeerausta, kun siihen annettiin lupa. Ylipäätään Tomi korosti harjoituksissaan, että yleensä riittää, että koiralla on kaksi vaihtoehtoa, joista toinen on oikea ja toinen on väärä.
Teimme myös pillipysäytyksiä ja olin aluksi tosi epävarma, että eihän Zelda osaa. Kuitenkin kun kerran huomautin sitä pillitottelemattomuudesta, niin seuraavalla kerralla se pysähtyi kuin seinään. Edelleen taidan olla vähän liian varoinen sen kanssa, ei se mene rikki, vaikka sitä joskus joutuisikin huomauttamaan. Tomilla oli myös tosi hyvä pointti siitä, että pillipysäytyksessä ei tarvitsisi käyttää kättä ollenkaan, jotta koira oikeasti pysähtyisi pillistä, ei vain silloin kun näkee ohjaajan. Ajattelinkin jatkossa opettaa Zeldan pysähtymään ilman käsimerkkiä.
Lauantaina harjoittelimme myös taakselähetyksiä ja niitä pitäisikin Zeldan kanssa tehdä enemmän. Itse pitäisi aina myös muistaa miettiä, että kummalla kädellä sen lähettää. Esim. ko. tehtävässä koiran vasemmalle puolelle oli tullut nouto, joten lähetys taakse tuli tehdä oikealla kädellä, jotta koiralle ei tule kiusausta lähteä vasemmalle. Eteenlähetyksissä Tomi ei suositellut vahvistamaan eteen -käskyä (ainoastaan jos koira menee esim. pellolta metsään, vanhan hajupaikan yli yms.) jotta koira ei opi kyselemään ohjaajalta apua.
Loppupäivästä Zelda olikin jo aika väsynyt ja hotellille päästyämme se menikin heti nukkumaan. Me käytiin syömässä illalla porukalla, mutta itsekin olin kyllä niin väsynyt, että aika pian palailin hotellille Zeldan kaveriksi ja hyvin maittoi uni molemilla hotellin pehmeissä sängyissä :)
Sunnuntaina treenailtiin vähän eri pellolla ja aloitettiin päivä markkeerauksilla. Tällä kertaa mukana oli starttipistooli ja markkeerauksiin tuli aina laukaus. Zelda vähän kuumui laukauksista, mikä näkyi rauhattomuutena luovutuksissa ja lähityöskentelyssä. Aika pian koira kuitenkin tottui laukauksiin ja kohta jo makoili metsänreunassa vaikka muille koirille tuli markkeerauksia ja paukkuja. Tehtiin myös kakkosmarkkeerauksia ja ne rakennettiin niin, että ensimmäinen heitto (muisti) tuli pellon laidassa olevan puskan juureen, jotta putoamispaikka jäisi koiralle selkeämmin muistiin. Jälkimmäinen markkeeraus tuli keskelle peltoa. Tomi kannusti lähettämään koiran muistiin jääneelle markkeeraukselle käsimerkillä. Jotta putoamispaikka olisi taas joka kerta uusi, tehtiin tämäkin harjoitus niin, että vaikka ns. sama harjoitus tehtiin useampaan kertaan, niin joka harjoituksen jälkeen liikuttiin peltoa eteenpäin.
Sunnuntaina treenailtiin myös linjoja. Pellolla oli kolme kohdepistettä ja koiran kanssa käytiin yhdessä viemässä dami sitä kohti (ei kuitenkaan selkeään paikkaan kuten pellon reunaan vaan dami jäi keskelle peltoa). Koirat ottivat daminsa ylös vuorotellen. Kun kaikki koirat olivat hakeneet omat daminsa, vaihdettiin kohdepisteitä. Jos koira meni itse linjan hyvin, mutta koira ei saanut dami ylös lähihaun epäonnistumisen takia, tehtiin koiralle linjan päähän ensin lähihaku (koiran nähden piilotettiin dami, koira laitettiin lähihakupillillä ohjaajan vierestä lähihakuun) ja sitten jätettiin dami uudestaan alueelle ja edettiin koiran kanssa lähetyspaikalle ja laitettiin koira linjalle pienen viiveen jälkeen. Zelda onnistui ihan hyvin, erityisesti olin viimeiseen linjaan tosi tyytyväinen, sillä sektori, jolla kaikki kohdepisteet olivat, oli suht kapea. Silti koira lähti hyvin osoitettuun suuntaan ja sai damit ylös.
Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen viikonlopun antiin sekä Zeldan toimivuuteen. Erityisesti olen iloinen siitä, että saimme hyvää palautetta yhteistyöstämme ja pärjättiin hyvin taitavassa labukkaporukassa. Huomasin myös, miten helppo koiraa oli lähettää tehtäviin, kun se tulee nykyisin niin hyvin sivulle ja muutenkin lähihallinta on parantunut talven aikana huimasti. Kiitos tosi paljon Annille järjestelyistä, koko kivalle treeniporukalle hauskasta viikonlopusta sekä tietenkin Tomille asiantuntevasta ja antoisasta koulutuksesta!
perjantai 28. maaliskuuta 2014
Uusi blogi!
Kyllästyin totaalisesti Vuodatukseen, joten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja perustaa uuden blogin. Vanhasta blogista kopsailin kirjoituksia jonnekin 2012 vuoden kesälle asti. Tarkoitus olisi myös uudistaa meidän kotisivut, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi...
Ei olla käyty koko talvena missään virallisissa tapahtumissa, mutta ei me sentään olla pelkästään laiskoteltu. Zeldan kanssa ollaan itse asiassa treenattu paljonkin, talvikin on ollut suotuisa sen suhteen. Koekalenteria on jo selailtu ahkerasti, tarkoitus olisi startata ainakin nomessa, mutta ehkäpä myös WT:ssä. Ohjaajalla on vaan kauhea kynnys!
Zelda kävi silmäpeilauksessa helmikuussa ja tuloksena oli distichiasis eli ylimääräisiä ripsiä. Olimme joukkotarkastuksessa, joten toiminta oli aika nopeaa, enkä tajunnut kysyä ripsistä tarkemmin. Zeldaa ripset eivät kuitenkaan ole koskaan haitanneet.
Rei aloitti juoksut helmikuussa ja Isla tuli aika nopsasti perässä. Zeldan juoksut eivät ole alkaneet, koska se juoksi viimeksi lokakuussa. Nyt saammekin sitten jännätä, että tulevatko juoksut missä vaiheessa koekautta.
Helmikuun lopussa Zelda pääsi Jyväskylän KV:n yhteydessä pidettyyn Junior Handlerin piirimestaruus kilpailuun Mäkisen Annikan (9 v.) kanssa. Kun Johanna kysyi, että saisiko Annika Zeldaa lainaan, en miettinyt hetkeäkään. Todella hyvää treeniä ja kokemusta Zelda saikin ja tyttöjen sijoitus oli upea, PM3! Ei olisi ikinä uskonut, että molemmat olivat ensikertalaisia!
Ei voi muuta sanoa, kuin upean näköistä menoa! Kiitos kuvista Samuli Tiirikaiselle ja Johanna Mäkiselle!
Maaliskuussa kävin tollerikerhon kasvattajapäivillä ja talvinomessa talkoilemassa. Molemmat olivat oikein antoisia ja mukavia tapahtumia, joista jäi paljon eväitä ja uusia ajatuksia taas takataskuun :)
Ei olla käyty koko talvena missään virallisissa tapahtumissa, mutta ei me sentään olla pelkästään laiskoteltu. Zeldan kanssa ollaan itse asiassa treenattu paljonkin, talvikin on ollut suotuisa sen suhteen. Koekalenteria on jo selailtu ahkerasti, tarkoitus olisi startata ainakin nomessa, mutta ehkäpä myös WT:ssä. Ohjaajalla on vaan kauhea kynnys!
Zelda kävi silmäpeilauksessa helmikuussa ja tuloksena oli distichiasis eli ylimääräisiä ripsiä. Olimme joukkotarkastuksessa, joten toiminta oli aika nopeaa, enkä tajunnut kysyä ripsistä tarkemmin. Zeldaa ripset eivät kuitenkaan ole koskaan haitanneet.
Rei aloitti juoksut helmikuussa ja Isla tuli aika nopsasti perässä. Zeldan juoksut eivät ole alkaneet, koska se juoksi viimeksi lokakuussa. Nyt saammekin sitten jännätä, että tulevatko juoksut missä vaiheessa koekautta.
Helmikuun lopussa Zelda pääsi Jyväskylän KV:n yhteydessä pidettyyn Junior Handlerin piirimestaruus kilpailuun Mäkisen Annikan (9 v.) kanssa. Kun Johanna kysyi, että saisiko Annika Zeldaa lainaan, en miettinyt hetkeäkään. Todella hyvää treeniä ja kokemusta Zelda saikin ja tyttöjen sijoitus oli upea, PM3! Ei olisi ikinä uskonut, että molemmat olivat ensikertalaisia!
Ei voi muuta sanoa, kuin upean näköistä menoa! Kiitos kuvista Samuli Tiirikaiselle ja Johanna Mäkiselle!
Maaliskuussa kävin tollerikerhon kasvattajapäivillä ja talvinomessa talkoilemassa. Molemmat olivat oikein antoisia ja mukavia tapahtumia, joista jäi paljon eväitä ja uusia ajatuksia taas takataskuun :)
Storm -pentujen kuulumisia
Rein ja Metkan pennut ovat nyt puolivuotiaita. Valitettavasti kuulumisten kirjoittaminen täytyy aloittaa surullisimmalla mahdollisella tavalla. Django on nimittäin poissa. 15.3. hän jäi auton alle ja kuoli välittömästi. Olen sanattoman surullinen, kaikista eniten Djangon oman perheen puolesta. Hän oli lupaava nuori uros, jolla oli kaikki asiat hyvällä mallilla ennen onnettomuutta.
Tollerbay Eye of Storm "Django" 11.9.2013 - 15.3.2014
Djangon kuvat: Nicklas Nygård
Rein tytöt voivat hyvin. Raita ja Frisco korkkasivat pentunäyttelyt Kouvolassa 23.3. Raita oli PEK2 ja Frisco oli PEK3. Vähän tuli noottia korkeista sukista, mutta minkäs niille voi :) Voitot menivät puolisisaruksille Metkan toisesta pentueesta, onnea!
torstai 19. joulukuuta 2013
Loppuvuoden kuulumisia
Rei on palautunut pentuprojektistaan kivasti. Toki se on äärimmäisen huonossa karvassa tällä hetkellä, mutta onneksi karva on uusiutuva luonnonvara ja Nutrolin on päivittäisessä käytössä. Ollaan taas aloitettu tokoilu hallilla ja aluksi ihmettelin, että olenko minä tosiaan joskus tokoillutkin tämän koiran kanssa, kun oltiin molemmat niin pihalla. Lisäksi oma tokomotivaationi oli ihan nollassa. Kuitenkin viikottainen hallille raahautuminen on tuottanut tulosta ja pari viime kertaa koira on ollut ihan liekeissä ja samalla oma motivaationi on ollut noususuhdanteessa.
Erityisesti minua on ilahduttanut seuraamisen parantuminen, sehän on ollut meidän ikuisuusongelma. Olen tehnyt seuraamista nyt ihan hihnassa ja erityisesti käännöksissä ohjannut koiraa oikealle paikalle hihnan avulla. Ilmeisesti Reillä on joku lamppu tästä syttynyt, sillä käännöksissä se ei enää valu eteen, vaan pysyy hyvin oikealla paikalla. Koekalenteriakin olen vähän selaillut, mutta kyllä noissa AVO:n liikkeissä on vielä hiomista. Kuitenkin tuntuu, että olemme taas oikealla tiellä ja koira on lajista ihan innoissaan!
Rein pennuista on sadellut kuulumisia ja kuvia, kiitos siitä! On äärimmäisen mielenkiintoista seurata näiden pikkukoirien elämää. Olenkin blogissani unohtanut laittaa linkin pentujen virallisiin tietoihin koiranettiin eli linkki on tässä: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKasvattaja.aspx?K=TOLLERBAY&R=312
Pennut saivat siis viralliset nimensä STORM -teeman mukaisesti. Myös kutsumanimet haluan esitellä eli:
Tollerbay Eye of Storm "Django" pentueen uros, om. Minna & Nicklas Nygård, Kvevlax
Tollerbay Storm Blowing "Iita" narttu 1, entinen Aina, om. Jaana Pitkluoto, Uusikaupunki
Tollerbay Storm Chasing "Raita" narttu 2, entinen Elli, om. Susanna Kallström, Hamina & Päivi Kallström, Kotka
Tollerbay Storm Hunting "Frisco", narttu 3, entinen Viivi, om. Anna Axelin, Turku
Tollerbay Storm Rising "Kettu", narttu 4, entinen Lilli, om. Annika Hippi, Seinäjoki
Tollerbay Storm Warning "Ayla", narttu 5, entinen Sussi, om. Ulf & Annika Söderholm, Molpe
Kuvassa Raita 14 viikkoa. On kyllä niin äitinsä näköinen tyttö! Kuva Susanna Kallström.
Zeldan kanssa olemme jatkaneet nomejuttujen, erityisesti linjan treenaamista osaavien treenikavereiden kanssa; kiitos paljon avusta Anni, Riitta ja Tuula!
Viime viikonloppuna lähdin Annan kanssa vähän ex tempore Messariin voittajanäyttelyyn ja oli oikein mukava päivä, vaikka aamulla ajokeli vähän hirvittikin. Tollerikehä oli ihana seurata alusta loppuun rauhassa ja ihastella upeita koiria. Tuttujakin tuli nähtyä ilahduttavan monta. Aika paljon tuli myös kierreltyä ja osteltua kaikenlaista, Zeldan mielestä paras tuliainen oli kuitenkin tämä:
tiistai 5. marraskuuta 2013
Koulutuksia parhaasta päästä
Meitä on nyt hemmoteltu toinen toistaan paremmilla koulutuksilla; lokakuun puolessa välissä oltiin Zeldan kanssa tollereiden nome-valmennustiimin koulutuksessa Peräseinäjoella ja lokakuun lopussa oli Mäntän Seudun Nuuskujen koulutusviikonloppu. Putken kruunasi viime viikonloppuna ollut Hauhon WT-koe, jonne lähdin myös opiskelumielessä katsomaan, mitä siellä WT-kokeessa ihan oikeasti tapahtuu.
Peräseinäjoella nome-valmennustiimiä koulutti Esa Valkonen, joka mm. voittanut nomen suomenmestaruuden kahdesti (ja kahdella eri koiralla) sekä euroopanmestaruuden. Koulutus oli todella antoisa ja sain sieltä hyvät ohjeet siihen, miten niitä ohjauksia lähdetään opettamaan. Pähkinänkuoressa ohjauksien opettaminen on raakaa työtä, eli perustuu toistoihin. Sitten kun alla on toistoja riittävästi (eli motivoituja linjoja) voi alkaa tehdä sokkolinjaa. Ja sokkolinjaa ei saa tehdä missään nimessä liian aikaisin, vaan koiran pitää olla siihen valmis.
Zeldalle tehtiin damikujat kolmeen eri sektoriin ja Z sai katsoa, kun damit vietiin paikoilleen. Sektorit täytettiin niin, että koiran ja damien väliin jäi puhdas, kävelemätön maasto. Tehtävän ideana oli opettaa koiraa lähtemään ohjaajan käden näyttämään suuntaan ja koiraa ei päästetty etenemään väärälle sektorille. Tällaista tehtävää ollaankin treenattu esim. talvelle jäällä, mutta oli hyvä muistaa, että tätä voisi treenata edelleen. Lisäksi teimme muina tehtävinä pellolla markkeeraustehtävän, jossa dami putosi ojan pohjalle sekä aluehakua metsäsaarekkeeseen. Koko päivä oli kaikin puolin onnistunut ja sääkin suosi, kiitos Mariannelle järjestelyistä!
Seuraavana viikonloppuna olimme Mäntän Nuuskujen koulutusviikonlopussa, jossa ryhmäämme koulutti Satu Virtaranta. Koulutukset pidettiin Pussimaan pelloilla molempina päivinä. Lauantaina aloitimme perusasioilla (seuraaminen, pillipysäytys, damista luopuminen) ja iltapäivällä teimme ohjauksia luomalla koirille muistipaikkoja eri puolille peltoa. Harjoittelimme myös sivusuuntia ja lopuksi tehtävään otettiin mukaan myös markkeeraus, joka otettiin ylös ennen linjaa tai sen jälkeen. Sunnuntaina teimme markkeerauksia ja ensimmäinen tehtävä oli linjakakkonen, jossa molemmat paikat tehtiin ensin koiralle tutuksi ykkösmarkkeerauksin. Viimeinen tehtävä oli ykkösmarkkeeraus keskelle peltoa niin, että heittäjä oli piilossa.
Koulutus oli todella hyvä! Mulla tuli useaankin otteeseen sellainen ahaa-elämys, mikä on ihan mahtava tunne. Zeldalla oli juoksut, joten sen tekeminen ei ehkä ollut sitä iloisinta ja keskittyneintä, mutta ihan kivasti se kaikesta huolimatta teki. Satu sanoi, että koiralla on suuri halu miellyttää minua ja se on hyvin hanskassa, joten nyt sille pitäisikin saada lisää itsenäisyyttä. Hän suositteli tekemään markkeerauksia ja motivoituja linjoja, ei missään nimessä sokkolinjaa. Toivottavasti minulla olisi mahdollisuus päästä Sadun koulutukseen joskus uudestaankin!
Viime lauantaina olinkin sitten ilman koiraa Hauholla ihmettelemässä WT-kokeen kulkua. Päivä oli opettavainen ja ehkä sitä joskus vielä itsekin uskaltautuisi kokeeseen. Tehtävät olivat ALO-luokassa ihan suoritettavissa olevia, ehkä ohjaus olisi ollut vielä Zeldalle liian vaikea, vaikkakin sekin olisi voinut hyvänä päivänä onnistua.
Nyt on Zelda on treenitauolla siihen asti, kun juoksut loppuvat. Päämääränä meillä olisi saada ohjaukset kuntoon ennen ensi kesää, joten siinä onkin mukavaa puuhaa talven ajaksi :)
lauantai 26. lokakuuta 2013
Rein ja Metkan pennut 6 viikkoa
Narttu 1, "Aina"
Narttu 2, Raita (ent. Elli)
Narttu 3, Frisco (ent. Viivi)
Narttu 3, Frisco (ent. Viivi)
Narttu 4, "Lilli"
Narttu 4, "Lilli"
Narttu 5, "Sussi"
Narttu 5, "Sussi"
Uros, Django
Uros, Django
Pentujen isomummo Jade pentujen kanssa. Tämä oli todella liikuttava hetki! Jade täyttää ensi kuussa 16 vuotta!
maanantai 14. lokakuuta 2013
Melkein 5 viikkoa jo!
Kävimme tänään katsomassa Rein pentuja uudestaan ja ne olivatkin jo kovasti kasvaneet sitten viime näkemän! Kaikki pennut olivat ihanan sosiaalisia ja kiipesivät heti syliin ja tutkivat innolla uusia tuttavuuksia. Rei hoiti edelleen pentujaan innokkaasti ja oli myös ihanaa nähdä, kuinka se leikki pentujensa kanssa.
Kuvia tuli taas otettua jokaisesta, joten tässä tämänpäiväinen kuvapläjäys.
VAROITUS: SÖPÖYSVAARA!
Narttu 1, "Aina"
Narttu 2, "Elli"
Narttu 3, "Viivi"
Narttu 4, "Lilli"
Narttu 5, "Sussi"
Uros
<3
perjantai 27. syyskuuta 2013
Saanko esitellä
Kävimme eilen katsomassa Rein ihania pentuja kasvattajan luona. Rei nautti silmin nähden äitiydestään ja hoiti pentujaan täydellä sydämmellään. Rei näytti myös viihtyvän valtavan hyvin kasvattajan luona, joten hyvillä mielin lähdin sieltä kotiin.
Tässä vähän kuvia eilisestä reissusta:
Narttu 1, "Aina"
Narttu 2, "Elli"
Narttu 3, "Viivi"
Narttu 4, "Lilli"
Narttu 5, "Sussi"
Uros
Viimeisessä kuvassa äitiyden onnea <3 Minulle oli suuri yllätys miten pikimustaksi Rein nenä oli hormonien myötä muuttunut!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)