Voi harmituksen harmitus. Reille ei ole tulossa pentuja ensi keväälle.
Rein juoksut alkoivat sunnuntaina 9.12. ja menimme ottamaan progen tiistaina 18.12. (eli juoksun 10. päivänä). Proge oli 0.5 eli pienessä nousussa. Rein kasvattajat laskeskelivat, että sopiva päivä astutukselle voisi olla sunnuntai 23.12. (juoksun 15. päivä) ja uusinta-astutus tehtäisiin tiistaina 25.12. (juoksun 17. päivä).
Ajelimme Rein kanssa sunnutaina Seinäjoelle Viljamin luo. Päivä oli erittäin kylmä, joten astutus olisi pakko suorittaa sisätiloissa. Lähdimme kuitenkin ensin koirien kanssa pienelle kävelylle, jotta koirat saisivat tutustua toisiinsa. Ja heti alussa huomasimme, että päivä näyttää oikealta, koska Rein häntä oli kylkeä pitkin ja molemmat olivat todella kiinnostuneita toisistaan.
Sisällä koirat leikkivät, nuolivat toisiaan ja Rei näytti olevan oikeastaan heti valmis toimintaan. Pari kertaa Viljami taisikin käydä Rein selässä, mutta tuloksetta. Olimme paikalla muutaman tunnin ja koirat alkoivat selvästi väsyä, joten päätimme pitää tauon. Minä lähdin sitten ajelemaan kotiin ja Rei jäi Agnetan luokse viettämään joulunpyhiä. Illalla astutusta oli vielä yritetty uudestaan, mutta se ei ollut edelleenkään onnistunut.
Astustusta yritettiin uudestaan maanantaina 24.12., tiistaina 25.12. ja keskiviikkona 26.12. Rei oli liehitellyt Viljamia ja kovasti Viljami olikin ollut Reistä kiinnostunut, mutta valitettavasti astuminen ei onnistunut, vaikka se muutaman kerran lähellä olikin. Koko ajan oli kuitenkin menty parempaan suuntaan, joten olin toiveekkaalla mielellä. Torstaina Rein kasvattajat päättivät mitata Rein progen uudestaan, jotta nähtäisiin missä vaiheessa juoksu oli. Valitettavasti torstaina olivat jo parhaat päivät menneet (eläinlääkäri sanoi oikeiden päivien olleen su-ti, juuri niinkuin Rein kasvattajat olivat myös miettineet) ja astutusta ei kannattanut enää torstaina yrittääkään. Sain Rein sitten kotiin torstaina, kun tehtiin treffit Jyväskylään.
Harmittaa! Viljami vaikutti todella mukavalta urokselta, joka olisi sopinut hyvin juuri Reille. Pennuille oli myös ihania koteja tiedossa ja tuntui kurjalle välittää uutiset yhdistelmän kariutumisesta. Välillä kuitenkin vain käy näin. Kyseessä oli kaksi ensikertalaista koiraa ja aina ei vain natsaa vaikka kuinka sitä haluaisi. Itse olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt Rein toiminnasta uroksen kanssa, sillä se oli todella yrittänyt saada actionia aikaan! Se on todella leikkisä koira ja yritti kovasti innostaa Viljamia ja kertaakaan se ei sanonut Viljamille ei. Myös kasvattajat kehuivat sen luonnetta kertoivan sen olleen koko reissun ajan kiltti ja helppo koira ja että heillä vain vahvistui se tunne, että he haluavat käyttää Reitä jalostukseen. Kaiken pettymyksen keskellä se tuntui todella hienolle. Lisäksi tuntuu, että itse sai taas ison annoksen oppia astutukseen liittyvistä asioista. Kiitokset myös Tiinalle ja Juhalle vieraanvaraisuudesta, toivottavasti pidetään yhteyttä jatkossakin :)
Rein seuraavat juoksut sijoittuvat elokuulle, jolloin Rei on tarkoitus astuttaa. Siitä sitten enemmän lähempänä ;) Zelda aloitti juoksunsa eilen eli 28.12. ja eiköhän se Isla tule pian sieltä perästä.
lauantai 29. joulukuuta 2012
sunnuntai 9. joulukuuta 2012
Rein juoksut alkoivat!
Elämme jännittäviä aikoja! Tarkoitus on mitata Rein progesteroniarvo vielä ennen astutusta, näillä näkymin reilun viikon päästä. Katsotaan sitten meneekö joulu hieman erilaisissa puuhissa kuin aikaisemmin ;)
lauantai 8. joulukuuta 2012
Zeldan näyttelydebyytti
Ilmoitin Zeldan Annan innoittamana itsenäisyyspäivän ryhmänäyttelyyn, joka pidettiin tänä vuonna Valkeakoskella. Koska itse en koe koiran esittämistä mitenkään erityisen mukavana hommana, niin pyysin Emiliaa lähtemään mukaani esittämään Zeldan. Emilia on kilpaillut paljon Junior Handler -kilpailuissa ja olen nähnyt kuinka taitavasti hän on handlannut treenikaveriamme Ruutia. Ilokseni Emilia lähtikin mukaani ja aamulla huristelin nappaamaan Emilian mukaani hyvillä mielin :)
Tollereilla oli tuomarina Pia Itkonen, joka arvosteli koirat todella perusteellisesti ja tutki koirat moneen kertaan läpi. Olin ilmoittanut Zeldan käyttöluokkaan, vaikka oltaisiin voitu mennä vielä junnuihinkin. Päätin kuitenkin, että kun mulla nyt on koira jolla on oikeus osallistua käyttöluokkaan, niin sinne mennään! Emilia ja Zelda harjoittelivat esiintymistä pariinkin otteeseen ennen kehään menoa ja se oli kyllä todella kivan näköistä menoa :) Zeldalla oli tosi kivaa Emilian kanssa ja se ei edes vilkaissut mun perään, kun lähti Emilian kanssa kehään.
Käyttöluokassa oli 6 narttua. Zelda esiintyi Emilian kanssa kuin unelma ja sai kivan, mielestäni ihan näköisensä arvostelun. Arvostelu kuului näin: Erinomaista tyyppiä oleva nuori narttu, jolla pienehkö pää, suuret pyöreät silmät ja suuret korvat. Hyvä kaula ja selkälinja. Pyöreä lantio ja taipumus seisoa takaraajat rungon alla. Hyvin kulmautunut edestä, voimakkaasti takaa. Kylkiluissa oikea kaarevuus, mutta rintakehä saisi olla syvempi ja eturinta selvempi. Pehmeähkö karvapeite. Asialliset liikkeet. Esitetään kauniisti. Tuloksena KÄY EH ja KÄK2.
Kuva: Johannes Mansikkala
Olin niin tyytyväinen Zeldan tulokseen! Tuomari oli kovin tarkka ja EH oli oikein hieno saavutus! Myös toiseksi luokassa sijoittaminen lämmitti mieltä ja tietenkin se, että Emilia todellakin esitti Zeldan edukseen! Siipiveikoilla oli myös näyttelyyn ilmoitettu kasvattajaluokka ja Zelda pääsi siihen mukaan. Ryhmässä esiintyivät Simo, Kingi, Muusa ja Zelda. Siipiveikot saivat KP:n ja olivat ROP-kasvattaja, hienoa ja onnea kasvattajalle! Tollereiden ROP oli Kitimat Nicola ja VSP Banietta`s Flaming Style, onnea!
Kuva: Jenni Kukkola
Isoa kehää ei tarvinnut kauaa odotella, koska tollerit olivat viimeisenä valmistuva rotu. Siipiveikot esiintyivät isossa kehässä hienosti ja tuloksena oli BIS3 -kasvattaja, aika hienoa! Zeldakin pääsi heti ensimmäisessä näyttelyssään isoon kehään asti ;) Päivä oli pitkä, mutta todella mukava. Paikalla oli paljon vanhoja ja uusia tuttuja, joten missään välissä aika ei käynyt pitkäksi. Taidanpa jatkossa käydä näyttelyissä hieman useammin, varsinkin jos saan Emilian mukaani :)
Tollereilla oli tuomarina Pia Itkonen, joka arvosteli koirat todella perusteellisesti ja tutki koirat moneen kertaan läpi. Olin ilmoittanut Zeldan käyttöluokkaan, vaikka oltaisiin voitu mennä vielä junnuihinkin. Päätin kuitenkin, että kun mulla nyt on koira jolla on oikeus osallistua käyttöluokkaan, niin sinne mennään! Emilia ja Zelda harjoittelivat esiintymistä pariinkin otteeseen ennen kehään menoa ja se oli kyllä todella kivan näköistä menoa :) Zeldalla oli tosi kivaa Emilian kanssa ja se ei edes vilkaissut mun perään, kun lähti Emilian kanssa kehään.
Käyttöluokassa oli 6 narttua. Zelda esiintyi Emilian kanssa kuin unelma ja sai kivan, mielestäni ihan näköisensä arvostelun. Arvostelu kuului näin: Erinomaista tyyppiä oleva nuori narttu, jolla pienehkö pää, suuret pyöreät silmät ja suuret korvat. Hyvä kaula ja selkälinja. Pyöreä lantio ja taipumus seisoa takaraajat rungon alla. Hyvin kulmautunut edestä, voimakkaasti takaa. Kylkiluissa oikea kaarevuus, mutta rintakehä saisi olla syvempi ja eturinta selvempi. Pehmeähkö karvapeite. Asialliset liikkeet. Esitetään kauniisti. Tuloksena KÄY EH ja KÄK2.
Olin niin tyytyväinen Zeldan tulokseen! Tuomari oli kovin tarkka ja EH oli oikein hieno saavutus! Myös toiseksi luokassa sijoittaminen lämmitti mieltä ja tietenkin se, että Emilia todellakin esitti Zeldan edukseen! Siipiveikoilla oli myös näyttelyyn ilmoitettu kasvattajaluokka ja Zelda pääsi siihen mukaan. Ryhmässä esiintyivät Simo, Kingi, Muusa ja Zelda. Siipiveikot saivat KP:n ja olivat ROP-kasvattaja, hienoa ja onnea kasvattajalle! Tollereiden ROP oli Kitimat Nicola ja VSP Banietta`s Flaming Style, onnea!
Kuva: Jenni Kukkola
Isoa kehää ei tarvinnut kauaa odotella, koska tollerit olivat viimeisenä valmistuva rotu. Siipiveikot esiintyivät isossa kehässä hienosti ja tuloksena oli BIS3 -kasvattaja, aika hienoa! Zeldakin pääsi heti ensimmäisessä näyttelyssään isoon kehään asti ;) Päivä oli pitkä, mutta todella mukava. Paikalla oli paljon vanhoja ja uusia tuttuja, joten missään välissä aika ei käynyt pitkäksi. Taidanpa jatkossa käydä näyttelyissä hieman useammin, varsinkin jos saan Emilian mukaani :)
tiistai 27. marraskuuta 2012
Iloisia uutisia
Kävimme marrakuun alussa Jämsänkosken Otsossa kuvauttamassa Zeldan lonkat ja kyynärpäät. Kuvat näyttivät oikein hyviltä, mutta ainahan se jännittää kovasti, millaiset tulokset tulevat kennelliitosta takaisin. Onneksi saimme hyviä uutisia; Zeldan lonkat A/A ja kyynärpäät 0/0. Olin niin iloinen, koska Zelda tuntuu päivä päivältä enemmän sellaiselta koiralta, jonka pennun joskus haluaisin. Nyt olemme yhden askeleen lähempänä sitä haavetta.
Rei kävi samalla hammaskiven poistossa ja pientä hammaskiveä hampaissa tosiaan oli, mutta ei suurempaa huomautettavaa. Halusin poistattaa hammaskiven koiran suusta ennen kuin siitä tulee mitään haittaa ja eläinlääkäri sanoikin, että ikenet ovat hyvässä kunnossa ja tulehdusta ei ole. Lisäksi tutkailimme Rein arpea, joka mielestäni on ollut vähän kovan oloinen. Kuulemma ei kannata huolestua asiasta, sillä kaikki sulavat tikit eivät ole välttämättä vielä edes sulaneet. Puhuimme myös muutenkin Rein patista ja eläinlääkäri muisti, että hän oli rokottanut Rein n. kuukausi ennen patin ilmestymistä samalla alueelle. Tuli taas tosi fiksu olo, sillä leikkaavalle eläinlääkärille olin sanonut, ettei koira ole ko. alueelle pistetty... Kuitenkin lääkeainereaktio oli yksi mahdollisuus, joka ko. patti on voinut tulla.
Päädyimme eläinlääkärin kanssa siihen lopputulokseen, että patin todennäköisin syy on rokotuksesta tullut lääkeainereaktio. Varmuuttahan asialle ei voida koskaan saada, mutta kyllähän tuo kaikkein järkevimmälle selitykselle kuulostaisi. Vaikka toisaalta eihän sillä ole mitään väliäkään, tärkeintä on että Rei on terve ja asia ei vaikuta koiran tulevaisuuteen tai jalostuskäyttöön.
Rei kävi samalla hammaskiven poistossa ja pientä hammaskiveä hampaissa tosiaan oli, mutta ei suurempaa huomautettavaa. Halusin poistattaa hammaskiven koiran suusta ennen kuin siitä tulee mitään haittaa ja eläinlääkäri sanoikin, että ikenet ovat hyvässä kunnossa ja tulehdusta ei ole. Lisäksi tutkailimme Rein arpea, joka mielestäni on ollut vähän kovan oloinen. Kuulemma ei kannata huolestua asiasta, sillä kaikki sulavat tikit eivät ole välttämättä vielä edes sulaneet. Puhuimme myös muutenkin Rein patista ja eläinlääkäri muisti, että hän oli rokottanut Rein n. kuukausi ennen patin ilmestymistä samalla alueelle. Tuli taas tosi fiksu olo, sillä leikkaavalle eläinlääkärille olin sanonut, ettei koira ole ko. alueelle pistetty... Kuitenkin lääkeainereaktio oli yksi mahdollisuus, joka ko. patti on voinut tulla.
Päädyimme eläinlääkärin kanssa siihen lopputulokseen, että patin todennäköisin syy on rokotuksesta tullut lääkeainereaktio. Varmuuttahan asialle ei voida koskaan saada, mutta kyllähän tuo kaikkein järkevimmälle selitykselle kuulostaisi. Vaikka toisaalta eihän sillä ole mitään väliäkään, tärkeintä on että Rei on terve ja asia ei vaikuta koiran tulevaisuuteen tai jalostuskäyttöön.
torstai 8. marraskuuta 2012
Siipiveikon kenneltreffit
Viime viikonlopun vietimme Zeldan kanssa hyvässä seurassa Valkeakoskella Siipiveikkojen kenneltreffeillä. Lauantaina oli ohjelmassa nomekoulutusta ja sunnuntaina maneesilla toko/näyttelyjuttuja. Koko viikonlopulle oli luvattu sadetta, mutta onneksi pisaraakaan ei tullut sinä aikana kun ulkona treenattiin :) Oli myös todella lämmintä vuodenaikaan nähden, joten päivä pellolla meni yhdessä hujauksessa.
Meidän nomeryhmäämme veti Päivikki Seppänen ja tämä olikin ensimmäinen kerta kun pääsin Päivikin koulutukseen. Päivikki on kisannut kahden tollerinsa kanssa nomen voittajaluokassa, jota arvostan todella paljon. Ryhmässämme olivat Viis pennut Zelda, Pippa, Voima ja Visa (Ruotsista asti!) sekä Vimman pentu Vilppu. Aamulla aloitimme teorialla ja siirryimme sitten pellolle tekemään maltti- ja hallintaharjoituksia ryhmässä. Harjoittelimme mm. kontaktin ottoa koiraan, luoksetuloa, paikalla pysymistä ja hihnassa seuraamista. Tykkäsin näistä harjoituksista ihan tosi paljon, koska ne ovat juuri sellaisia juttuja, mitä tulee tehtyä ihan liian harvoin! Lisäksi Päivikki oli osannut rakentaa tehtävät vaihteleviksi ja mielenkiintoisiksi, joten oli mukavaa huomata, että koiran kanssa voi tehdä erilaisia treenejä nomeen liittyen ilman, että siihen liittyisi yhtään noutoa.
Zelda oli hyvin kuulolla ja se suoriutui päivän tehtävistä hyvin. On mukavaa huomata, että perusasiat ovat hyvällä mallilla :) Lisäksi olen erittäin tyytyväinen Zeldaan siltäkin osin, että se sietää häiriöt hyvin ja toimii vieraassa paikassa, jossa on vieraita ihmisiä ja koiria samalla tavalla, kuin kanssani kotipihassa. Zeldalla on aina todella hyvä asenne työntekoon ja se yrittää aina tehdä parhaansa. Jossain tehtävissä, jossa tuli häiriödameja, koiran kiekat nousivat jonkin verran. Zelda oli kuitenkin hiljaa, lähinnä kierrosten nouseminen näkyi koiran elekielessä. Lisäksi luoksetulossa, jossa oli häiriödami, Zelda ei tullut luokse suoraan vaan kiersi damin liioitellun kaukaa. Päivikin mukaan tämä on koiran keino rauhoitella itseään.
Iltapäivällä jokaiselle tehtiin vähän eri juttuja yksi koirakko kerrallaan. Zeldan kanssa harjoiteltiin lähihakua. Päivikki piilotti damin heinikkoon, jolloin Zelda ei voinut etsiä damia silmillään, vaan oli aloitettava nenätyöskentely. Koira seurasi tätä suht läheltä. Kun dami oli piilotettu, siirryin koiran eteen ja näytin kädelläni heinikkoon ja annoin koiralle pillilllä lähihakukäskyn. Zelda käytti nenäänsä hyvin ja hoksasi idean nopeasti. Kun tätä oli tehty muutaman kerran, vein koiran kauemmaksi, mutta palasin itse samalla paikalle heinikon viereen, jonne taas piilotettiin dami. Kutsuin Zeldan luokse ja juuri ennen heinikko annoin lähihakukäskyn pillillä sekä tuin koiraa vielä käsimerkillä. Harjoitus meni oikein hyvin ja sokkonakin se onnistui, kun paikka säilyi samana. Viimeikseksi kokeilimme vaikeampaa harjoitusta, jossa jätin koiran kauemmaksi ja siirryin itse lähihakuheinikosta reilusti eteenpäin. Kutsuin Zeldaa luokse ja annoin sille lähihakupillityskäskyn heinikon kohdalla. Zelda juoksi suoraan luokseni, joten selvästi ei ollut vielä sisäistänyt käskyä ja harjoitus oli vielä tässä vaiheessa liian vaikea.
Pipan kanssa tehtiin harjoitus, joka sopii kuumalle koiralle. Siinä kaksi avustajaa laittoivat damit vastakkaisiin suuntiin ja koira pistettiin aina sille damille, jonne se ei luullut pääsevänsä. Tehtävään liitettiin myös luoksetuloja, taakselähetyksiä jne. Näin laskettiin koiran odotuksia ja saatiin se keskittymään paremmin. Voiman kanssa harjoiteltiin pillipysähdyksiä ja Visan kanssa tehtiin walk-up harjoitus, jossa damit jätettiin linjalle muistipaikoille. Toisten harjoituksia seuraamalla oppi taas paljon uutta! Ehkä suurin oivallus minulle oli se, miten linjaa kannattaa lähteä harjoittelemaan; puhtaan maaston yli! Tolleri oppii nopeasti jäljestämään ihmisten jälkiä, jos linjaa harjoitellaan esim. yhdessä vietyinä muisteina. Eli ensin lyhyellä matkalla, helpossa maastossa avustajan kanssa. Avustaja menee paikalleen takakautta tai sivusta (avustajan ja koiran väliin jää puhdas maasto) ja avustaja laittaa maahan damin (mielellään valkoiseen, jotta koira löytää sen nopeasti). Sitten koira damille käskyllä eteen. Yksinkertaista, mutta enpä ollut tuotakaan ajatellut ennen noin.
Illalla syötiin (mm. Ruotsista asti tulleita järjettömän hyviä mutakakkuja), saunottiin ja tietysti juteltiin. Erityisen mukavaa oli saada vaihtaa kuulumia Visan omistajan Sussien kanssa! Olin odottanut pitkään, että näkisin heidät!
Sunnuntaina Hanna Laasanen piti meille maneesilla toko- ja näyttelykoulutusta. Tehtiin ihan perushallintaa aluksi; seuraamista, kujaluoksetuloja ja paikallaolo. Zelda oli taas keskittynyt ja innokas ja Anna oli meitä jo patistamassa tokokokeisiin, vaikka Zeldan kanssa mun ei pitänyt tokoa harrastaa sitten ollenkaan :O Zelda on kuitenkin niin kontaktinhaluinen (ahne) että pitää ehkä pistää harkintaan. Hannan pitämistä näyttelytreeneistä tykkäsin todella paljon, koska saatiin todella hyviä vinkkejä koiran esittämiseen, mikä taas itselle ei ole se vahvin alue. Katsottiin myös Zeldan liikkeitä ja sain vahvistusta sille, että Zelda liikkuu hyvin muidenkin, kuin itseni mielestä :) Itse voisin vaan juosta pidemmällä askeleella, jotta koiran liikkeeseen tulisi enemmän draivia.
Näyttelytreenien innoittamana Zelda on nyt ilmoitettu itsenäisyyspäivän ryhmänäyttelyyn, hui!
Viikonloppu oli siis todella mukava ja paljon uutta jäi taas käteen. Ja täytyy taas kerran todeta Zeldasta, että se on ihan mahtava pikkukoira <3 Sen kanssa on aina ilo treenata. Lisäksi voi vain olla kiitollinen, kun on noin aktiiviset kasvattajat, jotka aina jaksavat järkkäillä meille kaikkea kivaa ja viedä meitä koiriemme kanssa eteenpäin :)
Meidän nomeryhmäämme veti Päivikki Seppänen ja tämä olikin ensimmäinen kerta kun pääsin Päivikin koulutukseen. Päivikki on kisannut kahden tollerinsa kanssa nomen voittajaluokassa, jota arvostan todella paljon. Ryhmässämme olivat Viis pennut Zelda, Pippa, Voima ja Visa (Ruotsista asti!) sekä Vimman pentu Vilppu. Aamulla aloitimme teorialla ja siirryimme sitten pellolle tekemään maltti- ja hallintaharjoituksia ryhmässä. Harjoittelimme mm. kontaktin ottoa koiraan, luoksetuloa, paikalla pysymistä ja hihnassa seuraamista. Tykkäsin näistä harjoituksista ihan tosi paljon, koska ne ovat juuri sellaisia juttuja, mitä tulee tehtyä ihan liian harvoin! Lisäksi Päivikki oli osannut rakentaa tehtävät vaihteleviksi ja mielenkiintoisiksi, joten oli mukavaa huomata, että koiran kanssa voi tehdä erilaisia treenejä nomeen liittyen ilman, että siihen liittyisi yhtään noutoa.
Zelda oli hyvin kuulolla ja se suoriutui päivän tehtävistä hyvin. On mukavaa huomata, että perusasiat ovat hyvällä mallilla :) Lisäksi olen erittäin tyytyväinen Zeldaan siltäkin osin, että se sietää häiriöt hyvin ja toimii vieraassa paikassa, jossa on vieraita ihmisiä ja koiria samalla tavalla, kuin kanssani kotipihassa. Zeldalla on aina todella hyvä asenne työntekoon ja se yrittää aina tehdä parhaansa. Jossain tehtävissä, jossa tuli häiriödameja, koiran kiekat nousivat jonkin verran. Zelda oli kuitenkin hiljaa, lähinnä kierrosten nouseminen näkyi koiran elekielessä. Lisäksi luoksetulossa, jossa oli häiriödami, Zelda ei tullut luokse suoraan vaan kiersi damin liioitellun kaukaa. Päivikin mukaan tämä on koiran keino rauhoitella itseään.
Iltapäivällä jokaiselle tehtiin vähän eri juttuja yksi koirakko kerrallaan. Zeldan kanssa harjoiteltiin lähihakua. Päivikki piilotti damin heinikkoon, jolloin Zelda ei voinut etsiä damia silmillään, vaan oli aloitettava nenätyöskentely. Koira seurasi tätä suht läheltä. Kun dami oli piilotettu, siirryin koiran eteen ja näytin kädelläni heinikkoon ja annoin koiralle pillilllä lähihakukäskyn. Zelda käytti nenäänsä hyvin ja hoksasi idean nopeasti. Kun tätä oli tehty muutaman kerran, vein koiran kauemmaksi, mutta palasin itse samalla paikalle heinikon viereen, jonne taas piilotettiin dami. Kutsuin Zeldan luokse ja juuri ennen heinikko annoin lähihakukäskyn pillillä sekä tuin koiraa vielä käsimerkillä. Harjoitus meni oikein hyvin ja sokkonakin se onnistui, kun paikka säilyi samana. Viimeikseksi kokeilimme vaikeampaa harjoitusta, jossa jätin koiran kauemmaksi ja siirryin itse lähihakuheinikosta reilusti eteenpäin. Kutsuin Zeldaa luokse ja annoin sille lähihakupillityskäskyn heinikon kohdalla. Zelda juoksi suoraan luokseni, joten selvästi ei ollut vielä sisäistänyt käskyä ja harjoitus oli vielä tässä vaiheessa liian vaikea.
Pipan kanssa tehtiin harjoitus, joka sopii kuumalle koiralle. Siinä kaksi avustajaa laittoivat damit vastakkaisiin suuntiin ja koira pistettiin aina sille damille, jonne se ei luullut pääsevänsä. Tehtävään liitettiin myös luoksetuloja, taakselähetyksiä jne. Näin laskettiin koiran odotuksia ja saatiin se keskittymään paremmin. Voiman kanssa harjoiteltiin pillipysähdyksiä ja Visan kanssa tehtiin walk-up harjoitus, jossa damit jätettiin linjalle muistipaikoille. Toisten harjoituksia seuraamalla oppi taas paljon uutta! Ehkä suurin oivallus minulle oli se, miten linjaa kannattaa lähteä harjoittelemaan; puhtaan maaston yli! Tolleri oppii nopeasti jäljestämään ihmisten jälkiä, jos linjaa harjoitellaan esim. yhdessä vietyinä muisteina. Eli ensin lyhyellä matkalla, helpossa maastossa avustajan kanssa. Avustaja menee paikalleen takakautta tai sivusta (avustajan ja koiran väliin jää puhdas maasto) ja avustaja laittaa maahan damin (mielellään valkoiseen, jotta koira löytää sen nopeasti). Sitten koira damille käskyllä eteen. Yksinkertaista, mutta enpä ollut tuotakaan ajatellut ennen noin.
Illalla syötiin (mm. Ruotsista asti tulleita järjettömän hyviä mutakakkuja), saunottiin ja tietysti juteltiin. Erityisen mukavaa oli saada vaihtaa kuulumia Visan omistajan Sussien kanssa! Olin odottanut pitkään, että näkisin heidät!
Sunnuntaina Hanna Laasanen piti meille maneesilla toko- ja näyttelykoulutusta. Tehtiin ihan perushallintaa aluksi; seuraamista, kujaluoksetuloja ja paikallaolo. Zelda oli taas keskittynyt ja innokas ja Anna oli meitä jo patistamassa tokokokeisiin, vaikka Zeldan kanssa mun ei pitänyt tokoa harrastaa sitten ollenkaan :O Zelda on kuitenkin niin kontaktinhaluinen (ahne) että pitää ehkä pistää harkintaan. Hannan pitämistä näyttelytreeneistä tykkäsin todella paljon, koska saatiin todella hyviä vinkkejä koiran esittämiseen, mikä taas itselle ei ole se vahvin alue. Katsottiin myös Zeldan liikkeitä ja sain vahvistusta sille, että Zelda liikkuu hyvin muidenkin, kuin itseni mielestä :) Itse voisin vaan juosta pidemmällä askeleella, jotta koiran liikkeeseen tulisi enemmän draivia.
Näyttelytreenien innoittamana Zelda on nyt ilmoitettu itsenäisyyspäivän ryhmänäyttelyyn, hui!
Viikonloppu oli siis todella mukava ja paljon uutta jäi taas käteen. Ja täytyy taas kerran todeta Zeldasta, että se on ihan mahtava pikkukoira <3 Sen kanssa on aina ilo treenata. Lisäksi voi vain olla kiitollinen, kun on noin aktiiviset kasvattajat, jotka aina jaksavat järkkäillä meille kaikkea kivaa ja viedä meitä koiriemme kanssa eteenpäin :)
torstai 18. lokakuuta 2012
Silmätarkastuksessa
Kävimme viime viikolla Islan ja Rein kanssa virallisessa silmätarkastuksessa Päivi Kallioniemellä Jyväskylässä. Islan PRA-muutokset olivat edelleen lieviä ja mikä parasta, PRA ei ollut edennyt! Rein silmistä ei löytynyt mitään huomautettavaa, joten pentusuunnitelmat loksahtivat taas yhden askeleen eteenpäin :)
keskiviikko 17. lokakuuta 2012
Rein patti
Huomasin noin viikko ennen taippareita Rein oikeassa nivusessa patin. En huolestunut siitä aluksi kovinkaan paljoa, mutta ajattelin kuitenkin mennä näyttämään sitä lääkärille mahdollisimman pian. Rei ei aristellut pattia ja sen koko tuntui pienentyneen eläinlääkärille mennessä.
Reille oli varattu aika 24.9. Jämsänkosken Otsoon ja eläinlääkärinä meillä oli Jouko Ridell. Kertomani perusteella hän epäili ensin nivustyrää, mutta kun hän alkoi tutkia pattia, niin huomasin heti hänen huolestuneen. Patin sijainti ei sopinut nivustyrään, joten pattia katsottiin ultralla. Ultrassa näkyi hetorogeenistä muodostumaa, joka ei myöskään sopinut rasvapattiin, joka on yleensä tarkkarajainen ja koostumukseltaan yhtenäinen. Heräsi epäilys, että patti voikin olla jotain vakavampaa, esimerkiksi syöttösolukasvain. Tässä vaiheessa huolestuin minäkin! Päätimme yhdessä, että Rei leikataan heti, koska lääkärin oli mahdollista venyttää aikatauluaan ja ruokatuntiaan (josta iso kiitos hänelle!).
Noin tunnin kävin koomailemassa töissä ja sitten menin Villen kanssa hakemaan Reitä. Rei oli juuri herännyt nukutuksesta ja oli kurjana töttöröpäänä vastassa. Leikkaus oli onneksi mennyt hyvin ja patti (kooltaan 4x2 cm) oli poistettu suurehkolla marginaalilla ja laitettu patologille tutkittavaksi. Haava oli kooltaan noin 10 cm ja siinä oli 16 tikkiä. Rei sai kipulääkkeeksi Dolagista ja Tramalia ja varasimme ajan tikkien poistoon 10 päivän päähän.
Ensimmäinen yö meni Reiltä itkeskellen, mutta sain sen rauhoittumaan nukkumaan kainalooni lattialle. Tötterön kanssa meni yllättävän hyvin heti alusta alkaen, olisin jotenkin kuvitellut Rein protestoineen enemmän sitä vastaan. Ensimmäiset päivät tehtiin vain lyhyitä lenkkejä hihnassa, mutta Rein olon kohentuessa tehtiin jo loppuviikosta ihan täyspitkiä lenkkejä, tosin vain hihnassa. Haava parani oikein hienosti ja oli siisti koko ajan. Ainut ongelma tuli Rein korvien kanssa, jotka hautuivat töttöröstä sen verran, että ne alkoivat osoittaa tulehduksen merkkejä. Tästäkin vaivasti päästiin onneksi ihan putsaamalla, eikä mitään lääkekuureja tarvittu.
2.10. sain paljon odottamani soiton patologin lausunnosta, se meni näin: Tutkituissa näytepaloissa ei todettu neoplastista kudosta. Nahanalaisessa rasvakudoksessa todettiin krooninen tulehdus, joka tutkimushetkellä on lähinnä fibrotisoiva. Muutokseen liittyy selkeä pyogranulomatoottinen tulehdus ja paikoin pesäkkeistä lymfosyyttireaktiota. Tämän tyyppinen tulehdus voi johtua monesta eri syystä. Se voi olla seurausta aikaisemmasta vierasainereaktiosta tai aikaisemmasta märkäisestä tulehduksesta, se voi liittyä myös alhaisen ärsytysasteen mikrobi-infektioon, krooniseen paikalliseen antigeenistimulukseen, lääkeainereaktioon tai traumaan. Tutkimustulos: Fibrotisoiva pannikuliitti.
On varmaan sanomattakin selvää, että olin valtavan helpottunut! Kyseessä oli siis "vain" rasvakudoksen tulehdus! Mietimme vielä eläinlääkärin kanssa yhdessä, mistä tulehdus olisi voinut tulla (oliko esimerkiksi alueelle pistetty jotain lääkeainetta tai muistanko siinä olleen pistohaavaa) mutta mitään varmaa syytä emme keksineet. Tarkistin vielä, että tämä patti ei tule vaikuttamaan Rein tulevaisuuteen tai jalostuskäyttöön millään tavalla :) Huh!
4.10. kävimme Otsossa poistattamassa Rein tikit. Haava oli edelleen parantunut oikein hyvin ja töttöröä ei tarvinnut pitää enää kuin päivä! Rei sai kuitenkin vielä 2 viikon sairausloman (eli ei mitään rajuja juttuja) jottei haava aukea.
Nyt kun kirjoitan tätä blogitekstiä on Rein sairausloma virallisesti ohi :) Haava on jo peittynyt karvojen alle ja Rei kaipaa paluuta harrastuksiin! Maanantaina olimme jo tokohallilla, mutta teimme vain rauhallisia juttuja (mm. noutokapulan luovutuksia ja seuraamisia). Olemme jo kääntäneet katseemme Rein pentuprojektiin ja odottelemme juoksujen alkamista...
Reille oli varattu aika 24.9. Jämsänkosken Otsoon ja eläinlääkärinä meillä oli Jouko Ridell. Kertomani perusteella hän epäili ensin nivustyrää, mutta kun hän alkoi tutkia pattia, niin huomasin heti hänen huolestuneen. Patin sijainti ei sopinut nivustyrään, joten pattia katsottiin ultralla. Ultrassa näkyi hetorogeenistä muodostumaa, joka ei myöskään sopinut rasvapattiin, joka on yleensä tarkkarajainen ja koostumukseltaan yhtenäinen. Heräsi epäilys, että patti voikin olla jotain vakavampaa, esimerkiksi syöttösolukasvain. Tässä vaiheessa huolestuin minäkin! Päätimme yhdessä, että Rei leikataan heti, koska lääkärin oli mahdollista venyttää aikatauluaan ja ruokatuntiaan (josta iso kiitos hänelle!).
Noin tunnin kävin koomailemassa töissä ja sitten menin Villen kanssa hakemaan Reitä. Rei oli juuri herännyt nukutuksesta ja oli kurjana töttöröpäänä vastassa. Leikkaus oli onneksi mennyt hyvin ja patti (kooltaan 4x2 cm) oli poistettu suurehkolla marginaalilla ja laitettu patologille tutkittavaksi. Haava oli kooltaan noin 10 cm ja siinä oli 16 tikkiä. Rei sai kipulääkkeeksi Dolagista ja Tramalia ja varasimme ajan tikkien poistoon 10 päivän päähän.
Ensimmäinen yö meni Reiltä itkeskellen, mutta sain sen rauhoittumaan nukkumaan kainalooni lattialle. Tötterön kanssa meni yllättävän hyvin heti alusta alkaen, olisin jotenkin kuvitellut Rein protestoineen enemmän sitä vastaan. Ensimmäiset päivät tehtiin vain lyhyitä lenkkejä hihnassa, mutta Rein olon kohentuessa tehtiin jo loppuviikosta ihan täyspitkiä lenkkejä, tosin vain hihnassa. Haava parani oikein hienosti ja oli siisti koko ajan. Ainut ongelma tuli Rein korvien kanssa, jotka hautuivat töttöröstä sen verran, että ne alkoivat osoittaa tulehduksen merkkejä. Tästäkin vaivasti päästiin onneksi ihan putsaamalla, eikä mitään lääkekuureja tarvittu.
2.10. sain paljon odottamani soiton patologin lausunnosta, se meni näin: Tutkituissa näytepaloissa ei todettu neoplastista kudosta. Nahanalaisessa rasvakudoksessa todettiin krooninen tulehdus, joka tutkimushetkellä on lähinnä fibrotisoiva. Muutokseen liittyy selkeä pyogranulomatoottinen tulehdus ja paikoin pesäkkeistä lymfosyyttireaktiota. Tämän tyyppinen tulehdus voi johtua monesta eri syystä. Se voi olla seurausta aikaisemmasta vierasainereaktiosta tai aikaisemmasta märkäisestä tulehduksesta, se voi liittyä myös alhaisen ärsytysasteen mikrobi-infektioon, krooniseen paikalliseen antigeenistimulukseen, lääkeainereaktioon tai traumaan. Tutkimustulos: Fibrotisoiva pannikuliitti.
On varmaan sanomattakin selvää, että olin valtavan helpottunut! Kyseessä oli siis "vain" rasvakudoksen tulehdus! Mietimme vielä eläinlääkärin kanssa yhdessä, mistä tulehdus olisi voinut tulla (oliko esimerkiksi alueelle pistetty jotain lääkeainetta tai muistanko siinä olleen pistohaavaa) mutta mitään varmaa syytä emme keksineet. Tarkistin vielä, että tämä patti ei tule vaikuttamaan Rein tulevaisuuteen tai jalostuskäyttöön millään tavalla :) Huh!
4.10. kävimme Otsossa poistattamassa Rein tikit. Haava oli edelleen parantunut oikein hyvin ja töttöröä ei tarvinnut pitää enää kuin päivä! Rei sai kuitenkin vielä 2 viikon sairausloman (eli ei mitään rajuja juttuja) jottei haava aukea.
Nyt kun kirjoitan tätä blogitekstiä on Rein sairausloma virallisesti ohi :) Haava on jo peittynyt karvojen alle ja Rei kaipaa paluuta harrastuksiin! Maanantaina olimme jo tokohallilla, mutta teimme vain rauhallisia juttuja (mm. noutokapulan luovutuksia ja seuraamisia). Olemme jo kääntäneet katseemme Rein pentuprojektiin ja odottelemme juoksujen alkamista...
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
Rei NOU1!
Olimme eilen Rein kanssa Padasjoella P-H Nuuskujen järjestämässä taipumuskokeessa. Mietin pitkään ilmoittautumista, mutta viime taippareista jäi sen verran hampaankoloon, että halusin vielä tänä vuonna yrittää taipumista kerran. Ennen koetta oma treenimotivaatio oli kuitenkin ihan nollassa ja tajusinkin, ettemme ole kolmeen viikkoon tehneet yhtään mitään. Koetta edeltävänä iltana harmittelinkin, että olin ilmoittautunut koko kokeeseen, mutta en kehdannut koetta peruakaan. Lähdettiin sitten kokeeseen ilman mitään odotuksia, ilman jännitystä, ilman paineita.
Rei sai kokeeseen starttinumeron 13, olimme ryhmämme keskivälillä joten ehdin hyvin katsoa useamman suorituksen ennen omaa vuoroamme. Tuomarina meidän ryhmässä oli Tuija Hukkanen ja täytyy sanoa, että olipa ihana tuomari! Tuli heti itsellekin hyvä fiilis jo alkupuhuttelussa :) Koe oli kans kivasti suunniteltu, vesialueena toimi suolampi ja hakualue oli ihan selkeästi eri suunnalla kuin missä vesityöt tehtiin. Sää oli aamulla harmaa ja sateinen, mutta selkeni päivän mittaan aurinkoiseksi.
Vesityöt menivät Reiltä tuttuun tapaan, ei mitään ongelmia siis. Hakuruutu oli aika avointa maastoa, mutta toki näköyhteyttä koiraan ei ollut koko ajan, varsinkaan alueen takaosassa tai toisessa reunassa. Rei vähän kiihtyi ruutuun tulleesta laukauksesta ja heittovariksesta ja ryntäsi vauhdilla kohti heittoa. Meillähän on ollut suuria ongelmia juuri tuon heittovariksen kanssa. Tänään Rei varikselle tullessaan haistoi varista, katsoi minua, mutta nappasi kuitenkin variksen nopeasti suuhunsa ja toi sen minulle :) Että en oikein edes laskenut roikkumiseksi. Tämän jälkeen tarvittiin kolme lähetystä ruutuun, jokaisella kerralla Rei ryntäsi ruutuun täysillä, löysi riistat nopeasti ja toi mulle käteen. Neljännen variksen jälkeen tuomari käski kytkeä koiran ja kiitteli erityisesti sitä, että koira palautti kaikki riistat käteen! Siinä vaiheessa piti vähän tarkistella, että olikohan mulla varmasti oikea koira mukana :D
Jäljelle meno ei jännittänyt, koska oli niin tyytyväinen Rein esitykseen ruudussa. Se ei ole tehnyt noin hyvällä asenteella töitä koko kesänä! Jälki oli kivassa maastossa ja alkumakauksen Rei nuuhki tosi tarkkaan ja lähti etenemään jälkeä kävelyvauhtia. Ensimmäisellä lähetyksellä se koukkasi tielle noin jäljen puolivälissä ja tuli takaisin. Toisella lähetyksellä se sitten räjähti jäljelle ja eteni kanille, mutta oli kuulemma vain nuuhkaissut sitä ja tuli tyhjänä takaisin. Tuomari sanoi, että lähetä vielä kerran ja hän menee auttamaan koiraa kanille. Rei räjähti taas jäljelle ja kohta näinkin avustajan nostavan tiellä kätensä ja pillitin Reitä. Sieltähän se pyyhälsi tietä pitkin kani suussa! Tuomari sanoi, että kanille tullessaan Rei oli mulkaissut häntä ja napannut kanin nopeasti suuhunsa, joten koira oli kuulemma halunnut vain antaa hänelle vähän liikuntaa :)
Ei varmaan tarvitse sanoa, että oli pikkuisen mahtava fiilis! Lisäksi saamamme arvostelu oli todella hyvä, joten olen ikionnellinen, että pääsimme läpi juuri tänään hyvällä esityksellä emmekä esimerkiksi viime kerralla, kun koira ei halunnut palauttaa mulle mitään. Tänään me todella teimme töitä yhdessä! Varmaan voisi analysoida, miksi sitten koira tänään toimi niin hyvin, mutta en edes jaksa :) Rei on kuitenkin ollut aina sellainen koira, jota en varmaan koskaan tule täysin ymmärtämään täysin.
Tähän tulokseen on hienoa lopettaa meidän kesäkausi!
Rei sai kokeeseen starttinumeron 13, olimme ryhmämme keskivälillä joten ehdin hyvin katsoa useamman suorituksen ennen omaa vuoroamme. Tuomarina meidän ryhmässä oli Tuija Hukkanen ja täytyy sanoa, että olipa ihana tuomari! Tuli heti itsellekin hyvä fiilis jo alkupuhuttelussa :) Koe oli kans kivasti suunniteltu, vesialueena toimi suolampi ja hakualue oli ihan selkeästi eri suunnalla kuin missä vesityöt tehtiin. Sää oli aamulla harmaa ja sateinen, mutta selkeni päivän mittaan aurinkoiseksi.
Vesityöt menivät Reiltä tuttuun tapaan, ei mitään ongelmia siis. Hakuruutu oli aika avointa maastoa, mutta toki näköyhteyttä koiraan ei ollut koko ajan, varsinkaan alueen takaosassa tai toisessa reunassa. Rei vähän kiihtyi ruutuun tulleesta laukauksesta ja heittovariksesta ja ryntäsi vauhdilla kohti heittoa. Meillähän on ollut suuria ongelmia juuri tuon heittovariksen kanssa. Tänään Rei varikselle tullessaan haistoi varista, katsoi minua, mutta nappasi kuitenkin variksen nopeasti suuhunsa ja toi sen minulle :) Että en oikein edes laskenut roikkumiseksi. Tämän jälkeen tarvittiin kolme lähetystä ruutuun, jokaisella kerralla Rei ryntäsi ruutuun täysillä, löysi riistat nopeasti ja toi mulle käteen. Neljännen variksen jälkeen tuomari käski kytkeä koiran ja kiitteli erityisesti sitä, että koira palautti kaikki riistat käteen! Siinä vaiheessa piti vähän tarkistella, että olikohan mulla varmasti oikea koira mukana :D
Jäljelle meno ei jännittänyt, koska oli niin tyytyväinen Rein esitykseen ruudussa. Se ei ole tehnyt noin hyvällä asenteella töitä koko kesänä! Jälki oli kivassa maastossa ja alkumakauksen Rei nuuhki tosi tarkkaan ja lähti etenemään jälkeä kävelyvauhtia. Ensimmäisellä lähetyksellä se koukkasi tielle noin jäljen puolivälissä ja tuli takaisin. Toisella lähetyksellä se sitten räjähti jäljelle ja eteni kanille, mutta oli kuulemma vain nuuhkaissut sitä ja tuli tyhjänä takaisin. Tuomari sanoi, että lähetä vielä kerran ja hän menee auttamaan koiraa kanille. Rei räjähti taas jäljelle ja kohta näinkin avustajan nostavan tiellä kätensä ja pillitin Reitä. Sieltähän se pyyhälsi tietä pitkin kani suussa! Tuomari sanoi, että kanille tullessaan Rei oli mulkaissut häntä ja napannut kanin nopeasti suuhunsa, joten koira oli kuulemma halunnut vain antaa hänelle vähän liikuntaa :)
Ei varmaan tarvitse sanoa, että oli pikkuisen mahtava fiilis! Lisäksi saamamme arvostelu oli todella hyvä, joten olen ikionnellinen, että pääsimme läpi juuri tänään hyvällä esityksellä emmekä esimerkiksi viime kerralla, kun koira ei halunnut palauttaa mulle mitään. Tänään me todella teimme töitä yhdessä! Varmaan voisi analysoida, miksi sitten koira tänään toimi niin hyvin, mutta en edes jaksa :) Rei on kuitenkin ollut aina sellainen koira, jota en varmaan koskaan tule täysin ymmärtämään täysin.
Tähän tulokseen on hienoa lopettaa meidän kesäkausi!
sunnuntai 2. syyskuuta 2012
Zelda NOU1!
Olin eilen molempien tyttöjen kanssa taippareissa Kangasalla. Sää oli syksyinen, mutta sateelta vältyttiin. Rei oli aamupäiväryhmän toiseksi viimeinen ja kerkesinkin katsoa useamman suorituksen ennen omaa vuoroa. Veneestä heitetty markkeeraus oli tänään todella pitkä! Haku taas oli ihan kivaa maastoa ja koiraa ei alueella nähnyt, mikä on tietysti mulle ja Reille vaan parempi.
Vesinoudot menivät Reiltä tuttuun tapaan ilman ongelmia. Hakuun se lähti jokaisella lähetyksellä täysiä ja riistaa löytyi nopeasti. Mutta ne palautukset! Ne olivat taas ihan kamalia! Aina kun koira tuli metsästä ja näki mut, se tipautti variksen :( Sain kuitenkin käskemällä osan käteen, osan lähietäisyydelle. Viisi varista riitti tällä esityksellä jäljelle.
Rein jälki oli tänään hankalassa maastossa. Rei lähti kyllä jäljelle innokkaasti, mutta parista lähetyksestä huolimatta se ei löytänyt kania. Harmitti todella paljon, sillä ainahan Rei kanin on löytänyt, se ylösotto on lähinnä ollut ongelma. Noh, emme ole kyllä noin vaativassa maastossa harjoitelleetkaan koskaan. Harmitti niin paljon, kun tulos oli niin lähellä, mutta silti niin kaukana.
Piti sitten yrittää kasata itsensä, kun iltapäivä ryhmä alkoi Zeldan kanssa. Zelda oli kyllä tänään heti alusta alkaen liikkeellä niin hyvällä asenteella, että itsekin alkoi taas piristyä. Eniten mua vaan jänskätti se vesimarkkeeraus, kun en ole koskaan Zeldan kanssa niin pitkää matkaa treenannut. Meidän vuoro oli ryhmän kolmantena.
Ensimmäinen maalta heitetty markkeeraus meni hyvin. Toisella mua jännitti, mutta mitä tekee Zelda! Syöksyy veteen ja ui lokille kuin juna saaden sen talteen! Ei voi kuin ihailla nuorta koiraa, joka todellakin yllittää itsensä tänään kokeessa! Haun suhteen olin todella luottavaisin mielin ja hienostihan se meni. Varikset löytyivät vauhdikkaasti, palautukset tulivat käteen ja yhden lokinkin Zelda haki veneestä. Zelda teki hakua rantaviivassa ja sai vainun riistasta ja juoksi veneelle. Tuomari käski pillittää koiraa takaisin. Zelda ei tullut pillistä luokse heti (vaikka yleensä tulee aina), sillä se tietää, ettei riistaa saa jättää. Niinpä se hyppäsi veneeseen ja toi mulle sieltä lokin oikein hienosti käteen :) Hassu koira. Viimeisenä Zelda toi kauimmaisen variksen ja tuomari käski kytkeä koiran. Päästin jäljelle 4 variksella ja 1 lokilla.
Zeldan jälki oli onneksi helpommassa maastossa kuin Rein. Zelda ryntäsi jäljelle ja hetken päästä tulikin jo hirveää vauhtia takaisin. Ajattelin sen tulevan tyhjänä, kun aikaa oli mennyt nin vähän. Mutta mitä vielä, kani suussahan se tuli! Tuloksena siis NOU1!
Zelda teki tänään kaiken juuri niin hyvin kuin vain ikinä osaa. Aivan mahtava koira!
Alla pari kuvaa, jotka on ottanut Sini Heinänen, suuri kiitos!
Vesinoudot menivät Reiltä tuttuun tapaan ilman ongelmia. Hakuun se lähti jokaisella lähetyksellä täysiä ja riistaa löytyi nopeasti. Mutta ne palautukset! Ne olivat taas ihan kamalia! Aina kun koira tuli metsästä ja näki mut, se tipautti variksen :( Sain kuitenkin käskemällä osan käteen, osan lähietäisyydelle. Viisi varista riitti tällä esityksellä jäljelle.
Rein jälki oli tänään hankalassa maastossa. Rei lähti kyllä jäljelle innokkaasti, mutta parista lähetyksestä huolimatta se ei löytänyt kania. Harmitti todella paljon, sillä ainahan Rei kanin on löytänyt, se ylösotto on lähinnä ollut ongelma. Noh, emme ole kyllä noin vaativassa maastossa harjoitelleetkaan koskaan. Harmitti niin paljon, kun tulos oli niin lähellä, mutta silti niin kaukana.
Piti sitten yrittää kasata itsensä, kun iltapäivä ryhmä alkoi Zeldan kanssa. Zelda oli kyllä tänään heti alusta alkaen liikkeellä niin hyvällä asenteella, että itsekin alkoi taas piristyä. Eniten mua vaan jänskätti se vesimarkkeeraus, kun en ole koskaan Zeldan kanssa niin pitkää matkaa treenannut. Meidän vuoro oli ryhmän kolmantena.
Ensimmäinen maalta heitetty markkeeraus meni hyvin. Toisella mua jännitti, mutta mitä tekee Zelda! Syöksyy veteen ja ui lokille kuin juna saaden sen talteen! Ei voi kuin ihailla nuorta koiraa, joka todellakin yllittää itsensä tänään kokeessa! Haun suhteen olin todella luottavaisin mielin ja hienostihan se meni. Varikset löytyivät vauhdikkaasti, palautukset tulivat käteen ja yhden lokinkin Zelda haki veneestä. Zelda teki hakua rantaviivassa ja sai vainun riistasta ja juoksi veneelle. Tuomari käski pillittää koiraa takaisin. Zelda ei tullut pillistä luokse heti (vaikka yleensä tulee aina), sillä se tietää, ettei riistaa saa jättää. Niinpä se hyppäsi veneeseen ja toi mulle sieltä lokin oikein hienosti käteen :) Hassu koira. Viimeisenä Zelda toi kauimmaisen variksen ja tuomari käski kytkeä koiran. Päästin jäljelle 4 variksella ja 1 lokilla.
Zeldan jälki oli onneksi helpommassa maastossa kuin Rein. Zelda ryntäsi jäljelle ja hetken päästä tulikin jo hirveää vauhtia takaisin. Ajattelin sen tulevan tyhjänä, kun aikaa oli mennyt nin vähän. Mutta mitä vielä, kani suussahan se tuli! Tuloksena siis NOU1!
Zelda teki tänään kaiken juuri niin hyvin kuin vain ikinä osaa. Aivan mahtava koira!
Alla pari kuvaa, jotka on ottanut Sini Heinänen, suuri kiitos!
maanantai 20. elokuuta 2012
Tollerimejä 2012
Olimme Rein kanssa tollerimejässä pitkästä aikaa! Oikein hämmästyin, kun tajusin, että olen ollut kyseisessä tapahtumassa viimeksi vuonna 2008! Nyt täytyy taas parantaa tapansa, on tämä vain niin hieno tapahtuma!
Lauantai alkoi jälkien teolla. Tehtiin Villen kanssa parina yksi jälki ja maasto oli aivan M-A-H-T-A-V-A ! Sanoisin, että paras jälki, jonka olen ikinä tehnyt. Piilomerkkejä meni taas enemmän kuin laki sallii, mutta hyvin sain yöni nukuttua ;) Harvoin on ollut näin varma olo opastamisesta jo etukäteen.
Sunnuntaina Rei sai ryhmänsä toisen jäljen ja meidän jäljelle arpa laittoi Rein veljen Josin! Sää oli oikein miellyttävä; puolipilvinen ja sateelta vältyttiin. Rei oli kovin täpinöissään ennen jäljelle pääsyä ja itse jäljestykseen olin todella tyytyväinen, vaikka matkalle tulikin pieniä mokia. Kaksi makausta Rei pummasi täysin, kun meni molemmista ilmavainulla noin metrillä ohi. Kaadolle tultaessa Rei kiersi puskan (jälki meni puskasta läpi) ja ajautui sillä lenkillä kaadosta ohi ja tepasteli tyytyväisenä jäljentekijöiden jälkiä tietä kohti. Onneksi tajusin tilanteen ja sain kehotuksella Rein palaamaan takaisin ja kaatokin löytyi :) Erityisen tyytyväinen olin tänään kaikkiin kulmiin; katkolla Rei käytti kivasti apunaan tuulta ja löysi jatkon ilmavainulla. Muut kulmat meni todella tarkasti jälkeä pitkin. Tuomarina meillä oli tänään Kari Hyytiäinen ja tykkäsin todella paljon tuomarin tyylistä katsoa suoritusta nimenomaan käytännön jäljestyksen näkökulmasta. Lisäksi tuomari antoi jäljestyksen jälkeen palautetta koiran työskentelystä.
Meidän tekemällä jäljellä Josin jäljestys oli kaunista katseltavaa ja oma opastus meni muuten hyvin, paitsi kerran upposin ojaan ja tuomarin piti vetää minut sieltä pois :) Oli todella hienoa saada nähdä Josi jäljellä ja oli mukavaa opastaa koiraa, joka menee sopivaa vauhtia.
Palkintojen jaossa vähän jännitti, kun Reille oli kuitenkin pieniä mokailuja sattunut jäljellä. Ajattelin, että ykkönen tulee, mutta pisteitä tuskin kovinkaan paljon. Saatiin VOI1 40 p. ja siihen olen kyllä todella tyytyväinen! Josi sai VOI1 ja 45p. ja paras yhteistyö -kiertopalkinnon! Hieno viikonloppu kaikin puolin ja kokeen järjestelyt olivat huipputasoa!
Nyt sitten puuttuisi enää yksi...
Lauantai alkoi jälkien teolla. Tehtiin Villen kanssa parina yksi jälki ja maasto oli aivan M-A-H-T-A-V-A ! Sanoisin, että paras jälki, jonka olen ikinä tehnyt. Piilomerkkejä meni taas enemmän kuin laki sallii, mutta hyvin sain yöni nukuttua ;) Harvoin on ollut näin varma olo opastamisesta jo etukäteen.
Sunnuntaina Rei sai ryhmänsä toisen jäljen ja meidän jäljelle arpa laittoi Rein veljen Josin! Sää oli oikein miellyttävä; puolipilvinen ja sateelta vältyttiin. Rei oli kovin täpinöissään ennen jäljelle pääsyä ja itse jäljestykseen olin todella tyytyväinen, vaikka matkalle tulikin pieniä mokia. Kaksi makausta Rei pummasi täysin, kun meni molemmista ilmavainulla noin metrillä ohi. Kaadolle tultaessa Rei kiersi puskan (jälki meni puskasta läpi) ja ajautui sillä lenkillä kaadosta ohi ja tepasteli tyytyväisenä jäljentekijöiden jälkiä tietä kohti. Onneksi tajusin tilanteen ja sain kehotuksella Rein palaamaan takaisin ja kaatokin löytyi :) Erityisen tyytyväinen olin tänään kaikkiin kulmiin; katkolla Rei käytti kivasti apunaan tuulta ja löysi jatkon ilmavainulla. Muut kulmat meni todella tarkasti jälkeä pitkin. Tuomarina meillä oli tänään Kari Hyytiäinen ja tykkäsin todella paljon tuomarin tyylistä katsoa suoritusta nimenomaan käytännön jäljestyksen näkökulmasta. Lisäksi tuomari antoi jäljestyksen jälkeen palautetta koiran työskentelystä.
Meidän tekemällä jäljellä Josin jäljestys oli kaunista katseltavaa ja oma opastus meni muuten hyvin, paitsi kerran upposin ojaan ja tuomarin piti vetää minut sieltä pois :) Oli todella hienoa saada nähdä Josi jäljellä ja oli mukavaa opastaa koiraa, joka menee sopivaa vauhtia.
Palkintojen jaossa vähän jännitti, kun Reille oli kuitenkin pieniä mokailuja sattunut jäljellä. Ajattelin, että ykkönen tulee, mutta pisteitä tuskin kovinkaan paljon. Saatiin VOI1 40 p. ja siihen olen kyllä todella tyytyväinen! Josi sai VOI1 ja 45p. ja paras yhteistyö -kiertopalkinnon! Hieno viikonloppu kaikin puolin ja kokeen järjestelyt olivat huipputasoa!
Nyt sitten puuttuisi enää yksi...
torstai 9. elokuuta 2012
Hakutreenit Tampereella
Tiistaina töiden jälkeen hurautettiin Rein ja Zeldan kanssa Lempäälään hakutreeneihin. Paikalla olivat lisäksemme Vala ja Jenni, Voima ja Sara sekä Pippa, Riikka ja Riku. Jenni olikin valinnut meille oikein hienon treenipaikan, kiitos!
Zelda teki mun tytöistä ensimmäisenä haun. Variksia ruudussa oli 7 kpl + heittovaris. Zelda teki oikein hyvää hakua ja varikset löytyivät suht helposti ja vauhtia piisasi! Zelda tuli vain kerran tyhjänä takaisin ja silloinkin lähti uudella lähetyksellä innokkaasti hakuun. Riikka seisoi ruudussa katsomassa vähän Zeldan perään ja kaikki varikset olivat nousseet spontaanisti. Haetutin Zeldalla 5/8 ja sitten lopetin, kun vauhtia vielä oli. Olin todella tyytyväinen Zeldan työskentelyyn, vauhtia on tullut koiraan hurjasti lisää! Zelda on ollut melkein koko kesän valeraskaana ja ehkä se on sitten kuitenkin hieman vaikuttanut koiran työskentelyyn. Nyt on onneksi se riesa ohi.
Reille oli tehty samanlainen hakuruutu kuin Zeldalle. Ruutuun heitettiin myös Reille heittovaris, koska se on nyt tuntunut olleen se kaikista tuskaisin haettava. Rei roikkui taas heittovariksella hetken, mutta otti sen kuitenkin itsenäisesti ylös ja toi. Varsinaiseen hakuun päästyään vauhtia ja intoa oli huomattavasti enemmän ja varikset tulivatkin mulle nopsasti ja kun Rei oli hakenut 6/8 niin lopetin. Riistankäsittely ei ollut ihan priimaa, sillä osa variksista tuli jalkoihin, mutta en halunnut koiraa prässätä, kun se kuitenkin teki niin hyvää hakua ja ylösotoissa ei ollut moittimista.
Oikein hyvät treenit siis ja muillakin oli hienoja suorituksia! Yritetään treenailla yhdessä taas uudestaan!
Zelda teki mun tytöistä ensimmäisenä haun. Variksia ruudussa oli 7 kpl + heittovaris. Zelda teki oikein hyvää hakua ja varikset löytyivät suht helposti ja vauhtia piisasi! Zelda tuli vain kerran tyhjänä takaisin ja silloinkin lähti uudella lähetyksellä innokkaasti hakuun. Riikka seisoi ruudussa katsomassa vähän Zeldan perään ja kaikki varikset olivat nousseet spontaanisti. Haetutin Zeldalla 5/8 ja sitten lopetin, kun vauhtia vielä oli. Olin todella tyytyväinen Zeldan työskentelyyn, vauhtia on tullut koiraan hurjasti lisää! Zelda on ollut melkein koko kesän valeraskaana ja ehkä se on sitten kuitenkin hieman vaikuttanut koiran työskentelyyn. Nyt on onneksi se riesa ohi.
Reille oli tehty samanlainen hakuruutu kuin Zeldalle. Ruutuun heitettiin myös Reille heittovaris, koska se on nyt tuntunut olleen se kaikista tuskaisin haettava. Rei roikkui taas heittovariksella hetken, mutta otti sen kuitenkin itsenäisesti ylös ja toi. Varsinaiseen hakuun päästyään vauhtia ja intoa oli huomattavasti enemmän ja varikset tulivatkin mulle nopsasti ja kun Rei oli hakenut 6/8 niin lopetin. Riistankäsittely ei ollut ihan priimaa, sillä osa variksista tuli jalkoihin, mutta en halunnut koiraa prässätä, kun se kuitenkin teki niin hyvää hakua ja ylösotoissa ei ollut moittimista.
Oikein hyvät treenit siis ja muillakin oli hienoja suorituksia! Yritetään treenailla yhdessä taas uudestaan!
tiistai 31. heinäkuuta 2012
Sain viimekesäisen jälkikoirani takaisin!
Viime viikonloppu ahkeroitiin mejäkokeessa Vieremällä. Vaikka sateita oli luvattu, oli koko viikonloppu helteinen ja hikinen. Lauantaina tein taas pitkästä aikaa kaksi VOI-jälkeä ja maastot olivat taas Vieremällä huippuhyvät.
Onnetar suosi meitä tänä viikonloppuna ja Rei sai tuomariryhmämme ensimmäisen jäljen. Metsä oli vielä yön jäljitä kostea ja pahin hellekin vasta tuloillaan. Rein jäljestys tuntui jälkinarun päähän mainiolta; Rein tyyli oli toki rauhallinen, mutta ylimääräiset lenkit ja pohdiskelut olivat jääneet pois ja jälkeä pitkin edettiin maavainulla. Näin koirasta, että se myös itse tietää mitä tehdä. Makauksista merkkasi kolme hyvin ja yhden vähän huolimattomasti. Katko meni helposti rengastamalla. Kaadolle pysähtyi nuuhkimaan. Aikaa meillä meni 36 minuuttia, joka on meille huippuhyvä aika!
Pisteitä saimme suorituksestamme 46 ja sitä myötä myös ensimmäisen VOI1-tuloksen! JES!!!
Miten sitten minulla oli tänään narun päässä ihan eri koira kuin kauden aikaisemmissa kokeissa? Keuruun kokeen jälkeen juttelin Agnetan kanssa, kun Rein jäljestys tuntui niin tahmealta ja epävarmalta. Lisäksi minua huolestutti se, että vielä viimekesänä niin maavainuinen koira huiteli alkukesän kokeissa ilmavainulla minne sattui. Agneta ehdotti kokeilemaan nenäpunkkilääkitystä, sillä nenäpunkki voi olla muuten täysin oireeton, mutta vaikuttaa koiran hajuaistiin niin, ettei nenä tunnu toimivan täydellä teholla. Silloin koiran jäljestys muuttuu usein epävarmaksi. Soitinkin sitten Otsoon ja kerroin tilanteemme ja hainkin Strongholdit kaikille koirille jo samana päivänä. Saimme kolmen pipetin kuurin (pipetti niskan iholle 2 viikon välein) ja näköjään Rei sai työvälineensä kuntoon! Millään muulla en osaa asiaa selittää, sillä kokeiden välissä emme ole treenanneet.
Tavallaan harmittaa, kun alkukausi meni myttyyn nenäpunkin takia, mutta parempi myöhään kuin vielä myöhempään! Tärkeintä on, että mulla on taas jälkinarun päässä se sama koira kuin viimekesänkin kokeissa! Upea tunne! Ja onhan tätä kautta vielä jäljelläkin... :)
Onnetar suosi meitä tänä viikonloppuna ja Rei sai tuomariryhmämme ensimmäisen jäljen. Metsä oli vielä yön jäljitä kostea ja pahin hellekin vasta tuloillaan. Rein jäljestys tuntui jälkinarun päähän mainiolta; Rein tyyli oli toki rauhallinen, mutta ylimääräiset lenkit ja pohdiskelut olivat jääneet pois ja jälkeä pitkin edettiin maavainulla. Näin koirasta, että se myös itse tietää mitä tehdä. Makauksista merkkasi kolme hyvin ja yhden vähän huolimattomasti. Katko meni helposti rengastamalla. Kaadolle pysähtyi nuuhkimaan. Aikaa meillä meni 36 minuuttia, joka on meille huippuhyvä aika!
Pisteitä saimme suorituksestamme 46 ja sitä myötä myös ensimmäisen VOI1-tuloksen! JES!!!
Miten sitten minulla oli tänään narun päässä ihan eri koira kuin kauden aikaisemmissa kokeissa? Keuruun kokeen jälkeen juttelin Agnetan kanssa, kun Rein jäljestys tuntui niin tahmealta ja epävarmalta. Lisäksi minua huolestutti se, että vielä viimekesänä niin maavainuinen koira huiteli alkukesän kokeissa ilmavainulla minne sattui. Agneta ehdotti kokeilemaan nenäpunkkilääkitystä, sillä nenäpunkki voi olla muuten täysin oireeton, mutta vaikuttaa koiran hajuaistiin niin, ettei nenä tunnu toimivan täydellä teholla. Silloin koiran jäljestys muuttuu usein epävarmaksi. Soitinkin sitten Otsoon ja kerroin tilanteemme ja hainkin Strongholdit kaikille koirille jo samana päivänä. Saimme kolmen pipetin kuurin (pipetti niskan iholle 2 viikon välein) ja näköjään Rei sai työvälineensä kuntoon! Millään muulla en osaa asiaa selittää, sillä kokeiden välissä emme ole treenanneet.
Tavallaan harmittaa, kun alkukausi meni myttyyn nenäpunkin takia, mutta parempi myöhään kuin vielä myöhempään! Tärkeintä on, että mulla on taas jälkinarun päässä se sama koira kuin viimekesänkin kokeissa! Upea tunne! Ja onhan tätä kautta vielä jäljelläkin... :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)