Siipiveikon nomekoe

Osallistuttiin Zeldan kanssa Siipiveikon epäviralliseen harjoitusnomekokeeseen, joka järjestettiin Kangasalla. Olin saanut Zeldan juuri takaisin reissusta, joten mietiskelin että kuinkahan se jaksaa työskennellä. Koe oli kaikenkaikkiaan juuri niinkuin oikeakin koe, joten se oli erinomainen paikka katsoa, kuinka koira toimii koemaisessa tilanteessa.

Koepaikka oli todella kiva suolampi ja ilma ihanan aurinkoinen. Luokkamme oli helpotettu alokasluokka ja kaikki tehtävät räätälöitiin niin, että ne olisivat koirakolle sopivan tasoisia. Starttasimme Zeldan kanssa luokkamme kolmansina ja sopivasti ehdinkin käydä katsomassa ensimmäisen koirakon (Nalli) suorituksen ennen omaa vuoroamme.

Koe alkoi kakkosmarkkeerauksella veteen. Zelda ei ihan keskittynyt heittoihin, mutta tehtävä kuitenkin onnistui. Markkeerauksien jälkeen jatkettiin hakuun, josta otettiin ylös pari riistaa. Zelda teki hyvää hakua ja sai riistat ylös. Seuraavana oli ohjaus, joka jännitti minua eniten. Tehtävä oli rantaviivan suuntaisesti ja matka oli suht lyhyt. Zelda otti kuitenkin hyvin suuntaa, mutta veti kuitenkin sorsasta ohi. Kutsuin sitä luokse, mutta se ei oikein reagoinut pilliin ja lopulta sai sorsan ylös lähinnä metsästämällä. Tässä meillä siis riittää treenaamista, erityisesti minulla, koska minun pitäisi puuttua koiran tekemisiin huomattavasti nopeammin. 

Ohjauksen jälkeen jatkoimme takaisin hakuun. Zelda lähti hakuun innokkaasti ja ensimmäinen riista, jonka se löysi oli korppi. Korppia Z ei ollut aikaisemmin nähnyt ja se ei noussut spontaanisti. Menin auttamaan koiraa ja sain sen lopulta kantamaan korppia, mutta mikään mieluinen se ei koiralle ollut. Korpin jälkeen homma vähän levisi. Seuraavaksi hakuruudusta löytyi iso kani, jota Zelda ei meinannut millään saada nostettua. Saimmekin sitten kotiläksyksi harjoitella isoilla riistoilla, koska niiden kantaminen on koiralla vielä hakusessa. Oli loppuhaussa kyllä jotain hyvääkin, sillä koira liikkui tosi hyvin vesialueella ja lähti jopa uimaan alueelta pois hakien lokin, jonka tuuli oli kuljettanut kauaksi alkuperäiseltä paikaltaan.

Kuvat: Jenni Kukkola. Kiitos!

Eli vähän ristiriitaiset fiilikset; kokeessa oli paljon sekä hyvää että huonoa. Tosin sitä vartenhan tällaiset tilanteet ovat, jotta tietää sitten mitä asioita pitää vielä hioa ennen virallista koetta. Zelda oli tosi rauhallinen ja hiljainen koko kokeen ajan, joten siihen täytyy kyllä olla tyytyväinen.

Loppupäivästä toimin heittäjänä ja oli kyllä todella hienoa nähdä hienoja suorituksia aitiopaikalta. Kiitos paljon kasvattajille kokeen järjestelyistä, nyt Zelda saa levätä ilman harrastuksia ainakin kaksi viikkoa!

Zelda Möllerissä Annan kanssa

Koska olin itse Mölleriviikonloppuna Rein kanssa mejäkokeessa Maaningalla, ajattelin ensin, että Mölleri jää nyt tänä vuonna Zeldalta väliin. Rein koe oli tosin lauantaina ja Mölleri vasta sunnuntaina, mutta 500 kilometrin siirtymä Maaningalta Inkooseen joko mejäkokeen jälkeisenä lauantai-iltana tai sunnuntaiaamuna ennen Mölleristarttia tuntui sen verran rankalta ajatukselta, että jopa minä vedin rajan siihen, että ei onnistu. Anna kuitenkin kysyi, että voisiko hän mennä starttaamaan Zeldan kanssa ja vastaukseni oli tietenkin tottakai!

Anna kävi pari viikkoa ennen Mölleriä treenaamassa Zeldan kanssa ja heillä löytyi yhteinen sävel oikein kivasti. Se ei kyllä ollut minulle yllätys, koska Zelda tekee oikein mielellään töitä myös lainaohjaajan kanssa. Vein Zeldan Rantaloille jo keskiviikkona, jotta he saivat vielä tehtyä viimeistelytreenit ennen koetta. Hyvin oli kuulemma mennyt ja Zelda oli sopeutunut laumaan erinomaisesti. Erityisesti Muusa oli ottanut pikkusiskonsa omakseen. Zelda oli myös leikkinyt innoissaan lasten kanssa ja ollut muutenkin helppo koira kaikin puolin :) 

Möllerissä oli myös mennyt kivasti; Anna oli ollut oikein tyytyväinen Zeldaan ja se oli ehkä minulle se tärkein asia. Kaikki riistat olivat nousseet spontaanisti, paitsi hakuruudun ensimmäinen varis, jonka oli tuonut myöhemmin. Kakkosmarkkeeraus oli onnistunut, vaikka emme ole niitä vielä kovinkaan paljon treenanneet. Sokko-ohjaus oli myös onnistunut, vaikka ne ohjaukset ovatkin olleet meillä se heikoin lenkki. Ehdottomasti siis plussan puolelle mentiin! Kokeen loppua kohti Zelda oli kyllä väsähtänyt, mutta kuitenkin tehnyt kaikki tehtävät onnistuneesti -pitää siis alkaa tehdä myös pitkäkestoisempia treenejä. Selvästi tuo on henkisesti aika kakara vielä.

Tuloksena Zeldalle Mölleri 2 ja sijoitus luokassaan toinen! Vuoden Mölleriksi valittiin tänä vuonna Hannis ja Tyyne, onnea! Tyyne oli kuulemani mukaan tehnyt mm. todella näyttävää hakua. 

Sain Zeldan kotiin vasta seuraavan viikon lopulla (olin itse Maaningalla) ja aika rättipoikki se kyllä reissusta oli. Ehkä se oli myös hivenen aikuistunut. Kiitos kasvattajalle tästä hienosta mahdollisuudesta, tällaista on yhteistyö kasvattajan kanssa parhaimmillaan!

Rein alkukauden mejäilyt

Koska Reiltä puuttuu enää yksi VOI1 -tulos valionarvoon, halusin heti alkukaudesta päästä starttaamaan sen kanssa. Toukokuussa mahduttiin kahteen kokeeseen, Hollolaan ja Maaningalle. Tein sille yhden harkkajäljen ja se meni niin hyvin, että tyytyväisin mielin odottelin tulevia koestartteja.

Hollolassa keli oli kuuma ja Reillä oli päivän viimeinen jälki. Maasto oli tosi kiva, vaikkakin aika kuivaa. Rei lähti heti alusta asti pyörimään minne sattuu ja näin jälkikäteen ajateltuna minun olisi pitänyt ohjata sitä paremmin alkumakaukselta sallitun matkan. Lähdön merkitystä eivät tuomarit turhaan korosta usein alkupuhettelussa. Kaikki osuudet mentiin nenä ylhäällä laajoilla lenkeillä, oikeastaan ekaa kertaa tuon koiran kanssa tuntui siltä, että emme olleet jäljellä hetkeäkään. Oltiin vähän niinkuin pitkällä metsälenkillä, jossa koira nyt sattui välillä eksymään jäljellekin...

Päästiin kuitenkin ihmeen kautta kaadolle asti, vaikka koira ei käytännössä jäljestänyt hetkeäkään. Kaksi lenkeistä oli niin laajoja, että niistä tuli hukat ja aikaa meni niin paljon, että tuloksena oli tällä kertaa VOI0.

Maaningan koe oli vielä samalla viikolla kolmen päivän kuluttua, joten juuri mitään ei ollut tehtävissä. Tiesin kuitenkin, että koira kyllä osaa jäljestää, jos sitä vaan sattuu työnteko sinä päivänä kiinnostamaan. Maaningallakin sää oli helteinen. Jälkien tekoon sain oikein kiva aloittelevan parin ja vaikka meillä menikin metsässä paljon aikaa, niin se sujui rattoisasti :) Lisäksi oli luksusta, kun kerrankin koepaikalle oli lyhyt matka, sillä äitini asuu vain 15 kilometrin päässä kokeen tukikohdasta.

Maaningan koe meni jo paremmin. Tällä kertaa todella hyödynsin jäljen alun ja sanoin Reille painokkaasti, että nyt tehdään töitä. Ensimmäinen osuus meni tosi kivasti ja koira oli tänään ihan oikeasti jäljestämässä, ei vain haahuilemassa metsässä. Ensimmäinen kulma oli rinteen kupeessa ja se aiheutti pikkukoiralle sen verran töitä, että edettiin rinteen alle, josta Rei ei sitten saanutkaan enää jäljestä kiinni ja tuomittiin hukka. Toinen osuus oli raivaushakkuun jäljiltä vaikeakulkuista maastoa, mutta Reitä se ei haitannut, meitä ihmisiä ehkä hieman hidasti. 

Katko oli toisella kulmalla ja sen Rei selvitti ilmavainulla, mutta kolmannen osuuden alussa homma lässähti totaalisesti. Rei alkoi kuikuilla ja pysähdellä ja tekemään lenkkejä ympäriinsä. Vauhti oli hidasta, sanoisin jopa tuskallisen hidasta ja minun piti kehotella sitä useaan kertaan. Päästiin vaivoin kuitenkin kaadolle asti ja arvasin, että aikaa oli taas mennyt liian paljon. 

Saatiin kuitenkin VOI3 ja 26 pistettä. Suunta siis ylöspäin. Positiivista oli kuitenkin se, että Maaningalla Reillä oli edes yritystä. Lisäksi se merkkasi kaikki makaukset. Jotenkin tulee väkisinkin mieleen viime vuoden alkukauden kokeet, joten jospa tämä tästä. Lisäksi omallla jäljelläni ollut koira sai 48 pistettä ja oli koko kokeen paras, joten se jos mikä lämmittää jäljentekijän mieltä :)