Koska olin itse Mölleriviikonloppuna Rein kanssa mejäkokeessa Maaningalla, ajattelin ensin, että Mölleri jää nyt tänä vuonna Zeldalta väliin. Rein koe oli tosin lauantaina ja Mölleri vasta sunnuntaina, mutta 500 kilometrin siirtymä Maaningalta Inkooseen joko mejäkokeen jälkeisenä lauantai-iltana tai sunnuntaiaamuna ennen Mölleristarttia tuntui sen verran rankalta ajatukselta, että jopa minä vedin rajan siihen, että ei onnistu. Anna kuitenkin kysyi, että voisiko hän mennä starttaamaan Zeldan kanssa ja vastaukseni oli tietenkin tottakai!
Anna kävi pari viikkoa ennen Mölleriä treenaamassa Zeldan kanssa ja heillä löytyi yhteinen sävel oikein kivasti. Se ei kyllä ollut minulle yllätys, koska Zelda tekee oikein mielellään töitä myös lainaohjaajan kanssa. Vein Zeldan Rantaloille jo keskiviikkona, jotta he saivat vielä tehtyä viimeistelytreenit ennen koetta. Hyvin oli kuulemma mennyt ja Zelda oli sopeutunut laumaan erinomaisesti. Erityisesti Muusa oli ottanut pikkusiskonsa omakseen. Zelda oli myös leikkinyt innoissaan lasten kanssa ja ollut muutenkin helppo koira kaikin puolin :)
Möllerissä oli myös mennyt kivasti; Anna oli ollut oikein tyytyväinen Zeldaan ja se oli ehkä minulle se tärkein asia. Kaikki riistat olivat nousseet spontaanisti, paitsi hakuruudun ensimmäinen varis, jonka oli tuonut myöhemmin. Kakkosmarkkeeraus oli onnistunut, vaikka emme ole niitä vielä kovinkaan paljon treenanneet. Sokko-ohjaus oli myös onnistunut, vaikka ne ohjaukset ovatkin olleet meillä se heikoin lenkki. Ehdottomasti siis plussan puolelle mentiin! Kokeen loppua kohti Zelda oli kyllä väsähtänyt, mutta kuitenkin tehnyt kaikki tehtävät onnistuneesti -pitää siis alkaa tehdä myös pitkäkestoisempia treenejä. Selvästi tuo on henkisesti aika kakara vielä.
Tuloksena Zeldalle Mölleri 2 ja sijoitus luokassaan toinen! Vuoden Mölleriksi valittiin tänä vuonna Hannis ja Tyyne, onnea! Tyyne oli kuulemani mukaan tehnyt mm. todella näyttävää hakua.
Sain Zeldan kotiin vasta seuraavan viikon lopulla (olin itse Maaningalla) ja aika rättipoikki se kyllä reissusta oli. Ehkä se oli myös hivenen aikuistunut. Kiitos kasvattajalle tästä hienosta mahdollisuudesta, tällaista on yhteistyö kasvattajan kanssa parhaimmillaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti