Rei sydän Metka

Rein juoksut alkoivat yllättäen juhannussunnuntaina. Väliä oli edellisiin juoksuihin vain 6.5 kuukautta eli kyseessä oli koiran lyhin juoksuväli tähän asti. Epäilen, että koska Isla aloitti juoksunsa toukokuussa (yleensä se aloittaa juoksunsa aina Rein jälkeen) niin se nyt jotenkin sotki rytmiä.

Urokseksi yhdistelmään kasvattajat ovat valinneet komean Metkan, viralliselta nimeltään FI MVA TKI1 Nauruparran Storm Breaker Metka. Metkalla on A/A lonkat (lonkkaindeksi 115) ja 0/0 kyynärät. Silmät on peilattu terveiksi ja PRA ja CEA statukseltaan Metka on A. Metka on läpäissyt noutajien taipumuskokeen ensimmäisellä yrittämällään 1 v 1kk iässä. Lisäksi Metkalla on tuloksia tokosta ( 3xALO1 = TK1 ja 4xAVO2) ja rally-tokosta (RTK1 ja RTK2), vepen soveltuvuuskoe suoritettuna (=SOVE1) ja lisäksi Metka on MH-kuvattu (laukaus 3). Näyttelyissä Metka on menestynyt erinomaisesti ja se on Suomen Muotovalio, saanut 3xSERT, 2xVASERT ja ollut kaksi kertaa ROP.

Metkan kuvat: Carita Nurminen

Alunperin Reille oli suunniteilla toinen uros, mutta valitettavasti tämä uros sairastui. Metka oli kuitenkin ollut vaihtoehtona ihan loppumetreille asti ja sen sukutaulussa on paljon samaa, joten niinpä vaihdos oli helppo toteuttaa.

Reiltä käytiin ottamassa proge torstaina 4.7. (juoksujen 12. päivä) ja ja se oli vasta 0.57. Astutuspäiväksi kaavailtiin tämän perusteella tiistaita 9.7. (juoksujen 17. päivä). 

Koirat olivat saaneet tutustua aidatulla pihalla ja leikkineet yhdessä päivällä. Ilma oli todella kuuma, joten oli pidetty pieni tauko ja jatkettu illalla, kun oli viileämpää. Illalla olikin tärpännyt ja astutus oli onnistunut luonnollisesti koirien ollessa kahdestaan pihalla. Kiinni koirat olivat olleet 17 minuuttia.

Seuraavana päivänä eli 10.7. jatkettiin (eli juoksun 18. päivänä). Astutus onnistui taas hyvin, kun koirat saivat olla keskenään rauhassa pihalla ja katsoimme ikkunasta kun ne jäivät kiinni ja menimme niitä varmuuden vuoksi pitämään. Taas koirat olivat kiinni suurinpiirtein saman aikaa, eli n. 17 minuuttia. 

Kuva: Carita Nurminen

Nyt sitten toivotaan, että pullat on Reillä uunissa ja alkusyksystä saamme maailmaan pieniä tollerinalkuja :)

Rein kesäkuun mejäilyt

Rein kanssa ahkeroitiin kesäkuussa kahdessä kokeessa. Ensimmäinen kokeista oli Keuruulla ja täytyy sanoa, että toivottavasti tästä kokeesta muodostuu meille perinne! Kahtena kesänä ollaan siellä oltu ja aina on ollut niin mukavaa! Kiitos Keuruun Seudun Kennelkerholle erinomaisista järjestelyistä! Parikseni sain jälkiä tekemään aloittelevan parin ja lauantai sujui rattoisasti metsässä erinomaisessa säässä. Tällä kertaa tulimme metsästä toiseksi viimeisenä parina, emme viimeisinä, joten siinä oli vähän tuulettelun aihetta :D

Sunnuntaina Reille arvottiin päivän viimeinen jälki, kuten meille on nyt ollut useammassakin kokeessa. Oma opastus meni hyvin ja Rein kanssa lähdin jäljelle suht luottavaisin mielin. Rein jäljestys oli tänäänkin kovin ilmavainuista ja lenkkejä tehtiin PALJON. Loppua kohti Rein jäljestys kuitenkin parani ja lenkit vähenivät. Katko teetti tänään tosi paljon töitä, samoin kulmat. Ilokseni kaikki makaukset merkattiin ja kaadolle päästiin ilman hukkia. Olin tosi iloinen, vaikkakin aika varma, että 45 minuuttia ei tänään(kään) meille riittänyt.

Ja eihän se riittänyt. Tuloksena meille VOI2, aika pudotti palkintosijaa. Tavallaan harmihan se oli, mutta toisaalta kuitenkin mentiin ekaa kertaa tänä kesänä ilman hukkia kaadolle asti. Lisäksi olin tosi iloinen, kun opastamani jälki palkittiin kokeessa, kiitokset myös jälkientekoparilleni Sarille!

Toinen kokeemme oli Hollolassa. Jälleen kerran nostin meille päivän viimeisen jäljen, uskomatonta! Jäljelle Rei lähti innokkaasti, jopa yllättävän innokkaasti! Tänään oli jostain syystä pikkukoirassa vauhtia vähän liikaakin. Se juoksi ihan hulluna ympäri metsää ja minä tietenkin perässä. Ilmeisesti metsässä oli Rein mielestä jotakin todella kivaa, sillä se otti kolme hukkaa riistanjäljille! Ensimmäinen kerta tämäkin, sillä yleensä meidän hukat ovat tulleet lenkittelyn seurauksena, nyt Rei poistui jäljeltä suoraviivaisesti. Aika lähelle kaatoa päästiin, sillä viimeinen hukka tuli viimeisellä osuudella. 

Tuomarin mukaan Reillä oli tänään koko kokeen paras katkokulman selvitys ja makauksien merkkaukset, mutta tuloksena siis kolmen hukan jälkeen VOI0. Tänään olisi vauhtikin varmasti riittänyt, jos vain verijälki olisi kiinnostanut tarpeeksi.

Kylläpä se valioituminen on nyt tiukassa!

Rakas Zelda 2 vuotta!

Tänään juhlittiin rakkaan Zeldani syntymäpäivää! Kiitos Anna ja Ville tästä koirasta, en olisi koskaan voinut kuvitellakaan saavani näin hienoa koiraa!

 Ps. Älkää välittäkö noista sotkukorvista, yritän trimmata ne pian!

Tollerileiri 2013

Yksi vuoden kohokohdista, tollerileiri, vietettiin taas Himoksella helteisessä säässä. Pitkästä aikaa leireilin oikein kunnolla, sillä monena vuonna olen ollut leirillä vain päiväseltään. Se ei kuitenkaan ole fiiliksen kannalta yhtään sama juttu, joten tänä vuonna varattiin mökki Zeldan siskojen omistajien kanssa. Eli mökissämme oli Riikka ja Pippa sekä Ruotsista asti saapunut Sussie ja Visa! Mahtavaa, että he jaksoivat tulla leireilemään noin pitkästä matkasta!

Perjantaina satoi kaatamalla ja olimme illalla kuuntelmassa etsijäkoira -ryhmän luentoa Riikan kanssa, joka treenasi leirin tässä ryhmässä. Todella mielenkiintoisen oloinen harrastus ja kaikki asiat olivat minulle ihan uusia.

Lauantaiaamuna Riikka herätti minut sanomalla, että ulkona sataa kaatamalla. Onneksi ilma oli kuitenkin aurinkoinen ja tämä oli vain Riikan taktiikka saada minut heräämään (ja se onnistui) ;) Olimme Zeldan, Sussien ja Visan kanssa Rantasen Sannan vetämässä WT-ryhmässä. Treenasimme aamupäivän kahdessa kolmen koirakon pienryhmässä, joten pääsin hyvin näkemään Sussien ja Visan suoritukset ollessamme eri pienryhmissä. 

Aamupäivän teemana olivat ohjaukset, joita olinkin henkilökohtaisesti toivonut. Alkuun teimme malttiharjoituksia, jotka olivat Zeldan mielestä aika tylsiä ja se olikin vähän perässä vedettävä malli niissä. Sitten kun rupesimme tekemään noutoja, se oli paljon kivempi myös esim. walk-upissa. Ohjauksia treenasimme niin, että kävimme koirien katsoessa hajustamassa muistipaikan ja jokainen vei sinne kaksi damia. Lähdimme etenemään vastakkaiseen suuntaan walk-upilla ja koirat saivat vuorotellen ottaa damin ylös sopivasta etäisyydestä. 

Zelda oli tosi huippu! Se oli tosi varman oloinen ja eteni linja suoraviivaisesti jokaisella kerralla. Huomasin, että se on oikeasti mennyt nyt parissa kuukaudessa huimasti eteenpäin! Matka taisi olla pisimmillään 80 metriä ja olin tosi tyytyväinen siihen, koska vaikka paikka oli motivoitu, niin viivettä lähetyksiin tuli reippaasti.

Jatkoimme samaa harjoitusta, mutta kävimme nyt motivoimassa ei paikan. Se oli 90 asteen kulmassa vanhasta alueesta, joten koirat joutuivat mennessään ylittämään vanhat urat. Uusi juttu mulle oli myös se, että milloin kannattaa motivoidessaan viedä damit koiran kanssa ja milloin jättää koira istumaan ja katsomaan. Jos haluat että koira muistaa alueen (target) kannattaa koira jättää istumaan ja katsomaan, kun viet damit itse. Jos taas haluat koiran etenevät suoraan esim. hankalassa maastossa, sinun kannattaa viedä damit yhdessä koiran kanssa, jolloin näytät koiralle sen reitin, jota sen tulisi edetä. Tämäkin harjoitus onnistui Zeldalta hyvin; se lähti etenemään alueelle tosi määrätietoisesti ja suoraan ilman ongelmia ja sai damit ylös helposti.

Levättiin Zeldan kanssa pari tuntia ja iltapäivällä jatkettiin koirakko kerrallaan sivusuuntien harjoittelua Himoksen huipulla. Oli aika mahtavat maisemat treenailla :) Zeldan kanssa sivusuuntia ollaan tehty tosi vähän ja aloitettiin ihan perinteisellä ristikolla. Zelda tajusi idean nopeasti ja pikkuhiljaa vaikeutettiin tehtävää laittaen koiraa välillä oikealle ja välillä vasemmalle ja välillä kutsuen luokse. Yllättäen luoksutulo oli kaikista vaikein, sillä Z ei meinannut tulla pillistä luokse, istui vain paikallaan. Sain sen kuitenkin lähtemään vauhdikkaasti, kun rohkaisin sitä vähän sanallisesti. Zelda on tosi kuuliainen koira ja istuminen on sille tosi vahva käsky, joten jos se on vähänkin epävarma mitä sen pitää tehdä, niin se mielellään istuu. Silloin se mielestään minimoi epäonnistumiset, koska se ei halua ikinä epäonnistua. Pitääkin siis treenata tätä jatkossa, että koiran mielestä myös istumasta voi ja saa tulla luokse.

Treenien jälkeen käytiin suihkussa ja syötiin ja sitten lähdettiinkin tsekkaamaan iltaohjelmaa. Minä, Riikka, Sussie ja Sara (Voiman omistaja) osallistuttiin Viis -joukkueella leirin tietokilpailuun ja joukkueemme nimi oli Viis tietokilpailusta. Tieto jakaantui kivasti joukkueen sisällä ja Riikka loisti viimeisessä osiossa, jossa piti silmät sidottuina tunnistaa leiripäällikkö. Tuloksena kilpailun jaettu 1. sija Mummun kesäkissojen kanssa ja munkit saatiin :) Tuli valvottua aika pitkään ja vaihdeltua kuulumisia tuttujen kanssa.

Ihanat leiritytöt ikuisti Riikka Pöyhönen, kiitos!

Sunnuntaiaamuna vielä jatkettiin pellolla markkeerauksilla. Pelto oli aika haastava, koska se oli suht pitkässä heinässä ja varsinkin pienien koirien oli vaikeaa nähdä markkeerauksia. Lisäksi koirilla ei juuri ollut kiintopisteitä ja heinikkoon uponnutta damia on vaikea löytää. Hajustimme siis koirilla alueen, johon markkeeraus aina putosi samaan paikkaan ja hyödynsimme samaa aluetta eri puolilta lähettäessä. Zelda teki oikein hyvät markkeeraukset ja saatiin matkaakin kasvatettua kivasti. Lopuksi tehtiin vielä vähän lisää koirille päänvaivaa, kun heittäjä vaihtoi heiton jälkeen paikkaa. Zelda suoritti kaikki tehtävät ongelmitta ja oli todella rauhallinen ja hiljainen. 

Harvoin on koulutuksen jälkeen niin iloinen mieli, kuin tämän viikonlopun. Zelda teki todella hyvää työtä. Voisimme oikeastaan jo startata WT-kokeissa, vaikka ajatuksena se on vielä minulla aika hui. Oli myös hienoa nähdä Visan työskentelyä, se on siskonsa tapaan rauhallinen ja hiljainen koira. Kaiken kaikkiaan meillä oli tosi hyviä koiria ryhmässämme, joten oli ilo treenata heidän kanssaan.

Viikonloppu meni todella nopeasti ja hauskaa oli jälleen kerran! Kyllä tollerileiri vaan toimii vuosi vuoden jälkeen. Iso kiitos järjestäjille hienosta leiristä ja erityisesti Sannalle tosi hyvistä treeneistä ja hyvistä vinkeistä jatkoon! Ensi vuonna taas uudestaan samalla porukalla :)

Siipiveikon nomekoe

Osallistuttiin Zeldan kanssa Siipiveikon epäviralliseen harjoitusnomekokeeseen, joka järjestettiin Kangasalla. Olin saanut Zeldan juuri takaisin reissusta, joten mietiskelin että kuinkahan se jaksaa työskennellä. Koe oli kaikenkaikkiaan juuri niinkuin oikeakin koe, joten se oli erinomainen paikka katsoa, kuinka koira toimii koemaisessa tilanteessa.

Koepaikka oli todella kiva suolampi ja ilma ihanan aurinkoinen. Luokkamme oli helpotettu alokasluokka ja kaikki tehtävät räätälöitiin niin, että ne olisivat koirakolle sopivan tasoisia. Starttasimme Zeldan kanssa luokkamme kolmansina ja sopivasti ehdinkin käydä katsomassa ensimmäisen koirakon (Nalli) suorituksen ennen omaa vuoroamme.

Koe alkoi kakkosmarkkeerauksella veteen. Zelda ei ihan keskittynyt heittoihin, mutta tehtävä kuitenkin onnistui. Markkeerauksien jälkeen jatkettiin hakuun, josta otettiin ylös pari riistaa. Zelda teki hyvää hakua ja sai riistat ylös. Seuraavana oli ohjaus, joka jännitti minua eniten. Tehtävä oli rantaviivan suuntaisesti ja matka oli suht lyhyt. Zelda otti kuitenkin hyvin suuntaa, mutta veti kuitenkin sorsasta ohi. Kutsuin sitä luokse, mutta se ei oikein reagoinut pilliin ja lopulta sai sorsan ylös lähinnä metsästämällä. Tässä meillä siis riittää treenaamista, erityisesti minulla, koska minun pitäisi puuttua koiran tekemisiin huomattavasti nopeammin. 

Ohjauksen jälkeen jatkoimme takaisin hakuun. Zelda lähti hakuun innokkaasti ja ensimmäinen riista, jonka se löysi oli korppi. Korppia Z ei ollut aikaisemmin nähnyt ja se ei noussut spontaanisti. Menin auttamaan koiraa ja sain sen lopulta kantamaan korppia, mutta mikään mieluinen se ei koiralle ollut. Korpin jälkeen homma vähän levisi. Seuraavaksi hakuruudusta löytyi iso kani, jota Zelda ei meinannut millään saada nostettua. Saimmekin sitten kotiläksyksi harjoitella isoilla riistoilla, koska niiden kantaminen on koiralla vielä hakusessa. Oli loppuhaussa kyllä jotain hyvääkin, sillä koira liikkui tosi hyvin vesialueella ja lähti jopa uimaan alueelta pois hakien lokin, jonka tuuli oli kuljettanut kauaksi alkuperäiseltä paikaltaan.

Kuvat: Jenni Kukkola. Kiitos!

Eli vähän ristiriitaiset fiilikset; kokeessa oli paljon sekä hyvää että huonoa. Tosin sitä vartenhan tällaiset tilanteet ovat, jotta tietää sitten mitä asioita pitää vielä hioa ennen virallista koetta. Zelda oli tosi rauhallinen ja hiljainen koko kokeen ajan, joten siihen täytyy kyllä olla tyytyväinen.

Loppupäivästä toimin heittäjänä ja oli kyllä todella hienoa nähdä hienoja suorituksia aitiopaikalta. Kiitos paljon kasvattajille kokeen järjestelyistä, nyt Zelda saa levätä ilman harrastuksia ainakin kaksi viikkoa!

Zelda Möllerissä Annan kanssa

Koska olin itse Mölleriviikonloppuna Rein kanssa mejäkokeessa Maaningalla, ajattelin ensin, että Mölleri jää nyt tänä vuonna Zeldalta väliin. Rein koe oli tosin lauantaina ja Mölleri vasta sunnuntaina, mutta 500 kilometrin siirtymä Maaningalta Inkooseen joko mejäkokeen jälkeisenä lauantai-iltana tai sunnuntaiaamuna ennen Mölleristarttia tuntui sen verran rankalta ajatukselta, että jopa minä vedin rajan siihen, että ei onnistu. Anna kuitenkin kysyi, että voisiko hän mennä starttaamaan Zeldan kanssa ja vastaukseni oli tietenkin tottakai!

Anna kävi pari viikkoa ennen Mölleriä treenaamassa Zeldan kanssa ja heillä löytyi yhteinen sävel oikein kivasti. Se ei kyllä ollut minulle yllätys, koska Zelda tekee oikein mielellään töitä myös lainaohjaajan kanssa. Vein Zeldan Rantaloille jo keskiviikkona, jotta he saivat vielä tehtyä viimeistelytreenit ennen koetta. Hyvin oli kuulemma mennyt ja Zelda oli sopeutunut laumaan erinomaisesti. Erityisesti Muusa oli ottanut pikkusiskonsa omakseen. Zelda oli myös leikkinyt innoissaan lasten kanssa ja ollut muutenkin helppo koira kaikin puolin :) 

Möllerissä oli myös mennyt kivasti; Anna oli ollut oikein tyytyväinen Zeldaan ja se oli ehkä minulle se tärkein asia. Kaikki riistat olivat nousseet spontaanisti, paitsi hakuruudun ensimmäinen varis, jonka oli tuonut myöhemmin. Kakkosmarkkeeraus oli onnistunut, vaikka emme ole niitä vielä kovinkaan paljon treenanneet. Sokko-ohjaus oli myös onnistunut, vaikka ne ohjaukset ovatkin olleet meillä se heikoin lenkki. Ehdottomasti siis plussan puolelle mentiin! Kokeen loppua kohti Zelda oli kyllä väsähtänyt, mutta kuitenkin tehnyt kaikki tehtävät onnistuneesti -pitää siis alkaa tehdä myös pitkäkestoisempia treenejä. Selvästi tuo on henkisesti aika kakara vielä.

Tuloksena Zeldalle Mölleri 2 ja sijoitus luokassaan toinen! Vuoden Mölleriksi valittiin tänä vuonna Hannis ja Tyyne, onnea! Tyyne oli kuulemani mukaan tehnyt mm. todella näyttävää hakua. 

Sain Zeldan kotiin vasta seuraavan viikon lopulla (olin itse Maaningalla) ja aika rättipoikki se kyllä reissusta oli. Ehkä se oli myös hivenen aikuistunut. Kiitos kasvattajalle tästä hienosta mahdollisuudesta, tällaista on yhteistyö kasvattajan kanssa parhaimmillaan!

Rein alkukauden mejäilyt

Koska Reiltä puuttuu enää yksi VOI1 -tulos valionarvoon, halusin heti alkukaudesta päästä starttaamaan sen kanssa. Toukokuussa mahduttiin kahteen kokeeseen, Hollolaan ja Maaningalle. Tein sille yhden harkkajäljen ja se meni niin hyvin, että tyytyväisin mielin odottelin tulevia koestartteja.

Hollolassa keli oli kuuma ja Reillä oli päivän viimeinen jälki. Maasto oli tosi kiva, vaikkakin aika kuivaa. Rei lähti heti alusta asti pyörimään minne sattuu ja näin jälkikäteen ajateltuna minun olisi pitänyt ohjata sitä paremmin alkumakaukselta sallitun matkan. Lähdön merkitystä eivät tuomarit turhaan korosta usein alkupuhettelussa. Kaikki osuudet mentiin nenä ylhäällä laajoilla lenkeillä, oikeastaan ekaa kertaa tuon koiran kanssa tuntui siltä, että emme olleet jäljellä hetkeäkään. Oltiin vähän niinkuin pitkällä metsälenkillä, jossa koira nyt sattui välillä eksymään jäljellekin...

Päästiin kuitenkin ihmeen kautta kaadolle asti, vaikka koira ei käytännössä jäljestänyt hetkeäkään. Kaksi lenkeistä oli niin laajoja, että niistä tuli hukat ja aikaa meni niin paljon, että tuloksena oli tällä kertaa VOI0.

Maaningan koe oli vielä samalla viikolla kolmen päivän kuluttua, joten juuri mitään ei ollut tehtävissä. Tiesin kuitenkin, että koira kyllä osaa jäljestää, jos sitä vaan sattuu työnteko sinä päivänä kiinnostamaan. Maaningallakin sää oli helteinen. Jälkien tekoon sain oikein kiva aloittelevan parin ja vaikka meillä menikin metsässä paljon aikaa, niin se sujui rattoisasti :) Lisäksi oli luksusta, kun kerrankin koepaikalle oli lyhyt matka, sillä äitini asuu vain 15 kilometrin päässä kokeen tukikohdasta.

Maaningan koe meni jo paremmin. Tällä kertaa todella hyödynsin jäljen alun ja sanoin Reille painokkaasti, että nyt tehdään töitä. Ensimmäinen osuus meni tosi kivasti ja koira oli tänään ihan oikeasti jäljestämässä, ei vain haahuilemassa metsässä. Ensimmäinen kulma oli rinteen kupeessa ja se aiheutti pikkukoiralle sen verran töitä, että edettiin rinteen alle, josta Rei ei sitten saanutkaan enää jäljestä kiinni ja tuomittiin hukka. Toinen osuus oli raivaushakkuun jäljiltä vaikeakulkuista maastoa, mutta Reitä se ei haitannut, meitä ihmisiä ehkä hieman hidasti. 

Katko oli toisella kulmalla ja sen Rei selvitti ilmavainulla, mutta kolmannen osuuden alussa homma lässähti totaalisesti. Rei alkoi kuikuilla ja pysähdellä ja tekemään lenkkejä ympäriinsä. Vauhti oli hidasta, sanoisin jopa tuskallisen hidasta ja minun piti kehotella sitä useaan kertaan. Päästiin vaivoin kuitenkin kaadolle asti ja arvasin, että aikaa oli taas mennyt liian paljon. 

Saatiin kuitenkin VOI3 ja 26 pistettä. Suunta siis ylöspäin. Positiivista oli kuitenkin se, että Maaningalla Reillä oli edes yritystä. Lisäksi se merkkasi kaikki makaukset. Jotenkin tulee väkisinkin mieleen viime vuoden alkukauden kokeet, joten jospa tämä tästä. Lisäksi omallla jäljelläni ollut koira sai 48 pistettä ja oli koko kokeen paras, joten se jos mikä lämmittää jäljentekijän mieltä :)

Rei 4 vee

Kuningattareni Rei täyttää tänään jo 4 vuotta. Kuvassa Rei on "valtaistuimessaan" jonne en mielelläni koiria soisi... Tuoli on 60-luvun nojatuoli ja minulle todellinen aarre. Mutta aina nuo meinaavat vaan siihen hakeutua nukkumaan. Hyvä tuoli siis.

Rei voi nyt oikein hyvin, lääkitys on purrut ja koiran vointi on normaali. Ei ole oksennellut, röyhtäillyt tai syönyt ulkona heiniä. Valitettavasti vapuksi suunnittelemamme tokokoe jouduttiin perumaan antidoping-sääntöjen takia, mutta tuleehan noita kokeita. 

Koirat saivat maanantaina Stronghold -liuokset niskaan kaiken varalta. Reillä oli viime keväänä nenäpunkki ja koska meillä on toukokuussa suunnitelmissa useampi mejäkoe, niin halusin olla varma nenän toimivuudesta. Myös tavalliset punkit ovat aktivoituneet;  Paraisilla viime viikonloppuna vilistäneet punkit säikäyttivät minut ja Zeldastakin löysin yhden kun syynäsin sen kahteen kertaan läpi. Onneksi punkki ei ollut kiinnittyneenä koirassa kauaa. Ostin siis koirille Scalibor -pannat, kuten aikaisempinakin vuosina.Olisi pitänyt tehdä se jo aikaisemmin, mutta jotenkin kevät tuli niin nopeasti, että en vaan tajunnut. Tyhmä minä. Yleensä olen laittanut Scalibor -punkkipannat huhtikuun puolessa välissä. 

Alkanut nomeinnostus on takuunvarma keväänmerkki

Talvella ollaan treenailtu noutojuttuja luvattoman vähän. Oikeastaan Mäntän Nuuskujen järjestämän koulutusviikonlopun (marraskuussa) jälkeen tehdyt treenit on laskettu yhden käden sormin. Helmikuussa treenailtiin Zeldan sisarusten kanssa pariin otteeseen jäällä ja kerran oltiin Päivikin luona Köyliössä tekemässä riistatreeniä. Se menikin oikein hienosti Zeldan osalta, kun hakuruudusta löytyivät ongelmitta varis, lokki, kani, sorsa, fasaani ja harakka. 

Aika vähäisellä treenillä starttasimme sitten Mäntän talvinomessa maaliskuun puolivälissä. Kyseessä oli tänä vuonna todellakin TALVInome kun pakkasta aamulla oli yli 20 astetta! Oltiin kyllä Zeldan kanssa talviterässä molemmat ja suorituksestamme ei juuri positiivista kerrottavaa jälkipolville jäänyt... Haussa ei keskitytty ja markkeerauksissa metsässä olleet heittäjät ihmetyttivät pikkukoiraa. Mutta jos ei muuta, niin jotain tuli todellakin opittu, ainakin omasta käytöksestäni. Onneksi talvinomen jälkeisellä viikolla käytiin Riitan, Jannen ja Minnan kanssa treenaamassa samassa paikassa ja siellä saatiin onnistumisia. Erityisesti olin tyytyväinen siihen, että haussa koira irtautui todella kauas minusta. Ihan selvästi huomaa, että Zeldan pää on tässä talven aikana kasvanut aika paljon. 

Nomekauden 2013 voisi sanoa avanneen Siipiveikon kenneltreffit, jotka järjestettiin huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna. Lauantaina käytiin Pirkan Dameissa opiskelemassa aamupäivä ja iltapäivälle kasvattajat olivat järkkäilleet meille WT-kokeen. Rasteina haku, ohjaus, markkeeraus ja lopuksi walk-up finaali. Muut rastit menivät mielestäni ihan mallikkaasti, mutta ohjaus oli vielä koiralle liian vaikea. Nyt ollaankin keskitetty tosissaan treenailemaan niitä ohjauksia, samoin lähihakua ja pillipysäytystä.

Sunnuntaina meitä saapui kouluttamaan Rantasen Sanna, kokeneempia Maarit Nikkanen. Aamulla kuunneltiin ensin Maaritin teoria ja sitten treenattiin yksitellen Sannan opastuksella. Zeldan kanssa mentiin harjoittelemaan ohjauksia samalle paikalle, jossa lauantaina oltiin epäonnistuttu. Saatiin oikein kivoja onnistumisia Zeldan kanssa ja ehkä päällimmäiseksi ajatukseksi jäi se, että koira kyllä menee linjaa tuttuun paikkaan, mutta ei vielä luota käskyyn riittävästi, jotta menisi myös sokkolinjaa.

Oli ihanaa nähdä taas kaikki Siipiveikkoja, erityisesti Sussieta ja Visaa, jotka tulivat taas paikanpäälle Ruotsista asti! Saatiin vaihdettua kuulumisia ja suku vähän ehti poseeratakin :) Kuvassa Zeldan perhe eli vasemmalta äiti Kiia, Zelda, Visa, Pippa ja Voima.

Kuva Anssi Koliini, kiitos!

Eilen koulutukset jatkuivat Paraisilla tollerikerhon järjestämässä WT-koulutuksessa. Matka koulutukseen oli pitkä, mutta onneksi saatiin yhdisteltyä kyydit Rantasen Sannan  kanssa, joten matkat menivät nopeasti hyvässä seurassa :) Koulutus oli myös tollerikerhon nome-valmennusringin ensimmäinen koulutus. Olemme ringissä Zeldan kanssa varakoirakkona.

Kouluttajana meillä toimi Anu Mikkola ja koulutus oli WT-henkinen. Sää oli ihanan aurinkoinen ja lämmin ja pellotkin jo lähes kuivuneet. Ei voi paljoa enempää keväältä toivoa! Aloitimme ryhmässä walk-upilla ja kävimme täyttämässä koirien kanssa kolme eri muistipaikkaa. Vuorotelleen koirat ottivat dameja ylös tehdyistä muistipaikoista. Parin kierroksen jälkeen treeniin yhdistettiin markkeeraus, jonka koira sai hakea vasta kun oli ottanut ensin linjan muistipaikkaan. 

Iltapäivällä tehtiin parettain walk-upia. Minun ja Zeldan parina olivat Sanna ja Koho ja jatkoimme treeniä hyödyntäen samoja muistipaikkoja. Lisäksi kävellessämme tuli laukauksia ja markkeerauksia. Olin todella tyytyväinen Zeldaan, sillä se oli rauhallinen ja hiljainen, mutta silti tarkkaavainen ja yhtään markkeerausta se ei pummannut! Ihan selvästi ollaan menty eteenpäin, koska vielä syksyllä moni markkeeraus oli varmasti tullut missattua.

Anun loppupalautteessa hän sanoi Zeldasta että se oli varsinkin iltapäivän walk-up osiossa juuri oikeassa mielentilassa ja koirasta näki, että se alkaa ymmärtämään walk-upin idean. Se on myös nopea ja suoraviivainen koira ja se on ominaisuus tulee vaalia. Ehkä itselle jäi johtoajatuksena se, että nuoren koiran kanssa täytyy edetä riittävän maltillisesti, jotta nuo hyvät ominaisuudet siinä säilyvät jatkossakin. 

Monenlaista vaivaa

Kävimme torstaina sekä Islan että Rein kanssa eläinlääkärissä. Syynä Rein pidempään jatkunut tyhjän vatsan oksentelu ja Islan sydänkontrolli. Lääkärinä meillä oli Anni Hakanen, meidän vakkarilääkäri :)

Reille on tosiaan ollut tyhjän vatsan oksentelu jo jonkin aikaa. Aluksi sitä oli lähinnä illalla, kun iltaruoka meni liian myöhäiseksi. En ajatellut sen olevan vakavaa ja siihen auttoi, kun jain ruuan kolmeen kertaa päivässä. Kuitenkin viimeisten parin viikon aikana oksentelu pahentui ja oli päivittäistä; aamulla Rei herätti kuuden maissa, että pihalle olisi päästävä ja menikin sinne heiniä syömään ja oksentamaan. Samoin kun Ville tuli töistä ja päästi koirat pihalle, niin heti ensimmäisenä Rei oksensi. Ruokahalu oli myös aika mitätön, mutta Reihän on ollut aina vähän huono syöjä. Ruuan jälkeen esiintyi röyhtäilyä. 

Eläinlääkäri epäili, että todennäköisesti kyse on juuri tyhjästä vatsasta oksentelua, jonka tarkkaa syytä ei tiedetä. On myös mahdollista, että kyseessä on lievä pitkään jatkunut gastriitti, joka on nyt akutisoitunut. Rei sai lääkitykseksi happosalpaajaa (Losec) ja vatsansuojalääkettä (Antepsin) 2 viikon kuurina ja nyt seuraillaan tilannetta. Ainakin hyvällä näyttäisi, sillä Rei ei ole oksentanut perjantain jälkeen ja olemme ruokkineet sen nyt kahdesti päivässä. 

Isla oli tosiaan sydänkontrollissa ja siellä onneksi oli kaikki ennallaan. Islalla kuului edelleen vasemmanpuoleinen sivuääni. Vasen eteinen oli lievästi laajentunut, mutta muutoksia edelliseen kertaan ei ollut. Sydämen VHS (Vertebra Heart Size) oli 11 eli lievästi yli ylärajan, joka on koirilla 10.5. Eläinlääkäri kuitenkin sanoi, että koska koira oli nukutettuna kuvauksen ajan, voi sekin hieman vaikuttaa sydämen kokoon. Vajaatoiminnan oireita ei Islalla ole, joten vuoden päähän siirtyi taas seuraava kontrolli. Isla onkin sitten jo reilu 10 vuotta, hui!

Islalta poistettiin myös hammaskiveä ja tutkittiin sen vasemman takajalan tassua. Tuo vasen takajalkahan on kiusannut koiraa jo vuodesta 2008 eli 5 vuotta! Sitä on tutkittu ja tutkittu ja välillä epäilty lonkkaa ja välillä tassua. Välillä lihasperäistä vaivaa. Ja kuitenkaan koskaan ei mitään varmaa tietoa, vain sarja erilaisia hoitokokeiluja.

Nyt kuitenkin Islan hieroja Jutta huomasi selvää jäykkyyttä Islan vasemman takajalan varpaissa edellisen hieronnan yhteydessä. Ero oli ominkin käsin tunnusteltuna selvä ja mainitsin asiasta eläinlääkärille. Päätettiin kuvata tassu vielä kerran. Suureksi ihmetykseksi röntgenkuvassa näkyi irtopala metakarpaaliluun ja 1. varvasluun välisessä nivelessä. Alueella oli myös nivelrikkomuutoksia. Todennäköisesti irtopala on peräisin murtuneesta muljuluusta. Rötgenkuvat laitettiin vielä ortopedille tutkittavaksi.

Olo on vieläkin hieman hämmentynyt, mutta ennen kaikkea toiveikas. Jospa Islan jalka saataisiin VIHDOINKIN kuntoon?