Siipiveikon nomekoe

Osallistuttiin Zeldan kanssa Siipiveikon epäviralliseen harjoitusnomekokeeseen, joka järjestettiin Kangasalla. Olin saanut Zeldan juuri takaisin reissusta, joten mietiskelin että kuinkahan se jaksaa työskennellä. Koe oli kaikenkaikkiaan juuri niinkuin oikeakin koe, joten se oli erinomainen paikka katsoa, kuinka koira toimii koemaisessa tilanteessa.

Koepaikka oli todella kiva suolampi ja ilma ihanan aurinkoinen. Luokkamme oli helpotettu alokasluokka ja kaikki tehtävät räätälöitiin niin, että ne olisivat koirakolle sopivan tasoisia. Starttasimme Zeldan kanssa luokkamme kolmansina ja sopivasti ehdinkin käydä katsomassa ensimmäisen koirakon (Nalli) suorituksen ennen omaa vuoroamme.

Koe alkoi kakkosmarkkeerauksella veteen. Zelda ei ihan keskittynyt heittoihin, mutta tehtävä kuitenkin onnistui. Markkeerauksien jälkeen jatkettiin hakuun, josta otettiin ylös pari riistaa. Zelda teki hyvää hakua ja sai riistat ylös. Seuraavana oli ohjaus, joka jännitti minua eniten. Tehtävä oli rantaviivan suuntaisesti ja matka oli suht lyhyt. Zelda otti kuitenkin hyvin suuntaa, mutta veti kuitenkin sorsasta ohi. Kutsuin sitä luokse, mutta se ei oikein reagoinut pilliin ja lopulta sai sorsan ylös lähinnä metsästämällä. Tässä meillä siis riittää treenaamista, erityisesti minulla, koska minun pitäisi puuttua koiran tekemisiin huomattavasti nopeammin. 

Ohjauksen jälkeen jatkoimme takaisin hakuun. Zelda lähti hakuun innokkaasti ja ensimmäinen riista, jonka se löysi oli korppi. Korppia Z ei ollut aikaisemmin nähnyt ja se ei noussut spontaanisti. Menin auttamaan koiraa ja sain sen lopulta kantamaan korppia, mutta mikään mieluinen se ei koiralle ollut. Korpin jälkeen homma vähän levisi. Seuraavaksi hakuruudusta löytyi iso kani, jota Zelda ei meinannut millään saada nostettua. Saimmekin sitten kotiläksyksi harjoitella isoilla riistoilla, koska niiden kantaminen on koiralla vielä hakusessa. Oli loppuhaussa kyllä jotain hyvääkin, sillä koira liikkui tosi hyvin vesialueella ja lähti jopa uimaan alueelta pois hakien lokin, jonka tuuli oli kuljettanut kauaksi alkuperäiseltä paikaltaan.

Kuvat: Jenni Kukkola. Kiitos!

Eli vähän ristiriitaiset fiilikset; kokeessa oli paljon sekä hyvää että huonoa. Tosin sitä vartenhan tällaiset tilanteet ovat, jotta tietää sitten mitä asioita pitää vielä hioa ennen virallista koetta. Zelda oli tosi rauhallinen ja hiljainen koko kokeen ajan, joten siihen täytyy kyllä olla tyytyväinen.

Loppupäivästä toimin heittäjänä ja oli kyllä todella hienoa nähdä hienoja suorituksia aitiopaikalta. Kiitos paljon kasvattajille kokeen järjestelyistä, nyt Zelda saa levätä ilman harrastuksia ainakin kaksi viikkoa!

Zelda Möllerissä Annan kanssa

Koska olin itse Mölleriviikonloppuna Rein kanssa mejäkokeessa Maaningalla, ajattelin ensin, että Mölleri jää nyt tänä vuonna Zeldalta väliin. Rein koe oli tosin lauantaina ja Mölleri vasta sunnuntaina, mutta 500 kilometrin siirtymä Maaningalta Inkooseen joko mejäkokeen jälkeisenä lauantai-iltana tai sunnuntaiaamuna ennen Mölleristarttia tuntui sen verran rankalta ajatukselta, että jopa minä vedin rajan siihen, että ei onnistu. Anna kuitenkin kysyi, että voisiko hän mennä starttaamaan Zeldan kanssa ja vastaukseni oli tietenkin tottakai!

Anna kävi pari viikkoa ennen Mölleriä treenaamassa Zeldan kanssa ja heillä löytyi yhteinen sävel oikein kivasti. Se ei kyllä ollut minulle yllätys, koska Zelda tekee oikein mielellään töitä myös lainaohjaajan kanssa. Vein Zeldan Rantaloille jo keskiviikkona, jotta he saivat vielä tehtyä viimeistelytreenit ennen koetta. Hyvin oli kuulemma mennyt ja Zelda oli sopeutunut laumaan erinomaisesti. Erityisesti Muusa oli ottanut pikkusiskonsa omakseen. Zelda oli myös leikkinyt innoissaan lasten kanssa ja ollut muutenkin helppo koira kaikin puolin :) 

Möllerissä oli myös mennyt kivasti; Anna oli ollut oikein tyytyväinen Zeldaan ja se oli ehkä minulle se tärkein asia. Kaikki riistat olivat nousseet spontaanisti, paitsi hakuruudun ensimmäinen varis, jonka oli tuonut myöhemmin. Kakkosmarkkeeraus oli onnistunut, vaikka emme ole niitä vielä kovinkaan paljon treenanneet. Sokko-ohjaus oli myös onnistunut, vaikka ne ohjaukset ovatkin olleet meillä se heikoin lenkki. Ehdottomasti siis plussan puolelle mentiin! Kokeen loppua kohti Zelda oli kyllä väsähtänyt, mutta kuitenkin tehnyt kaikki tehtävät onnistuneesti -pitää siis alkaa tehdä myös pitkäkestoisempia treenejä. Selvästi tuo on henkisesti aika kakara vielä.

Tuloksena Zeldalle Mölleri 2 ja sijoitus luokassaan toinen! Vuoden Mölleriksi valittiin tänä vuonna Hannis ja Tyyne, onnea! Tyyne oli kuulemani mukaan tehnyt mm. todella näyttävää hakua. 

Sain Zeldan kotiin vasta seuraavan viikon lopulla (olin itse Maaningalla) ja aika rättipoikki se kyllä reissusta oli. Ehkä se oli myös hivenen aikuistunut. Kiitos kasvattajalle tästä hienosta mahdollisuudesta, tällaista on yhteistyö kasvattajan kanssa parhaimmillaan!

Rein alkukauden mejäilyt

Koska Reiltä puuttuu enää yksi VOI1 -tulos valionarvoon, halusin heti alkukaudesta päästä starttaamaan sen kanssa. Toukokuussa mahduttiin kahteen kokeeseen, Hollolaan ja Maaningalle. Tein sille yhden harkkajäljen ja se meni niin hyvin, että tyytyväisin mielin odottelin tulevia koestartteja.

Hollolassa keli oli kuuma ja Reillä oli päivän viimeinen jälki. Maasto oli tosi kiva, vaikkakin aika kuivaa. Rei lähti heti alusta asti pyörimään minne sattuu ja näin jälkikäteen ajateltuna minun olisi pitänyt ohjata sitä paremmin alkumakaukselta sallitun matkan. Lähdön merkitystä eivät tuomarit turhaan korosta usein alkupuhettelussa. Kaikki osuudet mentiin nenä ylhäällä laajoilla lenkeillä, oikeastaan ekaa kertaa tuon koiran kanssa tuntui siltä, että emme olleet jäljellä hetkeäkään. Oltiin vähän niinkuin pitkällä metsälenkillä, jossa koira nyt sattui välillä eksymään jäljellekin...

Päästiin kuitenkin ihmeen kautta kaadolle asti, vaikka koira ei käytännössä jäljestänyt hetkeäkään. Kaksi lenkeistä oli niin laajoja, että niistä tuli hukat ja aikaa meni niin paljon, että tuloksena oli tällä kertaa VOI0.

Maaningan koe oli vielä samalla viikolla kolmen päivän kuluttua, joten juuri mitään ei ollut tehtävissä. Tiesin kuitenkin, että koira kyllä osaa jäljestää, jos sitä vaan sattuu työnteko sinä päivänä kiinnostamaan. Maaningallakin sää oli helteinen. Jälkien tekoon sain oikein kiva aloittelevan parin ja vaikka meillä menikin metsässä paljon aikaa, niin se sujui rattoisasti :) Lisäksi oli luksusta, kun kerrankin koepaikalle oli lyhyt matka, sillä äitini asuu vain 15 kilometrin päässä kokeen tukikohdasta.

Maaningan koe meni jo paremmin. Tällä kertaa todella hyödynsin jäljen alun ja sanoin Reille painokkaasti, että nyt tehdään töitä. Ensimmäinen osuus meni tosi kivasti ja koira oli tänään ihan oikeasti jäljestämässä, ei vain haahuilemassa metsässä. Ensimmäinen kulma oli rinteen kupeessa ja se aiheutti pikkukoiralle sen verran töitä, että edettiin rinteen alle, josta Rei ei sitten saanutkaan enää jäljestä kiinni ja tuomittiin hukka. Toinen osuus oli raivaushakkuun jäljiltä vaikeakulkuista maastoa, mutta Reitä se ei haitannut, meitä ihmisiä ehkä hieman hidasti. 

Katko oli toisella kulmalla ja sen Rei selvitti ilmavainulla, mutta kolmannen osuuden alussa homma lässähti totaalisesti. Rei alkoi kuikuilla ja pysähdellä ja tekemään lenkkejä ympäriinsä. Vauhti oli hidasta, sanoisin jopa tuskallisen hidasta ja minun piti kehotella sitä useaan kertaan. Päästiin vaivoin kuitenkin kaadolle asti ja arvasin, että aikaa oli taas mennyt liian paljon. 

Saatiin kuitenkin VOI3 ja 26 pistettä. Suunta siis ylöspäin. Positiivista oli kuitenkin se, että Maaningalla Reillä oli edes yritystä. Lisäksi se merkkasi kaikki makaukset. Jotenkin tulee väkisinkin mieleen viime vuoden alkukauden kokeet, joten jospa tämä tästä. Lisäksi omallla jäljelläni ollut koira sai 48 pistettä ja oli koko kokeen paras, joten se jos mikä lämmittää jäljentekijän mieltä :)

Rei 4 vee

Kuningattareni Rei täyttää tänään jo 4 vuotta. Kuvassa Rei on "valtaistuimessaan" jonne en mielelläni koiria soisi... Tuoli on 60-luvun nojatuoli ja minulle todellinen aarre. Mutta aina nuo meinaavat vaan siihen hakeutua nukkumaan. Hyvä tuoli siis.

Rei voi nyt oikein hyvin, lääkitys on purrut ja koiran vointi on normaali. Ei ole oksennellut, röyhtäillyt tai syönyt ulkona heiniä. Valitettavasti vapuksi suunnittelemamme tokokoe jouduttiin perumaan antidoping-sääntöjen takia, mutta tuleehan noita kokeita. 

Koirat saivat maanantaina Stronghold -liuokset niskaan kaiken varalta. Reillä oli viime keväänä nenäpunkki ja koska meillä on toukokuussa suunnitelmissa useampi mejäkoe, niin halusin olla varma nenän toimivuudesta. Myös tavalliset punkit ovat aktivoituneet;  Paraisilla viime viikonloppuna vilistäneet punkit säikäyttivät minut ja Zeldastakin löysin yhden kun syynäsin sen kahteen kertaan läpi. Onneksi punkki ei ollut kiinnittyneenä koirassa kauaa. Ostin siis koirille Scalibor -pannat, kuten aikaisempinakin vuosina.Olisi pitänyt tehdä se jo aikaisemmin, mutta jotenkin kevät tuli niin nopeasti, että en vaan tajunnut. Tyhmä minä. Yleensä olen laittanut Scalibor -punkkipannat huhtikuun puolessa välissä. 

Alkanut nomeinnostus on takuunvarma keväänmerkki

Talvella ollaan treenailtu noutojuttuja luvattoman vähän. Oikeastaan Mäntän Nuuskujen järjestämän koulutusviikonlopun (marraskuussa) jälkeen tehdyt treenit on laskettu yhden käden sormin. Helmikuussa treenailtiin Zeldan sisarusten kanssa pariin otteeseen jäällä ja kerran oltiin Päivikin luona Köyliössä tekemässä riistatreeniä. Se menikin oikein hienosti Zeldan osalta, kun hakuruudusta löytyivät ongelmitta varis, lokki, kani, sorsa, fasaani ja harakka. 

Aika vähäisellä treenillä starttasimme sitten Mäntän talvinomessa maaliskuun puolivälissä. Kyseessä oli tänä vuonna todellakin TALVInome kun pakkasta aamulla oli yli 20 astetta! Oltiin kyllä Zeldan kanssa talviterässä molemmat ja suorituksestamme ei juuri positiivista kerrottavaa jälkipolville jäänyt... Haussa ei keskitytty ja markkeerauksissa metsässä olleet heittäjät ihmetyttivät pikkukoiraa. Mutta jos ei muuta, niin jotain tuli todellakin opittu, ainakin omasta käytöksestäni. Onneksi talvinomen jälkeisellä viikolla käytiin Riitan, Jannen ja Minnan kanssa treenaamassa samassa paikassa ja siellä saatiin onnistumisia. Erityisesti olin tyytyväinen siihen, että haussa koira irtautui todella kauas minusta. Ihan selvästi huomaa, että Zeldan pää on tässä talven aikana kasvanut aika paljon. 

Nomekauden 2013 voisi sanoa avanneen Siipiveikon kenneltreffit, jotka järjestettiin huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna. Lauantaina käytiin Pirkan Dameissa opiskelemassa aamupäivä ja iltapäivälle kasvattajat olivat järkkäilleet meille WT-kokeen. Rasteina haku, ohjaus, markkeeraus ja lopuksi walk-up finaali. Muut rastit menivät mielestäni ihan mallikkaasti, mutta ohjaus oli vielä koiralle liian vaikea. Nyt ollaankin keskitetty tosissaan treenailemaan niitä ohjauksia, samoin lähihakua ja pillipysäytystä.

Sunnuntaina meitä saapui kouluttamaan Rantasen Sanna, kokeneempia Maarit Nikkanen. Aamulla kuunneltiin ensin Maaritin teoria ja sitten treenattiin yksitellen Sannan opastuksella. Zeldan kanssa mentiin harjoittelemaan ohjauksia samalle paikalle, jossa lauantaina oltiin epäonnistuttu. Saatiin oikein kivoja onnistumisia Zeldan kanssa ja ehkä päällimmäiseksi ajatukseksi jäi se, että koira kyllä menee linjaa tuttuun paikkaan, mutta ei vielä luota käskyyn riittävästi, jotta menisi myös sokkolinjaa.

Oli ihanaa nähdä taas kaikki Siipiveikkoja, erityisesti Sussieta ja Visaa, jotka tulivat taas paikanpäälle Ruotsista asti! Saatiin vaihdettua kuulumisia ja suku vähän ehti poseeratakin :) Kuvassa Zeldan perhe eli vasemmalta äiti Kiia, Zelda, Visa, Pippa ja Voima.

Kuva Anssi Koliini, kiitos!

Eilen koulutukset jatkuivat Paraisilla tollerikerhon järjestämässä WT-koulutuksessa. Matka koulutukseen oli pitkä, mutta onneksi saatiin yhdisteltyä kyydit Rantasen Sannan  kanssa, joten matkat menivät nopeasti hyvässä seurassa :) Koulutus oli myös tollerikerhon nome-valmennusringin ensimmäinen koulutus. Olemme ringissä Zeldan kanssa varakoirakkona.

Kouluttajana meillä toimi Anu Mikkola ja koulutus oli WT-henkinen. Sää oli ihanan aurinkoinen ja lämmin ja pellotkin jo lähes kuivuneet. Ei voi paljoa enempää keväältä toivoa! Aloitimme ryhmässä walk-upilla ja kävimme täyttämässä koirien kanssa kolme eri muistipaikkaa. Vuorotelleen koirat ottivat dameja ylös tehdyistä muistipaikoista. Parin kierroksen jälkeen treeniin yhdistettiin markkeeraus, jonka koira sai hakea vasta kun oli ottanut ensin linjan muistipaikkaan. 

Iltapäivällä tehtiin parettain walk-upia. Minun ja Zeldan parina olivat Sanna ja Koho ja jatkoimme treeniä hyödyntäen samoja muistipaikkoja. Lisäksi kävellessämme tuli laukauksia ja markkeerauksia. Olin todella tyytyväinen Zeldaan, sillä se oli rauhallinen ja hiljainen, mutta silti tarkkaavainen ja yhtään markkeerausta se ei pummannut! Ihan selvästi ollaan menty eteenpäin, koska vielä syksyllä moni markkeeraus oli varmasti tullut missattua.

Anun loppupalautteessa hän sanoi Zeldasta että se oli varsinkin iltapäivän walk-up osiossa juuri oikeassa mielentilassa ja koirasta näki, että se alkaa ymmärtämään walk-upin idean. Se on myös nopea ja suoraviivainen koira ja se on ominaisuus tulee vaalia. Ehkä itselle jäi johtoajatuksena se, että nuoren koiran kanssa täytyy edetä riittävän maltillisesti, jotta nuo hyvät ominaisuudet siinä säilyvät jatkossakin. 

Monenlaista vaivaa

Kävimme torstaina sekä Islan että Rein kanssa eläinlääkärissä. Syynä Rein pidempään jatkunut tyhjän vatsan oksentelu ja Islan sydänkontrolli. Lääkärinä meillä oli Anni Hakanen, meidän vakkarilääkäri :)

Reille on tosiaan ollut tyhjän vatsan oksentelu jo jonkin aikaa. Aluksi sitä oli lähinnä illalla, kun iltaruoka meni liian myöhäiseksi. En ajatellut sen olevan vakavaa ja siihen auttoi, kun jain ruuan kolmeen kertaa päivässä. Kuitenkin viimeisten parin viikon aikana oksentelu pahentui ja oli päivittäistä; aamulla Rei herätti kuuden maissa, että pihalle olisi päästävä ja menikin sinne heiniä syömään ja oksentamaan. Samoin kun Ville tuli töistä ja päästi koirat pihalle, niin heti ensimmäisenä Rei oksensi. Ruokahalu oli myös aika mitätön, mutta Reihän on ollut aina vähän huono syöjä. Ruuan jälkeen esiintyi röyhtäilyä. 

Eläinlääkäri epäili, että todennäköisesti kyse on juuri tyhjästä vatsasta oksentelua, jonka tarkkaa syytä ei tiedetä. On myös mahdollista, että kyseessä on lievä pitkään jatkunut gastriitti, joka on nyt akutisoitunut. Rei sai lääkitykseksi happosalpaajaa (Losec) ja vatsansuojalääkettä (Antepsin) 2 viikon kuurina ja nyt seuraillaan tilannetta. Ainakin hyvällä näyttäisi, sillä Rei ei ole oksentanut perjantain jälkeen ja olemme ruokkineet sen nyt kahdesti päivässä. 

Isla oli tosiaan sydänkontrollissa ja siellä onneksi oli kaikki ennallaan. Islalla kuului edelleen vasemmanpuoleinen sivuääni. Vasen eteinen oli lievästi laajentunut, mutta muutoksia edelliseen kertaan ei ollut. Sydämen VHS (Vertebra Heart Size) oli 11 eli lievästi yli ylärajan, joka on koirilla 10.5. Eläinlääkäri kuitenkin sanoi, että koska koira oli nukutettuna kuvauksen ajan, voi sekin hieman vaikuttaa sydämen kokoon. Vajaatoiminnan oireita ei Islalla ole, joten vuoden päähän siirtyi taas seuraava kontrolli. Isla onkin sitten jo reilu 10 vuotta, hui!

Islalta poistettiin myös hammaskiveä ja tutkittiin sen vasemman takajalan tassua. Tuo vasen takajalkahan on kiusannut koiraa jo vuodesta 2008 eli 5 vuotta! Sitä on tutkittu ja tutkittu ja välillä epäilty lonkkaa ja välillä tassua. Välillä lihasperäistä vaivaa. Ja kuitenkaan koskaan ei mitään varmaa tietoa, vain sarja erilaisia hoitokokeiluja.

Nyt kuitenkin Islan hieroja Jutta huomasi selvää jäykkyyttä Islan vasemman takajalan varpaissa edellisen hieronnan yhteydessä. Ero oli ominkin käsin tunnusteltuna selvä ja mainitsin asiasta eläinlääkärille. Päätettiin kuvata tassu vielä kerran. Suureksi ihmetykseksi röntgenkuvassa näkyi irtopala metakarpaaliluun ja 1. varvasluun välisessä nivelessä. Alueella oli myös nivelrikkomuutoksia. Todennäköisesti irtopala on peräisin murtuneesta muljuluusta. Rötgenkuvat laitettiin vielä ortopedille tutkittavaksi.

Olo on vieläkin hieman hämmentynyt, mutta ennen kaikkea toiveikas. Jospa Islan jalka saataisiin VIHDOINKIN kuntoon?

Tokoa, tokoa, tokoa

Ollaan koko alkuvuosi kulutettu Längelmäen kana-areenan tokohallin mattoa ahkerasti Rein kanssa. Uskoisin, että jotain edistystäkin on tapahtunut ja oltaisiin valmiita starttaamaan AVO-luokassa. Uusia ideoita ollaan saatu valtavasti, kiitos taitavien treenikaverien ja kouluttajamme Mailiksen. 

Ehkä suurin ahaa-elämys on tullut takapalkan käytöstä. Sillä ollaan saatu sekä kaukot että luoksetulon pysäytys kuntoon. Kyllähän minä takapalkkaa olen jo käyttänyt Islan kanssa tokoillessa, mutta Rein kanssa se ei oikein ole ennen toiminut. Ongelma oli kuitenkin ollut siinä, että en ollut opettanut Reitä toimimaan takapalkan kanssa! Nyt kun koiralle on rakennettu päähän malli siitä, että suoritus = takapalkka niin luoksetulossakin koira tulee miljoonaa mun luo tietäen, että saa mennä takapalkalle, kun on ensin tullut luokse. Myös pysäytykset ovat olleet takapalkalla tosi täsmällisiä ja nopeita.

Helmikuussa tehtiin kokeenomaiset treenit ja AVO2 oltaisiin sillä suorituksella saatu. Liikkeestä seisominen meni nollille (Rei ei pysähtynyt) ja luoksetulo oli ihan kamala. Muut liikkeet menivät kutakuinkin mallikkaasti. Liikkeestä seisomista ollaankin sen jälkeen harjoiteltu nakkia koiran taakse heittämällä ja nyt seisahtumiset ovat olleet nättejä. 

Paikalla makuuta ollaan treenattu paljon ja se on ollut tosi varma; edelleenkään Rei ei ole ikinä karannut paikalla makuusta! Ollaan oltu hallilla sermin takana piilossa ja olen myös välillä poistunut hallilta kokonaan. Aika on vaihdellut tosi paljon, välillä ollaan tehty ylipitkää ja välillä lyhyempää. Tässä luotan kyllä koiraan sataprosenttisesti! Pientä haistelua on esiintynyt jossain vaiheissa, mutta ei mitään suurta siinäkään.

Meidän ikuinen ongelma, seuraaminen, on ollut ihan ok. Ei se varmaan koskaan tule olemaan täydellistä, mutta ainakin Rei on nyt siinä paremmalla asenteella mukana. Vähän se paikka tuppaa olemaan liian edessä ja tiiviimpääkin se saisi olla, mutta ainakin koira on nyt kontaktissa ja innokas! Parempi sekin, kuin perässä löntystelevä laama. 

Nouto ja hyppy ovat varmaan Rein suosikkiliikkeet ja niissä ei ole mitään ongelmaa ollut. Noudossa on tosi jonkin verran nytkymistä esim. liikkurin huutaessa käsky. Olenkin tehnyt sellaisen periaatepäätöksen, että Rei ei pääse koskaan noutamaan, jos se nytkyy tai muuten on levoton ennen varsinaista käskyä. Perusasentoon tuloa noutokapula suussa ollaan harjoiteltu aika paljon ja tekniikka on siinä parantunut huimasti.

Ylempie luokkien liikkeistä ollaan tehty jonkin verran ruutua kosketusalustalla ja metallikapulan noutoa. En ole vielä päättänyt, uskalletaanko me koskaan VOI-luokkaan mennä, mutta ainakin nuo ovat Reistä vallan kivoja juttuja harjoitella! Toisaalta voisin kuvitella, että juuri nuo ylempien luokkien toiminnalliset liikkeet sopisivat Reille paljon paremmin, kuin alempien luokkien seuraaminen, seuraaminen ja seuraaminen. Joka tapauksessa TK2 meillä on tavoitteena saavuttaa, en tiedä moneenko kokeeseen tänä keväänä mahdutaan, mutta toivotaan nyt että ainakin muutamaan. Huomenna onkin tarkoitus laittaa eka ilmo kokeeseen :)

Tokon tilannekatsaus

Ollaan tokoiltu Rein ja Zeldan kanssa aktiivisesti lokakuun alusta lähtien, mutta laiskuus on iskenyt allekirjoittaneelle ja treenikuulumisia en ole kirjannut muistiin. Meillä on maanantaisin Nuuskujen tokovuoro ja iloksemme olemme saaneet sinne kouluttajankin, vaikka alkuperäinen tarkoitus oli vain omatoimitokoilla. Lisäksi olemme vuokranneet hallia omalla porukalla n. kerran kuussa. Rein kanssa tavoitteena on AVO-luokan korkkaus (keväällä?) ja TK2 siintää tavoitteena. Zeldan kanssa taas olemme alkaneet opetella ALO-luokan juttuja ja kai senkin kanssa kokeeseen pitäisi mennä sitten joskus ;)

Vaikka luulin pitkään, että toko ei ole minun lajini, niin nyt olen siitä kovin innostunut. Se on oikein näppärä talviharrastus ja molempien tyttöjen kanssa se on huippukivaa! Koirat ovat kovin erilaisia, mutta molemmat oikein kelpo tokokoiria; Reissä tykkään kovasti sen innosta tehdä ja sille on todella helppoa opettaa uusia asioita. Haasteena Rein kanssa taas on sen tapa soveltaa oppimaansa, jolloin se keksii välillä uusia versioita opetetuista liikkeistä. Zeldalla taas voi mennä jonkun asian oppimiseen vähän kauemmin aikaa, mutta sitten kun se jonkun jutun oppii, niin se tekee sen tosi hyvin eikä sovella väliin omiaan. 

Mutta missä siis mennään?

Rei

Paikalla makaaminen: Pysyy varmasti paikoillaan ja on rauhallinen. Viimeksi tehtiin 5 min. piilossa ja hyvin meni. Ainut ongelma on kun palaan koiran luo, niin saattaa ennakoida nousemisen. On auttanut kun en katsoo koiraa ollenkaan kun kävelen sen viereen.

Seuraaminen taluttimetta: Seuraaminen on aina ollut meidän heikoin lenkki, mutta onneksi nyt näkyy valoa tunnelin päässä. Tänään treeneissä Rei teki varmaan elämänsä parhaat seuraamiset ja tunsin kuinka koira on kuulolla ja hakee aktiivisesti oikeaa paikkaa ja perusasentoa. Treenit jatkuvat.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: Pitäisi olla varma liike.

Luoksetulo: Tämän liikkeen opettaminen on ollut Reille vaikeaa, koska se alkaa niin helposti ennakoida pysähtymistä ja hiippailla. Tosi paljon läpijuoksuja tehtävä!

Seisominen seuraamisen yhteydessä: On ruennut tarjoamaan jostain syystä istumista ja maahanmenoa, pitää vielä hioa. 

Noutaminen: Itse liike menee hyvin, mutta vaarana on että takapuoli nousee heiton yhteydessä. Ollaan tehty nyt paljon vaan heittoja ja minä haen kapulaa.

Kauko-ohjaus: Osaa liikkeen tosi puhtaasti, mutta jos virtaa on liikaa, niin pomppaa helposti vähän eteenpäin, kun nousee istumaan. Onneksi kokeessa on loppupään liikkeitä.

Estehyppy: Pitäisi olla varma liike.


Zelda

Luoksepäästävyys: Ei olla treenattu. Olisi kyllä opetettava tämä Zeldalle temppuna, koska luultavasti pomppaa tuomarin syliin. Vaikka tuskin sekään kamalan vakavaa olisi :)

Paikalla makaaminen: Paikalla makaaminen on varma, mutta ei meinaa nousta käskystä perusasentoon. Eli tehtävä vielä maahan-perusasentoon-maahan -harjoituksia.

Seuraaminen kytkettynä: Hakee hyvin perusasentoa ja seuraa tiiviisti, mutta ollaan tehty vielä paljon nakin kanssa. 

Seuraaminen taluttimetta: Samaa kuin edellä. Zeldalla on kuitenkin seuraamisen perusteet mielestäni hyvällä mallilla, joten kaikki rahkeet hyvään seuraamiseen ovat olemassa.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: Menee hyvin maahan esim. kun peruutan ja Zelda kävelee mun edessä. Ollaan pikkuhiljaa ruettu tekemään myös niin että olen sivuttain. Seuraamisen yhteydessä vielä epävarmaa.

Luoksetulo: Aluksi oli kovin epävarma, että saako nyt ihan oikeasti lähteä tulemaan, mutta kun yhdistin käskyyn Zeldan nimen, niin lähtee reippaasti ja tulee kovaa. Perusasentoa lopussa pitää hioa.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: Samaa aika pitkälti kuin maahanmenossakin. On sisäistänyt hyvin seiso -käskyn, mutta sitä pitäisi alkaa yhdistämään seuraamiseen.

Estyhyppy: Ollaan tehty vielä nakilla esteen takana, en usko, että on vielä sisäistänyt hyppy -sanaa. Osaa kuitenkin jäädä hypyn jälkeen hyvin seisomaan esteen taakse (ja odottamaan lentävää nakkia).

Vuoden 2012 kertaus

Niin se taas vuosi vaihtui. Vuodenvaihteen vietimme ihan vain kotosalla täällä maaseudun rauhassa ja rauhallista tosiaan olikin; yhtään rakettia emme nähneet ja yhtään pamausta emme kuulleet. Tykkään :) Vuosi 2012 oli meille oikein hyvä vuosi harrastusrintamalla ja saavutimme asettamani tavoitteet. Virallisia koestartteja kertyi 13 ja näyttelykäyntejä 2. Tuntuu jotenkin pieneltä tuo määrä, vaikka varsinkin kesällä kiirettä tuntui pitävän.

Vuodelle 2012 asetin Reille tavoitteeksi: NOU1, MEJÄ VOI1, TOKO ALO1 

NOU1 saatiin Padasjoen taippareista syyskuussa hyvällä arvostelulla. Koko kesä väännettiin Rein kanssa yhteistyön kanssa ja meidän eka taipparistartti meni koiran lällätellessä mulle. Siitä sisuuntuneena treenattiin paljon, starttattiin välissä ja petyttiin taas, mutta lopulta NOU1 tulos saatiinkin sillä, että en treenannut koiran kanssa kolmeen viikkoon mitään ja menin kokeeseen sillä asenteella, että mennään nyt kun en kehtaa peruakaan. Yhtäkkiä Reitä sitten alkoikin yhteistyö kiinnostaa ja kaikki riistat sain käteen ja halutun kunniakirjan hyppysiini :)

Ensimmäinen MEJÄ VOI1 saatiin heinäkuussa Vieremältä pistein 46 ja toinen elokuussa tollerimejästä pistein 40. Alkukausi meni pipariksi nenäpunkin takia, mutta kun nenäpunkki oli häädetty, saimme loppukauden oikein kivoja jäljestyksiä. 

TOKO ALO1 saatiin meidän ekasta tokokokeesta helmikuussa pistein 167p. Ei se mitään täydellistä ollut, mutta tykkäsin Rein asenteesta tosi paljon! Käytiin vielä parissa muussa aloluokan kokeessa kevättalvella ja niistä tuli ALO2-tulokset, kun molemmissa yksi liike meni nollille. 

Näyttelyissä käytiin myös pari kertaa, vaikka niitä tavoitteisiin ei olekaan kirjattu, Rei sai 1 x ERI ja 1 x EH. Täytyy sanoa, että Rei on kehittynyt kropaltaan tosi hitaasti ja tämä oli ensimmäinen vuosi, kun se oikeesti alkoi näyttää aika kivalta :) Etujalkojen pitkiä sukkia lukuunottamatta siinä ei ole mitään suurempia virheitä, vaikka toki luustoa ja päätä on toivottu vahvemmaksi. 

Vuodelle 2012 asetin Zeldalle tavoitteeksi: ehkä NOU1 loppukesästä?

Zelda on kyllä ollut niin huippu koira, että ei voi kuin tykätä! Taippareihin treenaaminen oli vaivatonta ja suuri kiitos kuuluu Annalla ja Villelle, jotka katsoivat meidän perään koko kesän ja ohjasivat treeneissä oikeaan suuntaan. Zelda läpäisi taipparit syyskuussa helposti ensimmäisellä yrityksellään, ikää 1v 3 kk. Vuoden ainut tavoite NOU1 oli siis tosiasia.

Zelda kävi myös kasvattajan innoittamana ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään joulukuussa, tuloksena KÄY EH. Emilia toimi Zeldan handlerina ja olin todella tyytyväinen tulokseen, koska koira on aivan kesken kehityksen.

Vuodella 2012 asetin Islalle tavoitteeksi: muutamia näyttelyitä veteraaniluokassa

Eipä Islaa näyttelyissä nähty ja syykin on selvä; Islan ei liiku hyvin takaa, joten mielestäni on turha viedä kehään huonosti liikkuvaa koiraa. Lisäksi Islan luonne on sen verran arvaamaton, että en halua viedä sitä näyttelyihin, jossa se voisi haastaa riitaa toisten koirien kanssa. Eli Isla on nyt sitten eläkkeellä kaikista harrastuksista ja nauttii maalaiskoiran elämästä. Toki koiran mielenvirkistykseksi puuhataan kaikenlaista, mutta virallisissa koitoksissa Islaa ei enää nähdä.

Tavoitteet vuodelle 2013

Rei: MEJÄ JVA, TOKO AVO1
Zelda: NOME-B ALO (tulos)

Lyhyestä virsi kaunis? Zeldan kanssa olen kyllä miettinyt myös starttia tokon ALO-luokassa ja WT-starttistakin haaveilen, mutta kyllä pääpaino on saada tulos nimenomaan NOME-B:stä ensi kaudella. Sen eteen haluan tehdä kovasti töitä.

Ei pentuja Reille

Voi harmituksen harmitus. Reille ei ole tulossa pentuja ensi keväälle. 

Rein juoksut alkoivat sunnuntaina 9.12. ja menimme ottamaan progen tiistaina 18.12. (eli juoksun 10. päivänä). Proge oli 0.5 eli pienessä nousussa. Rein kasvattajat laskeskelivat, että sopiva päivä astutukselle voisi olla sunnuntai 23.12. (juoksun 15. päivä) ja uusinta-astutus tehtäisiin tiistaina 25.12. (juoksun 17. päivä).

Ajelimme Rein kanssa sunnutaina Seinäjoelle Viljamin luo. Päivä oli erittäin kylmä, joten astutus olisi pakko suorittaa sisätiloissa. Lähdimme kuitenkin ensin koirien kanssa pienelle kävelylle, jotta koirat saisivat tutustua toisiinsa. Ja heti alussa huomasimme, että päivä näyttää oikealta, koska Rein häntä oli kylkeä pitkin ja molemmat olivat todella kiinnostuneita toisistaan.

Sisällä koirat leikkivät, nuolivat toisiaan ja Rei näytti olevan oikeastaan heti valmis toimintaan. Pari kertaa Viljami taisikin käydä Rein selässä, mutta tuloksetta. Olimme paikalla muutaman tunnin ja koirat alkoivat selvästi väsyä, joten päätimme pitää tauon. Minä lähdin sitten ajelemaan kotiin ja Rei jäi Agnetan luokse viettämään joulunpyhiä. Illalla astutusta oli vielä yritetty uudestaan, mutta se ei ollut edelleenkään onnistunut. 

Astustusta yritettiin uudestaan maanantaina 24.12., tiistaina 25.12. ja keskiviikkona 26.12. Rei oli liehitellyt Viljamia ja kovasti Viljami olikin ollut Reistä kiinnostunut, mutta valitettavasti astuminen ei onnistunut, vaikka se muutaman kerran lähellä olikin. Koko ajan oli kuitenkin menty parempaan suuntaan, joten olin toiveekkaalla mielellä. Torstaina Rein kasvattajat päättivät mitata Rein progen uudestaan, jotta nähtäisiin missä vaiheessa juoksu oli. Valitettavasti torstaina olivat jo parhaat päivät menneet (eläinlääkäri sanoi oikeiden päivien olleen su-ti, juuri niinkuin Rein kasvattajat olivat myös miettineet) ja astutusta ei kannattanut enää torstaina yrittääkään. Sain Rein sitten kotiin torstaina, kun tehtiin treffit Jyväskylään.

Harmittaa! Viljami vaikutti todella mukavalta urokselta, joka olisi sopinut hyvin juuri Reille. Pennuille oli myös ihania koteja tiedossa ja tuntui kurjalle välittää uutiset yhdistelmän kariutumisesta. Välillä kuitenkin vain käy näin. Kyseessä oli kaksi ensikertalaista koiraa ja aina ei vain natsaa vaikka kuinka sitä haluaisi. Itse olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt Rein toiminnasta uroksen kanssa, sillä se oli todella yrittänyt saada actionia aikaan! Se on todella leikkisä koira ja yritti kovasti innostaa Viljamia ja kertaakaan se ei sanonut Viljamille ei. Myös kasvattajat kehuivat sen luonnetta kertoivan sen olleen koko reissun ajan kiltti ja helppo koira ja että heillä vain vahvistui se tunne, että he haluavat käyttää Reitä jalostukseen. Kaiken pettymyksen keskellä se tuntui todella hienolle. Lisäksi tuntuu, että itse sai taas ison annoksen oppia astutukseen liittyvistä asioista. Kiitokset myös Tiinalle ja Juhalle vieraanvaraisuudesta, toivottavasti pidetään yhteyttä jatkossakin :)

Rein seuraavat juoksut sijoittuvat elokuulle, jolloin Rei on tarkoitus astuttaa. Siitä sitten enemmän lähempänä ;) Zelda aloitti juoksunsa eilen eli 28.12. ja eiköhän se Isla tule pian sieltä perästä.